Niin tuttu keskustelu mun ja serkkuni välillä.
Me molemmat ollaan urheiluhulluja tai ehkä urheiluhulluja, mutta urheilu on osa meidän elämää ja jos ei päästä treenaan niin meitä ahdistaa 😊
Mä huomaan että kun on töissä kiire, niin urheilulla on vielä normaalia suurempi rooli. Kun pääsen vaikka salille hutkimaan nrkkeilysäkkiä, niin unohtuu työstressi varsin tehokkaasti.
Viime viikkoina olen käynyt lenkkeilemässä ja kävelyillä, kun siellä raittiissa ilmassa ja musat korvilla mun aivot lepää ja prosessoi asioita. Huomaan usein lenkillä, että sekalaiset ajatukset jotenkin asettuu omille paikoilleen ja kokonaisuudet alkaa hahmottumaan.
Viime päivinä on tullut niin paljon uusia asioita, joiden rooli pitäisi jotenkin käsitellä ja laittaa omaan lokeroon kokonaisuudessa, että välillä on tuntunut et mun aivot on täynnä. Hyvä esimerkki tältä aamulta, juteltiin yhdestä ideasta (ja muutamasta muustakin 😆) ja kun iltapäivällä jatkettiin aiheesta niin oltiin jo unohdettu aamun jutut. Mutta tärkeää tälle kehittelylle on se, että mulla on kaveri kenen kanssa asioita voin pallotella. Ja kun on tarpeeksi ideoitu ja palloteltu, on hyvä lähteä lenkille ja antaa aivojen prosessoida kaikkia uusia asioita.
Jokainen ihminen on erilainen näissä prosesseissa, mutta mun aivot toimii näin. Ja pääasia on tunnistaa miten just ne omat aivot pelaa. Mä tykkään ymmärtää ison kokonaisuuden ja asettaa siihen maisemaan asiat "omille paikoilleen". Kun näin saan mielikuvan mistä puhutaan ja osaan sen sijoittaa maisemaan, pääsen aika nopeasti asioissa eteenpäin.
No just nyt on vielä vähän tekemistä tän maiseman ymmärtämisessä, mutta on se jo paljon selkeämpi kuva kuin viime viikolla (kiitos lenkkeilyn)...
Niin ja mikä kivointa, että suurin osa ihmisistä urheilee jotenkin ja näin aina löytyy yhteistä juteltavaa uusienkin tuttavuuksien kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti