Välillä sitä pohtii elämänvalintoja mitä on tullut tehtyä. Toisinaan ois varmasti helpompaa olla sinkku, varsinkin kun työ vie kovaa ja harrastuksetkaan ei oo siitä perinteisimmästä päästä...
MUTTA... Perhe on se mikä pitää mut järjissäni ja muistuttaa mikä elämässä on oikeesti tärkeetä.
Onneks oon aika hyvä palapeleissä ja nää kolme osaa (työ, perhe, harrastukset) saa aika kivasti yhteen.
Tilanne ois toinen, jos tuo parempi puoliskoni ei tukisi mun juttuja. Meillä ei ikinä saa murjotusta, syytöksiä, kettuilua osakseen ja sen takia tää kaikki on mahdollista (ja vielä positiivisella asenteella)!
Välillä oon työmatkoilla ympäri maailmaa, tai häivyn Uttiin viikonlopuksi hyppäämään, eikä mun kummassakaan tapauksessa tarvii selitellä valintojani (ja mies ei siis itse hyppää) 😊
Miten tää siis toimii, ettei oo joustaminen vain yhteen suuntaan? No tässä esimerkkejä miten mä yritän myös tehdä oman osani...
Useimmiten raahaan lapsia mukaan Uttiin jos oon siellä useita päiviä, joskus muutan työmatkoja jos mahdollista. Joustan työpäivistä niin, että pääsen kuskiksi lapsille päivällä ja teen tarvittaessa duunit illalla (onni on joustava työ ja kännykkä millä hoitaa tosi monet asiat). Sain tosin eilen kollegalta viestin: WAPPU!!! (Tarkoitti et jatketaan asiaa huomenna 😆) No seuraava valinta on ens sunnuntaina: kumpi on tärkeempää hyppääminen DC-3 koneesta vai nuorimman tanssiesitys??? Voitte arvailla kumman valitsen...
Ja tämän sovittelun lisäksi tuo puoliso on onneks mua fiksumpi, siltä saa hyvää palautetta kun testaan ideoitani ja se myös keksii mulle mahtavia juttuja mitä voin testata ja mahdollisesti toteuttaa. Se myös on raahannut mua vuorelle useampaan kertaan, on tullut tuo Kilimanjaro kiivettyä ja viimeisimpänä Annapurna Circuit. Mä siis toimin seuraneitinä ja osana retkikuntaa kun kiivetään ylös mieheni unelmavuoria.
Siis hyvä tuuri oli mukana kun päädyin tähän parisuhteeseen yli 10 vuotta sitten 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti