perjantai 23. syyskuuta 2016

Positiivinen energia ja tehokkuus yhdistyy

Mistä syystä osa ihmisistä, jopa kiireisistä johtajista, tuntuu olevan aina hyvällä tuulella? Ja toiset taas aina kiukkuisia...
Nykyään puhutaan paljon onnellisuuen ja positiivisuuden vaikutuksista aivojen toimintaan ja organisaation innovatiivisuuteen. Myös wellbeing on tärkeä osa tätä yhtälöä.
Kun on kova stressi ja kiire päällä, on tosi tärkeetä saada omaa aikaa ja aivoille lepoa jollain tavalla. Kukin sitä tekee omalla tavallaan, urheilemalla, perheen kanssa aikaa viettäen tai vaikkapa opiskellen. Mä tarviin vähän kaikkea, joten tykkään tasapainoitella näiden välillä... ja tyhjätä välillä aivoja lentokoneesta hyppäämällä :)
Miten tällaista asiaa pitäis viestiä isossa organisaatiossa? Ehkä se johdon ja mielipidevaikuttajien esimerkki ajaa asiaa? Mutta voitaisko tehdä vielä jotain muuta?
Meillä ei Suomessa oikein oo sitä kulttuuria että hengailtais työkavereiden kanssa muuten kun työajalla, mutta tää on muuttumassa. Mietitään just miten saatais työpaikasta mukava ja hauska paikka porukan viettää aikaa. Ajatuksena on että töitä voi tehdä joustavasti missä tahansa, vaikka kotona. Mutta työpaikalla pitäis olla niin hyvä fiilis ja mielenkiintoista porukkaa, että sinne haluaa tulla yhteistyötä tekemään ja innovoimaan uusia juttuja. Tietyt asiat vaan menee paljon paremmin eteenpäin porukalla, kuin yksin pähkäilemällä.

No tätä nyt yritetään edistää, mutta on vähän vielä haasteena se, et ihmiset on niin kiireisiä ettei ne ehdi tai ei kiinnosta asiasta edes keskustella. Tää on tätä että juostaan kovaa ilman että ehditään yhtään miettimään miten tätä hullua juoksua voisi vähentää ja tehdä asiat fiksummin.

Olisiko tää miellyttävä ympäristö?



Positiivinen energia ja sen jakaminen muille on mulle punaisia lankoja, sekä omassa elämässä ja myös töissä. Toisinaan onnistun paremmin, joskus huonommin. Onneks äitiys ja ikä on tuonut armollisuutta omaa itseäni kohtaan, joten jaksan toisinaan hymyillä myös näinä epäonnistuneina päivinä :)
Ihanaa viikonloppua!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Reflektointia viikosta...

Meillä on tapana kotona kysellä päivän tai viikon kohokohtia (ja tylsimpiä juttuja).
Nyt taas kysellään asiaa ja mitäs lapsilta tulee... Läksyt on tylsimpiä, erityisesti matikka. Kivointa on Pokémon go tai muu vastaava... Miehellä toi kohokohta oli 3D printterin tilaaminen tänään, mun taas tää hetki. Istutaan siis pergolassa saunan jälkeen, poltetaan vesipiippua, kuunnellaan musaa Spotifysta, juodaan skumppaa ja tehdään tytön kynsiin taideteoksia 😊 Viikko on ollut varsin pitkä ja työpainotteinen, aika monta asia on tälläkin viikolla puitu. Viimeksi tänään jumpattiin Software robotiikkaa ja sopivia käyttökohteita. Ei ihan helpoin aihe, kun periaatteessa yritetään ihmisiä korvata roboteilla!
Reflektointi on tärkeä osa meidän perheen arkea ja myös osa oppimista. Erityisesti uusien asioiden sisäistäminen vaatii reflektointia. Mikä hauskinta, meidän lapset opettaa jo mulle yhtä ja toista. YouTuben maailma on hyvä esimerkki siitä mitä tää nuoriso mulle opettaa!
Hyvää viikonloppua kaikille 😊

maanantai 5. syyskuuta 2016

Leikin tärkeys myös bisneksessä

Viime viikolla opittiin taas paljon ja jäin pohtimaan muutamaa asiaa.
Nykyään on tuo palvelumuotoilu varsin pinnalla. Ja mistä siinä on kyse... Mun käsityksen mukaan puhutaan ihan perus jutuista: kuuntele mitä asiakas tarvitsee, tehkää yhdessä ensimmäinen mahdollinen ratkaisumalli ja yrittäkää kuvata se ymmärrettävästi. Me mm. askarreltiin IT konsepti meidän ongelmaan siiloutuneesta informaatiosta.
Ohje siis oli: leikkikää ja kyselkää! Vähän kuin olisitte 5-vuotiaita.
Kysymys kuuluukin: ollaanko me niin tosissaan bisneksessä, ettei voida pärjätä nykyisillä ja tulevilla markkinoilla? Ehkä Suomessa on liian perinteinen yrityskulttuuri ja muistellaan edelleen kaiken maailman vuorineuvoksia ja muita entisajan tärkeitä pestejä.
Mun ajatus olisi tehdä paikka palvelumuotoilulle = askartelupaja 😆 Siinä vaan on sellainen pienenpieni haaste, etten tiedä kehtaisiko kukaan sitä käyttää (tai ehtisitkö), kun tuntuu niin kiire kaikilla olevan ettei ehdi ajatella...
Pienin askelin eteenpäin 😊

lauantai 3. syyskuuta 2016

Parasta stressin hallintaa...

Mulla oli taas vaihteeks aika huikee päivä!
Aamulla heräilin 10h yöunien jälkeen ja pohdin et mitä tekis, lähtiskö Uttiin vai jäiskö kotiin.
No siinä oli sen verran säätöö, et päätin napata yhden lapsista mukaan ja ajella Uttiin vähän hyppään. Kelin piti olla aamupäivällä hyvä ja iltapäivällä pilvistyä, joten ilmotin et tullaan ajoissa kotiin. Kun sitten pilviä ei ilmestynytkään, niin enhän mä malttanut kotiin lähteä, vaan hypittiin iltaan asti ja lähdettiin kotiin vasta puoli 9:ltä 😊
Mikä taas sai mut jyvälle tuulelle, oli kaverit ja yhteinen harrastus. Vaikka hyppääminen sinänsä on huikeeta, niin on se vielä monin kerroin kivempaa parhaassa seurassa.
Sillä ei oikeesti oo mitään väliä kuinka huonoja me ollaan kunhan vaan hypätään yhdessä. Nytkin mokailtiin oikein urakalla... Meidän lentäminen ei mennyt kovinkaan suunnitelmien mukaan, ja kerran hypättiin ihan väärästä paikasta! Yksi laskeutu pellolle, toinen tien pientareelle ja me loput 3 kiitoradan päädyssä olevan hiekkakuopan viereen. No pientä jännitystä peliin ja taas selvittiin ehjin nahoin 😆
Ainut juttu mikä jäi vähän harmittamaan tänään, oli se ettei jääty porukalla istumaan iltaa muutaman oluen kanssa. Ehkä ens kerralla ollaan yötä ja voidaan myös juhlia vähän...
Mut kyllä tää elämä ja laskuvarjourheilu on edelleen vaan niin siistii. Ja parasta stressinhallintaa, koska viikon kiireet unohtui ihan täysin.