Haasteet on pop! Ihan sama onko kyseessä vuoren valloitus, joku kilpailu, itseni voittaminen (esim. ekalla laskuvarjohypyllä) tai uudet haasteet töissä. En tiedä onko se sisäänrakennettu kilpailuvietti vai mikä, mut nautin haasteen alkuvaiheesta, kun pääsen aloittamaan uutta urakkaa. Sitten on hienoo matkan varrella viedä asioita kohti tavoitetta. Kun sitten lopuksi pääsee maaliin, niin huippu on sitä palkitsevampi mitä isompi työ on vaadittu...
Mulle on tulossa kaksi isoa vastuuta tässä yhtäaikaa ja MBA kurssi on myös menossa. Tämä vuosi tulee olemaan tiukka, ja uskoisin että myös aivan mahtava!
Sain viime viikolla yhden tyypin epäilemään että en pysty näitä vastuita hoitamaan. No otin asian positiivisesti ja sovittiin että teen asialle jotain, jos alkaa näyttämään tarpeelliselta.
Samoin kävi väikkäriäni tehdessä, mun pomo ei uskonut että saan sen tehtyä niin tiukalla aikataululla (kun olin kuitenkin täysipäiväisesti myös töissä ja lapset oli pieniä). Kun pääsin tavoitteeseeni, se kyllä muisti epäilyksensä ja uskon että sain sen arvostamaan mua uudella tavalla.
No nyt mulla on taas uusi haaste edessä, välillä kauhistuttaa, mutta lähinnä oon intoa piukassa.
Tän tavoitteen saavuttamiseen tarviin hyvän jengin auttamaan, yksin ei näitä taisteluja voiteta!
Onneksi töissä on mahtavaa porukkaa ja firman johto antaa tukensa. Mulla on myös upeat kotijoukot jotka ymmärtää, tukee ja auttaa kaikin mahdollisin keinoin. Pään saa tyhjennettyä välillä lentokoneesta hyppäämällä ja tiukka urheilu pitää myös kropan kunnossa.
Siis antaa tulla vaan, valmiina ollaan!
"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa kun tulosta taas teen..."
Elastisen Eteen ja ylös on niiiiin mun biisi! https://m.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I
perjantai 29. huhtikuuta 2016
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Lauluterapiaa ratissa...
Laulatko sä autossa?
Mulle on jäänyt tapa laulaa autossa radiosta tulevia biisejä ja tuun usein hyvälle tuulelle siitä.
Tätä autossa laulamista harrastettiin opiskeluaikana serkun kanssa, kun ajettiin Jämsänkoskelle viikonlopuiksi. Useimmiten tämä oli kesällä (oltiin molemmat kesätöissä pääkaupunkiseudulla ja asusteltiin Keravalla) ja autona toimi pieni ja legendaarinen Nissan Micra!
Silloin oltiin vielä angstisia ja ideologisia nuoria, koko maailma meidän edessä. Jotain noista ajoista on muuttunut ja ymmärrän maailmaa ehkä jollain tapaa kokonaisvaltaisemmin nykyisin, mutta moni asia on säilynyt.
Edelleen ajan autolla ja laulan ihan täysiä hyviä biisejä ja jos ahistaa niin sillon pitää vetää apulantaa tai muuta vastaavaa 😆
Sama serkku on edelleen yksi mun läheisimpiä ihmisiä ja oon ehkä vieläkin vähän räväkkä (ainakin silloin tällöin). Autokin on lähes yhtä rousku kun 90-luvun lopulla, mutta myös yhtä luotettava 😊
Aion jatkaakin autossa laulamista, se vaan on terapiaa mulle. Voin suositella muillekin, kokeileppa huvikses!
Mulle on jäänyt tapa laulaa autossa radiosta tulevia biisejä ja tuun usein hyvälle tuulelle siitä.
Tätä autossa laulamista harrastettiin opiskeluaikana serkun kanssa, kun ajettiin Jämsänkoskelle viikonlopuiksi. Useimmiten tämä oli kesällä (oltiin molemmat kesätöissä pääkaupunkiseudulla ja asusteltiin Keravalla) ja autona toimi pieni ja legendaarinen Nissan Micra!
Silloin oltiin vielä angstisia ja ideologisia nuoria, koko maailma meidän edessä. Jotain noista ajoista on muuttunut ja ymmärrän maailmaa ehkä jollain tapaa kokonaisvaltaisemmin nykyisin, mutta moni asia on säilynyt.
Edelleen ajan autolla ja laulan ihan täysiä hyviä biisejä ja jos ahistaa niin sillon pitää vetää apulantaa tai muuta vastaavaa 😆
Sama serkku on edelleen yksi mun läheisimpiä ihmisiä ja oon ehkä vieläkin vähän räväkkä (ainakin silloin tällöin). Autokin on lähes yhtä rousku kun 90-luvun lopulla, mutta myös yhtä luotettava 😊
Aion jatkaakin autossa laulamista, se vaan on terapiaa mulle. Voin suositella muillekin, kokeileppa huvikses!
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Luojan kiitos on perjantai....
Olipa viikko...
Aivan kauhee juoksu ja samalla ihan huikee meno!
On se vaan jännää ja kivaa laittaa taas aivan uusia juttuja pystyyn. Täytyy tunnustaa et nautin ihan hirmusti just tästä tohinasta.
Oma oppimiskäyrä on taas vaihteeks jyrkässä nousussa ja välillä tulee niin paljon uutta tietoa että sen pureskelu kestää hetken. Onneks oon kohtuu nopea sisäistämään uusia juttuja 😊
Uusia ihmisiä tapaan koko ajan ja suurin osa on tosi avuliaita ja yhteinen sävel löytyy helposti. Näiden tyyppien avulla saadaan paljon aikaan.
Tänään aamulla olin kuntosalin pukkarissa alusvaatteilla, kun yksi nainen tuli sisään ja kysyi että: "Oletko sä Kristiina? Mahtavaa että pääsit vetämään digitalisaatiota. Susta oli niin hyvä juttu intrassa: kolme lasta ja koira... Samaistun sun tilanteeseen ihan täysin."
Tätä tukea ja kannustusta tarvii (kaiken sen itse asiaan kohdistuvan tuen lisäksi, mitä saan mun lähipiiristä). Jaksaa taas juosta ja kannustaa muita mukaan meidän yhteisiin taisteluihin.
Mulla on taas kerran mahtava duuni, missä saa toteuttaa itseään, vetää haastavia projekteja, muuttaa ja kehittää organisaatiota, kuulua joukkoon ja olla vaan oma itsensä.
Nyt siis viikonlopun viettoon, sähköpostit kiinni ja fokus perheeseen, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Voihan olla että eksyn vahingossa putoilemaan koneestakin 😊
Aivan kauhee juoksu ja samalla ihan huikee meno!
On se vaan jännää ja kivaa laittaa taas aivan uusia juttuja pystyyn. Täytyy tunnustaa et nautin ihan hirmusti just tästä tohinasta.
Oma oppimiskäyrä on taas vaihteeks jyrkässä nousussa ja välillä tulee niin paljon uutta tietoa että sen pureskelu kestää hetken. Onneks oon kohtuu nopea sisäistämään uusia juttuja 😊
Uusia ihmisiä tapaan koko ajan ja suurin osa on tosi avuliaita ja yhteinen sävel löytyy helposti. Näiden tyyppien avulla saadaan paljon aikaan.
Tänään aamulla olin kuntosalin pukkarissa alusvaatteilla, kun yksi nainen tuli sisään ja kysyi että: "Oletko sä Kristiina? Mahtavaa että pääsit vetämään digitalisaatiota. Susta oli niin hyvä juttu intrassa: kolme lasta ja koira... Samaistun sun tilanteeseen ihan täysin."
Tätä tukea ja kannustusta tarvii (kaiken sen itse asiaan kohdistuvan tuen lisäksi, mitä saan mun lähipiiristä). Jaksaa taas juosta ja kannustaa muita mukaan meidän yhteisiin taisteluihin.
Mulla on taas kerran mahtava duuni, missä saa toteuttaa itseään, vetää haastavia projekteja, muuttaa ja kehittää organisaatiota, kuulua joukkoon ja olla vaan oma itsensä.
Nyt siis viikonlopun viettoon, sähköpostit kiinni ja fokus perheeseen, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Voihan olla että eksyn vahingossa putoilemaan koneestakin 😊
torstai 21. huhtikuuta 2016
Huikeeta porukkaa
Sain taas iloisen yllätyksen tänään töissä...
