Oon viime viikkoina kouluttanut monia uusia laskuvarjohyppääjiä ja nähnyt erilaisia reaktioita jännitykseen ja pelkoon.
Pelon voittaminen näkyy eri tavoin, toiset menevät hyvin hiljaisiksi, toiset puhua pulputtavat tai nauravat. Osa pystyy hyvin toimimaan pelosta huolimatta, osa unohtaa kaikki opit.
Välillä näitä jännityksiä ja pelkoja näkee myös työelämässä, mm. viime vuonna lomautusuhat toivat vastaavia jännitteitä esiin. Samoin erilaiset yllätykset voivat tuoda vastaavia tunteita esiin.
Olen saanut oppia ihmisistä paljon näiden laskuvarjohyppyoppilaiden kautta. On ollut onnistumisia mutta myös isoja pettymyksiä. Välillä jäädytään ja mun tehtävä on auttaa tilanteen yli. Kaikki koetaan yhdessä ja parhaita hetkiä on hyppyjen jälkeiset palautteet ja videoiden katselut. Opitaan omista hypyistä ja myös toisten hypyistä. Kannustetaan ja jaksetaan ne pettymykset yhdessä.
Jään pohtimaan miten vastaavaa kulttuuria saisi tuotua myös töihin. Ehkä se on liikaa toivottu, tai ehkä meidän pitää kokea yhdessä jotain yhtä sykähdyttävää...
No nyt nautitaan kesästä ja kerätään voimia lomilla 😎