Olen tapani mukaan taas sotkeutunut muiden asioihin ja siitähän eivät kaikki tykkää, kun tulee välillä tallottua ihmisten varpaille. No toivottavasti saan anteeksi taas kerran 👍
Saan siis vetää uutta kehitysaktiviteettia tuolla töissä ja pääsen näkemään miten IT projekteja voidaan tehdä.
Olen aiemmin vain kuullut valituksia, kuinka hidasta ja hankalaa kaikki IT:hen liittyvä aina on. Tänään pääsin mukaan yhden IT projektin kokoukseen, missä sovittiin miten esittämäni kehityshomma tehdään. Tarkoitus on kokeilla ketterää työtapaa ja päästä näin tehokkaampaan ja joustavampaan toteutukseen.
Olin hyvin yllättynyt siitä kuinka helposti asiat saadaan eteenpäin. Ymmärsin itsekin (ainakin osan) mitä ollaan tekemässä. Homma vedetään tehokkaasti, asiantuntevasti ja hyvällä fiiliksellä...
Meillä on aivan mahtavaa porukkaa töissä 😊
Muistutus itselleni: meidän pitää ehdottomasti saada sekoitettua porukkaa niin, että bisnes ja IT istuvat yhdessä (joko jatkuvasti tai projektiperusteisesti). Näin projektit saadaan tehokkaammin alusta loppuun, ilman monen kertaista suunnitteluvaihetta.
Kylläpä jäi hyvä mieli tästä(kin) päivästä!
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Koneesta putoamisen ihanuus ja muita aktiviteetteja...
Eilen pääsin avaamaan hyppykauden 2016 kunnolla parilla 4 km putoamisella. Kyllähän se taas vähän jännitti, mutta vaan sillei mukavasti perhosia vatsassa tyyppisesti.
Tässä harrastuksessa nousee esiin kaksi asiaa: itse hyppääminen ja se huima tunne vapaasta pudotuksesta, mutta yhtä tärkeä on laskuvarjohyppy-yhteisö. Kerholla tutustuu uusiin ihmisiin nopeasti ja siellä ollaan isolla porukalla yhdessä ja jaetaan tehdään myös töitä yhteisen harrastuksen eteen.
Eilenkin parin oman hypyn lisäksi pakkasin kaksi tandem-varjoa. Tandem-hypyt tuovat kerholle rahaa ja näin ollen mahdollistavat osakseen lentokoneen ylläpidon ja muut kulut. Tandem-varjo on paljon suurempi ja monimutkaisempi myös pakata kuin normaalit varjot. Näitä ei myöskään pakkaa kovin moni hyppääjä, sillä pakkaaminen ei kuulu monenkaan suosikkipuuhiin 😊
Minun mielestä varjon pakkaaminen on mukavan insinöörimäistä tekemistä ja siinä yhdistyy tarkkuus ja käsillä tekeminen. Ja ison tandem-varjon jälkeen tuntuu tuo oma varjo pieneltä ja kevyeltä.
No mahtava päivä siis jälleen kerran Utissa ja kyllä se taas säväytti kun sai pudota korkeelta ja kovaa! Vähän ruosteessa tuo lentäminen näin tauon jälkeen, mutta kyllä se taas pian muistuu mieleen.
Tänään tosin on paikat kipeenä pakkaamisesta ja kädet näyttää tältä...
TOTALLY WORTH IT 😊
Nyt jaksaa taas painaa täysillä töissä ens viikon...
Tässä harrastuksessa nousee esiin kaksi asiaa: itse hyppääminen ja se huima tunne vapaasta pudotuksesta, mutta yhtä tärkeä on laskuvarjohyppy-yhteisö. Kerholla tutustuu uusiin ihmisiin nopeasti ja siellä ollaan isolla porukalla yhdessä ja jaetaan tehdään myös töitä yhteisen harrastuksen eteen.
Eilenkin parin oman hypyn lisäksi pakkasin kaksi tandem-varjoa. Tandem-hypyt tuovat kerholle rahaa ja näin ollen mahdollistavat osakseen lentokoneen ylläpidon ja muut kulut. Tandem-varjo on paljon suurempi ja monimutkaisempi myös pakata kuin normaalit varjot. Näitä ei myöskään pakkaa kovin moni hyppääjä, sillä pakkaaminen ei kuulu monenkaan suosikkipuuhiin 😊
Minun mielestä varjon pakkaaminen on mukavan insinöörimäistä tekemistä ja siinä yhdistyy tarkkuus ja käsillä tekeminen. Ja ison tandem-varjon jälkeen tuntuu tuo oma varjo pieneltä ja kevyeltä.
No mahtava päivä siis jälleen kerran Utissa ja kyllä se taas säväytti kun sai pudota korkeelta ja kovaa! Vähän ruosteessa tuo lentäminen näin tauon jälkeen, mutta kyllä se taas pian muistuu mieleen.
Tänään tosin on paikat kipeenä pakkaamisesta ja kädet näyttää tältä...
Nyt jaksaa taas painaa täysillä töissä ens viikon...
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Digitalisaatiota organisaatiossa...
Viitaten aiempaan blogiini toimarin tapaamisesta. Asia sitten menikin putkeen ja sain tuon hakemani paikan! Aika hieno juttu ja iso yllätys mulle.
No nyt sitten reilun viikon olen asiaa päässyt pureskelemaan ja pikku hiljaa alkaa homma hahmottumaan.
No digitalisaatiota saan nyt luvan kanssa pureskella paloiksi ja viedä organisaatiota uuteen suuntaan, missä tämä digi-maailma tulisi osaksi kaikkea tekemistä ja mahdollistaisi vielä uutta liiketoimintaakin.
Pikku juttu 😉
Aloin siis pohtimaan, miten voisin helposti nähdä kuinka pitkällä organisaatio on digitalisaation saralla. Mieleen tuli monia juttuja ja konsulttitoimistot näitä arvioita tekevät sopivaa maksua vastaan. Voisiko kuitenkin ajatella noin työkulttuurin osalta, että kysyisi vain missä muodossa organisaation IT strategia on kirjoitettu? Tyyliin jos se on paperilla, ollaan aika kaukana kehityksen takana. Word on ehkä seuraava askel, sitten power point. Mitä sitten tulisi, ehkä jokin interaktiivinen työkalu?
Mitä jos tällaista IT strategiaa ei ole? Silloin voidaan olla alkutekijöissä digitalisaation kannalta, tai ehkä kärkijoukossa uusia ratkaisuja kehittämässä ja strategia-ohjaus ei työn tyyppiin sovi...
Tällaisia pohdintoja tänään, saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Joka tapauksessa, tätä aivan uuteen rooliin hyppääminen on mahtavaa. Kaikki uudet jutut opettavat niin huikeasti ja ihmiset ovat ihanan avuliaita ja positiivisia asioiden suhteen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee 😊
No nyt sitten reilun viikon olen asiaa päässyt pureskelemaan ja pikku hiljaa alkaa homma hahmottumaan.
No digitalisaatiota saan nyt luvan kanssa pureskella paloiksi ja viedä organisaatiota uuteen suuntaan, missä tämä digi-maailma tulisi osaksi kaikkea tekemistä ja mahdollistaisi vielä uutta liiketoimintaakin.
Pikku juttu 😉
Aloin siis pohtimaan, miten voisin helposti nähdä kuinka pitkällä organisaatio on digitalisaation saralla. Mieleen tuli monia juttuja ja konsulttitoimistot näitä arvioita tekevät sopivaa maksua vastaan. Voisiko kuitenkin ajatella noin työkulttuurin osalta, että kysyisi vain missä muodossa organisaation IT strategia on kirjoitettu? Tyyliin jos se on paperilla, ollaan aika kaukana kehityksen takana. Word on ehkä seuraava askel, sitten power point. Mitä sitten tulisi, ehkä jokin interaktiivinen työkalu?
Mitä jos tällaista IT strategiaa ei ole? Silloin voidaan olla alkutekijöissä digitalisaation kannalta, tai ehkä kärkijoukossa uusia ratkaisuja kehittämässä ja strategia-ohjaus ei työn tyyppiin sovi...
Tällaisia pohdintoja tänään, saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Joka tapauksessa, tätä aivan uuteen rooliin hyppääminen on mahtavaa. Kaikki uudet jutut opettavat niin huikeasti ja ihmiset ovat ihanan avuliaita ja positiivisia asioiden suhteen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee 😊
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Ylikoulutettu vai hyvin kasvatettu?
Toimin tänä aamuna kuskina. Vein nimittäin vanhempiani lentokentälle, kun he taas kerran ovat matkalla Espanjan mökille. Mökki aurinkorannikolla on ihanaa luksusta ja siellä käy meidänkin perhe oikein mielellään.
Vanhempiani helpottaa myös se, että asumme tässä lentokentän lähellä, joten meillä voi yöpyä ja voimme kuskata heitä kentälle. Näin auton pankkikin hoituu helposti.
Tietysti nämä aikaiset lähdöt vaativat hiukan viitseliäisyyttä, kun kello soittaa jo neljän jälkeen.
No aamuihmisenä menen mieluusti aikaisin töihin tai salille aamutreeneihin.
Isä siinä aamulla naureskeli, että kuinkahan monella on mahdollisuus saada taksikuskiksi ydinenergian tohtori! Olen kieltämättä vähän ylikoulutettu taksikuskiksi 😊
Isän mielestä en ole ylikoulutettu, vaan hyvin kasvatettu. Asennekysymys, miten asiat haluaa nähdä!
Kieltämättä nykyaikana elämässä pärjää paljon paremmin hyvällä kotikasvatuksella, sillä erilaisten ihmisten kanssa kommunikointi on kriittinen osa esimerkiksi työelämää. Ei riitä että on korkea koulutus, vaan myös sosiaalisten taitojen osaaminen korostuu.
Uudessa roolissani töissä yksi keskeisimpiä onnistumisen ehtoja on saada porukka mukaan uuteen suuntaan, mihin hommia ollaan viemässä. Jos en siis olisi hyvää kasvatusta saanut, olisi tämäkin tehtävä aivan mahdoton. Nyt se on vain haastava ja mielenkiintoinenkin!
Vanhempiani helpottaa myös se, että asumme tässä lentokentän lähellä, joten meillä voi yöpyä ja voimme kuskata heitä kentälle. Näin auton pankkikin hoituu helposti.
Tietysti nämä aikaiset lähdöt vaativat hiukan viitseliäisyyttä, kun kello soittaa jo neljän jälkeen.
No aamuihmisenä menen mieluusti aikaisin töihin tai salille aamutreeneihin.
Isä siinä aamulla naureskeli, että kuinkahan monella on mahdollisuus saada taksikuskiksi ydinenergian tohtori! Olen kieltämättä vähän ylikoulutettu taksikuskiksi 😊
Isän mielestä en ole ylikoulutettu, vaan hyvin kasvatettu. Asennekysymys, miten asiat haluaa nähdä!
Kieltämättä nykyaikana elämässä pärjää paljon paremmin hyvällä kotikasvatuksella, sillä erilaisten ihmisten kanssa kommunikointi on kriittinen osa esimerkiksi työelämää. Ei riitä että on korkea koulutus, vaan myös sosiaalisten taitojen osaaminen korostuu.
Uudessa roolissani töissä yksi keskeisimpiä onnistumisen ehtoja on saada porukka mukaan uuteen suuntaan, mihin hommia ollaan viemässä. Jos en siis olisi hyvää kasvatusta saanut, olisi tämäkin tehtävä aivan mahdoton. Nyt se on vain haastava ja mielenkiintoinenkin!
torstai 7. huhtikuuta 2016
Nopea ongelmanratkaisu
Lähdin tänä aamuna autolla ajelemaan kohti kehä 3:sta ja sovittua treffauspaikkaa. Suuntana oli Olkiluoto ja plani mennä mun autolla ja jättää kaverin auto parkkipaikalle. No lähdin kotoa ajamaan ja hetken päästä alkoi auto pitämään todella omituista ääntä. Käänsin radion hiljaiselle ja ääni kuului edelleen. Sitten käännyin vasemmalle risteyksestä ja ääni vain paheni.
Päätelmä: tällä autolla ei Olkiluotoon pääse ja en halua tätä myöskään kehä 3:lle ajaa ja jättää sinne. Siis käännös takaisin kotiin, soitto heti taksiin ja taksi ajamaan samaan aikaan meille kotiin. Sitten varmistua kaverilta että voidaan mennä hänen autolla.
Kotona jätin auton avaimet ja hyppäsin taksiin. Lopputuloksena tultiin kokouksen alkuun Olkiluodon ydinvoimalassa vain 3 minuuttia myöhässä, siis aika hyvä suoritus.
Auton sain järkättyä huoltoon illalla ja se hoidetaan taas kuntoon huomenna (toivottavasti).
Siis nopeita linjauksia tilannekuvasta, päätöksiä toimenpiteistä ja toteutus, niin tällaisista pienistä haasteista selvitään kyllä!
Plussana hauska vanhempi herra taksikuskina, jonka kanssa juteltiin hassuja koko ajomatka 😊
tiistai 5. huhtikuuta 2016
Urheilua kaiken kiireen keskellä!!!
"Mä en kestä! En kerkee treenaan tarpeeksi tällä viikolla."
Niin tuttu keskustelu mun ja serkkuni välillä.
Me molemmat ollaan urheiluhulluja tai ehkä urheiluhulluja, mutta urheilu on osa meidän elämää ja jos ei päästä treenaan niin meitä ahdistaa 😊
Mä huomaan että kun on töissä kiire, niin urheilulla on vielä normaalia suurempi rooli. Kun pääsen vaikka salille hutkimaan nrkkeilysäkkiä, niin unohtuu työstressi varsin tehokkaasti.
Viime viikkoina olen käynyt lenkkeilemässä ja kävelyillä, kun siellä raittiissa ilmassa ja musat korvilla mun aivot lepää ja prosessoi asioita. Huomaan usein lenkillä, että sekalaiset ajatukset jotenkin asettuu omille paikoilleen ja kokonaisuudet alkaa hahmottumaan.
Viime päivinä on tullut niin paljon uusia asioita, joiden rooli pitäisi jotenkin käsitellä ja laittaa omaan lokeroon kokonaisuudessa, että välillä on tuntunut et mun aivot on täynnä. Hyvä esimerkki tältä aamulta, juteltiin yhdestä ideasta (ja muutamasta muustakin 😆) ja kun iltapäivällä jatkettiin aiheesta niin oltiin jo unohdettu aamun jutut. Mutta tärkeää tälle kehittelylle on se, että mulla on kaveri kenen kanssa asioita voin pallotella. Ja kun on tarpeeksi ideoitu ja palloteltu, on hyvä lähteä lenkille ja antaa aivojen prosessoida kaikkia uusia asioita.
Jokainen ihminen on erilainen näissä prosesseissa, mutta mun aivot toimii näin. Ja pääasia on tunnistaa miten just ne omat aivot pelaa. Mä tykkään ymmärtää ison kokonaisuuden ja asettaa siihen maisemaan asiat "omille paikoilleen". Kun näin saan mielikuvan mistä puhutaan ja osaan sen sijoittaa maisemaan, pääsen aika nopeasti asioissa eteenpäin.
No just nyt on vielä vähän tekemistä tän maiseman ymmärtämisessä, mutta on se jo paljon selkeämpi kuva kuin viime viikolla (kiitos lenkkeilyn)...
Niin ja mikä kivointa, että suurin osa ihmisistä urheilee jotenkin ja näin aina löytyy yhteistä juteltavaa uusienkin tuttavuuksien kanssa!
Projekti, hanke, ohjelma, mikä???
Olen taas tänään jutellut niin monesta asiasta ja monen ihmisen kanssa että mieleen muistui määritelmien tärkeys.
Mä tiedän että on maailman tylsintä kirjoittaa määritelmiä sanastoon, mutta yleensä se auttaa kun kaikki puhuvat samasta asiasta samalla termillä.
Hyvä esimerkki on projekti. Mulle projekti on sellainen aktiviteetti millä on alku ja loppu, se suunnitellaan etukäteen ja siitä tulee lopputuloksena ulos joku juttu. Hanke-termiä en käytä.
Ohjelma on laajempi asia ja se käsittää useita projekteja ja mahdollisesti muitakin aktiviteetteja, kuten linjaorganisaation työtä.
Joku muu voi käyttää näitä termejä toisin, mutta mulla näin.
Nyt kun saan pohtia ja suunnitella taas erilaisia juttuja on hyvä olla selkeä jutuissani. Välillä nimittäin huomaan että jutellaan ensin pitkään ja sitten huomataankin että puhutaan aivan eri asioista.
No tärkein asia on kuitenkin valita oikeat ihmiset lähipiiriin!!!
Me voidaan tehdä vaikka mitä ja saadaan aikaan isojakin muutoksia jos vaan onnistun ihmisten valinnassa ja annan näille selkeät vastuut.
Onneks mulla on aika hyvät tuotosarvet kun etsin ihmisiä tiettyihin rooleihin ja hyvin usein mun eka fiilis on see oikea. Tosin olen oppinut että joskus kannattaa antaa toinen mahdollisuus vaikka jostain tyypistä en heti ekana niin tykkäisikään.
Ja mulla on sairaan tarkka hajuaisti, enkä voi sietää liian voimakkaita hajuja 😉
Niin ja hyvä esimerkki projektista on loman suunnittelu: tehdään budjetti ja aikataulu, varataan lennot, majoitukset, kuljetukset, ym. Suoritetaan loma, eli vaikka lasketellaan Alpeilla. Lopuksi tullaan kotiin ja raportoidaan lomasta työkavereille. Projektin tuotos on levännyt olo, parempi fiilis ja kasoittain kuvia. Niin ja projektitiimi on paras mahdollinen, siis meidän perhe 💙
Mä tiedän että on maailman tylsintä kirjoittaa määritelmiä sanastoon, mutta yleensä se auttaa kun kaikki puhuvat samasta asiasta samalla termillä.
Hyvä esimerkki on projekti. Mulle projekti on sellainen aktiviteetti millä on alku ja loppu, se suunnitellaan etukäteen ja siitä tulee lopputuloksena ulos joku juttu. Hanke-termiä en käytä.
Ohjelma on laajempi asia ja se käsittää useita projekteja ja mahdollisesti muitakin aktiviteetteja, kuten linjaorganisaation työtä.
Joku muu voi käyttää näitä termejä toisin, mutta mulla näin.
Nyt kun saan pohtia ja suunnitella taas erilaisia juttuja on hyvä olla selkeä jutuissani. Välillä nimittäin huomaan että jutellaan ensin pitkään ja sitten huomataankin että puhutaan aivan eri asioista.
No tärkein asia on kuitenkin valita oikeat ihmiset lähipiiriin!!!
Me voidaan tehdä vaikka mitä ja saadaan aikaan isojakin muutoksia jos vaan onnistun ihmisten valinnassa ja annan näille selkeät vastuut.
Onneks mulla on aika hyvät tuotosarvet kun etsin ihmisiä tiettyihin rooleihin ja hyvin usein mun eka fiilis on see oikea. Tosin olen oppinut että joskus kannattaa antaa toinen mahdollisuus vaikka jostain tyypistä en heti ekana niin tykkäisikään.
Ja mulla on sairaan tarkka hajuaisti, enkä voi sietää liian voimakkaita hajuja 😉
Niin ja hyvä esimerkki projektista on loman suunnittelu: tehdään budjetti ja aikataulu, varataan lennot, majoitukset, kuljetukset, ym. Suoritetaan loma, eli vaikka lasketellaan Alpeilla. Lopuksi tullaan kotiin ja raportoidaan lomasta työkavereille. Projektin tuotos on levännyt olo, parempi fiilis ja kasoittain kuvia. Niin ja projektitiimi on paras mahdollinen, siis meidän perhe 💙
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Ruuhkavuodet vs. ruuhkaviikko 😉
Mä en ole ikinä allekirjoittanut ruuhkavuodet-käsitettä. Tosin viimeinen viikko on kyllä ollut aikas ruuhkaa...
Meillä on siis perheessä 3 lasta ja kaksi töissä käyvää aikuista. Kun tein joitain vuosia sitten väikkäriä täyden työpäivän lisäksi, oli jonkin verran kiireitä. Olen kuitenkin aika hyvä järjestelemään asioita, joten silloinkin onnistuin harrastamaan urheilua ja aloittamaan myös laskuvarjolla hyppäämisen.
No viime viikko on ollut tosiaan jotain aivan sairasta (mutta myös aika mahtava)!
Alkuviikko oli vielä normaali ja ehdin maanantaina urheilemaankin. Sitten alkoi flunssa tiistaina.
No keskiviikkona lähti tuo puoliso työmatkalle (tätä tapahtuu siis ehkä kerran vuodessa). Tarkoitus oli torstaina saada mummo lapsia hoitamaan ja ajamaan lapset ja koiranpentu mummolaan perjantaina. Mulla oli MBA koulutus Tamperella varattu pe-la. Siis suunnitelmat valmiina viikolle.
Torstaina meni sitten suunnitelmat uusiksi, kun sain aamupäivällä puhelun ja tarjouksen uudesta vastuualueesta töissä. Tämän vuoksi siis työpäivät torstaina ja perjantaina venyivät, enkä siis päässyt MBA koulutukseen mukaan vielä perjantaina. Peruutin mummon tulon ja sain sukulaiset hakemaan eskarilaisen torstaina ja perjantaina, kun en ehtinyt viideksi kotiin. Perjantaina illalla pitkän workshopin jälkeen aloitin opiskelun lauantain MBA koulutusta varten.
Kolmen lapsen harrastukset ja tuo pieni koiranpentu (joka siis pissailee sisälle vähän väliä), yksinhuoltajana ja uusien työjuttujen edetessä, jäi kyllä kaupassakäynti ja urheilu väliin.
No onneksi perjantaina puoliso palasi reissulta ja pääsin lauantaina aamulla lähtemään kouluun.
Sitten vielä sunnuntaina MBA kotitehtävät ja ylimääräiset perjantain korvaavat tehtävät.
Nyt on kyllä aika käytetty olo...
Joskus tulee näitä ruuhkaviikkoja, mutta niistäkin selviää hyvällä asenteella 😊
Ensi viikko on onneksi taas helppo, kun ei tarvitse yksin olla vastuussa koko perheestä. Jos en allekirjoitakaan käsitettä ruuhkavuodet, niin allekirjoitan täysin puolison merkityksen uran ja perheen, harrastusten ja opiskelun yhdistämiseksi. Kaikki on mahdollista ja taas mennään täysillä eteenpäin!!!
Meillä on siis perheessä 3 lasta ja kaksi töissä käyvää aikuista. Kun tein joitain vuosia sitten väikkäriä täyden työpäivän lisäksi, oli jonkin verran kiireitä. Olen kuitenkin aika hyvä järjestelemään asioita, joten silloinkin onnistuin harrastamaan urheilua ja aloittamaan myös laskuvarjolla hyppäämisen.
No viime viikko on ollut tosiaan jotain aivan sairasta (mutta myös aika mahtava)!
Alkuviikko oli vielä normaali ja ehdin maanantaina urheilemaankin. Sitten alkoi flunssa tiistaina.
No keskiviikkona lähti tuo puoliso työmatkalle (tätä tapahtuu siis ehkä kerran vuodessa). Tarkoitus oli torstaina saada mummo lapsia hoitamaan ja ajamaan lapset ja koiranpentu mummolaan perjantaina. Mulla oli MBA koulutus Tamperella varattu pe-la. Siis suunnitelmat valmiina viikolle.
Torstaina meni sitten suunnitelmat uusiksi, kun sain aamupäivällä puhelun ja tarjouksen uudesta vastuualueesta töissä. Tämän vuoksi siis työpäivät torstaina ja perjantaina venyivät, enkä siis päässyt MBA koulutukseen mukaan vielä perjantaina. Peruutin mummon tulon ja sain sukulaiset hakemaan eskarilaisen torstaina ja perjantaina, kun en ehtinyt viideksi kotiin. Perjantaina illalla pitkän workshopin jälkeen aloitin opiskelun lauantain MBA koulutusta varten.
Kolmen lapsen harrastukset ja tuo pieni koiranpentu (joka siis pissailee sisälle vähän väliä), yksinhuoltajana ja uusien työjuttujen edetessä, jäi kyllä kaupassakäynti ja urheilu väliin.
No onneksi perjantaina puoliso palasi reissulta ja pääsin lauantaina aamulla lähtemään kouluun.
Sitten vielä sunnuntaina MBA kotitehtävät ja ylimääräiset perjantain korvaavat tehtävät.
Nyt on kyllä aika käytetty olo...
Joskus tulee näitä ruuhkaviikkoja, mutta niistäkin selviää hyvällä asenteella 😊
Ensi viikko on onneksi taas helppo, kun ei tarvitse yksin olla vastuussa koko perheestä. Jos en allekirjoitakaan käsitettä ruuhkavuodet, niin allekirjoitan täysin puolison merkityksen uran ja perheen, harrastusten ja opiskelun yhdistämiseksi. Kaikki on mahdollista ja taas mennään täysillä eteenpäin!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)