Vuosi lopuillaan... mitä tuli opittua?

Tämä toinen katastrofaalinen Koronavuosi alkaa onneksi olemaan ohi. Tänä vuonna opin Kemiralla paljon aiheesta toimitusketju ja logistiikka. 

Aiemmissa firmoissa ei toimitusketju tai tuotteen hallinta ole ollut keskiössä. Energia-alalla tuote on tyypillisesti suoraviivainen asia (sähkö tai lämpö) ja toimitus tapahtuu linjoja pitkin 🤣

Nyt olen päässyt sisälle koko toimitusketjun hallintaan, raaka-aineiden hankinnasta tuotannon suunnitteluun ja tuotteiden toimitukseen. Tämä on ollut varsin  opettavainen aihe ja datalla on varsin keskeinen rooli kokonaisuudessa.

Toinen aihe mihin on tullut keskityttyä on kestävä kehitys (sustainability). Tästäkin osa on ollut hyvinkin tuttua, kuten päästöt ja ilmastonmuutos. Mutta nyt olen tutustunut paremmin myös muihin aiheisiin, kuten puhdas vesi. 

Oppiminen on aina kiinnostavaa ja motivoivaa. Erityisen mielenkiintoista on yhdistää analytiikkaa näihin asioihin ja löytää uusia kohteita missä voitaisiin asioita fiksummin tehdä.

Hyppääminen uuteen pari vuotta sitten ei edelleenkään kaduta. Vain energia-alalla toimiminen rajoittaa kyllä osaamista (itse olin siellä yli 15 vuotta). Nyt olen nähnyt teollisuutta jo monelta uudelta kulmalta ja myös kuluttajatoimintaa eri näkökulmista. Välillä löytyy yhtymäkohtia missä voin energia-alan osaamista hyödyntää myös muualla, kuten sähkönhintojen käyttäytyminen osana tuotannon suunnittelua, tai uusiutuvien tuotantomuotojen mahdollisuudet pienentäessä tuotteiden hiilijalanjälkea.

Tänä vuonna olen myös keskittynyt koulutusten ja osaamisen kehityksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Pääsin myös mentoroimaan erästä nuorta naista. Eli olen pyrkinyt myös jakamaan omaa osaamistani eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2022 😊

Täytyy vähän myös muistella vanhoja oppimisen huippuhetkiä LUT:ssa kun saatiin tohtorin hatut päähän Jamien kanssa 😁

Miten mitata organisaation kulttuurin avoimuus?

Jäin tänään pohtimaan asiaa organisaation kulttuuri ja avoimuus. Kuinka rohkeasti oma itsensä saa töissä olla? Kuinka omat mielipiteet saa esittää? Saako asioista olle erimieltä kuin muut? Ja mikä voisi olla mittari tällaisen kulttuurin arviointiin.

Mä oon tunnetusti suoraviivainen ja avoin viestijä. En kestä poliittisesti korrektiksi viilattuja vastauksia, sillä niissä on yleensä totuus piilotettu rivien väliin ja saattaa siis mennä kuulijalta ohi. Näihin kulttuurikysymyksiin on moni yhtiö kompastunut (kuten Risto Siilasmaan kirjan mukaan Nokia).

Ihan konkreettisesti lähdin asiaa pohtimaan ja myös testailemaan. Olen tänne blogiin kirjoitellut voimakkaita kannanottoja erilaisiin asioihin. Olen myös Twitterissä ja LinkedInissä esittänyt suoria mielipiteitä. Varmaan jos kirjoittaisin korona-rokotteista tekstin (puolesta tai vastaan), niin saisin siitä kuulla jotain kautta...

Se mitä olen organisaatioissa testannut on suora palaute. Mielestäni avoimen kulttuurin tunnuspiirre on se, että ihmiset voivat antaa minulle palautetta suoraa (joko kirjallisesti tai suullisesti). On hienoa nähdä ja kuulla kommentteja teksteihini ja välillä väitellä asioista jos ollaan eri linjoilla. Yleensä parhaat päätökset ja ideat lähtevät erilaisista näkökulmista tiukan keskustelun kautta.

Sulkeutuneen organisaation tunnusmerkit tulevat esiin siinä jos ei uskalleta olla eri mieltä. Hyssyttelyllä ja selkään taputtelulla jatketaan kyllä samaa rataa kuin aina ennenkin, mutta ongelmat saattavat jäädä huomaamatta ja niihin ei osata puuttua. 

Mä oon urani aikana nähnyt monia organisaatioita ja tietysti reflektoinut oman roolini kautta tilannetta. On ollut tilanteita missä mun jutut ei kiinnosta ketään ja mitään palautettaei tule (siis ihan ok-tilanne mulle), sit niitä missä mun teksteihin on jotain kautta organisaatiossa kommentoitu, kuten esimiehen tai HR:n kautta (todella outoa mun näkökulmasta), ja vielä niitä missä on suoraa nostettu kissa pöydälle ja käyty keskustelu (ihan parasta).

Mun mielestä organisaation kulttuuri on avoin ja kiva silloin kun ihmiset voi suoraa mulle antaa palautetta. Mä kirjoitan aina asioista mitkä mua kiinnostaa ja mihin mulla on joku mielipide. Jos oot eri mieltä,  niin puhu mulle ja esitä perustelut. Mä osaan myös muuttaa mielipidettäni jos faktat osoittaa et oon väärässä. Tai voin saatan saada sut näkemään asiat mun kulmalta 🤣 Tällaisen avoimen kulttuurin vieminen organisaatioon on tosi vaikeeta, varsinkin jos ylin johto ei näytä esimerkkiä. No teenpä osani ja sit nähdään kuinka pitkälle se riittää...

Sijoituspohdintaa syksyn ratoksi

Oon viime vuodet harrastanut sijoittamista niin osakkeisiin, rahastoihin kuin asuntoihinkin. Onpa ollut opettavat vuodet.

Nyt oon kuitenkin siinä pisteessä että oon käynyt kolmen pankin sijoitusneuvonta läpi eikä kukaan tuo oikeasti uutta infoa pöytään.

Viesti on: jos olet valmis ottamaan riskiä, painota osakkeisiin. Jos haluat matalamman riskin, valitse rahastoja tai muita huonommin tuottavia tuotteita.

Oon kokeillut myös kryptovaluuttoja Binancen kautta, samoin oon seurannut Redditin sijoituspalstoja.

Tähän maailman tilanteeseen en osaa tehdä päätöstä seuraavista liikkeistä. Kotiutin just asuntosijoituksen pääomaa ja liikkeitä pitäisi tehdä, mutta selkeää (ja minua miellyttävää) strategiaa en ole keltään ammattilaiselta saanut.

Jos ohje on: hajauta maantieteellisesti ja toimialoittain, niin tähän en tarvii pankin palvelua. Ihan maalaisjärki riittää 😂😂😂

Ainoa uusi mielenkiintoinen asia tuli OP:stä kestävän kehityksen sijoitusten saralta. Tosin Aktian asiantuntija tyrmäsi koko ajatuksen, perustellen sillä että kestävyys tulee jokaisen firman agendalle joka tapauksessa.

Jos siis jollain on innovatiivisia ajatuksia, blogeja, kanavia, ym. vinkata niin ois kiva saada hyviä vinkkejä!

Loppukesän masennus

 Jostain syystä mulle aina elokuussa iskee alakulo.

Kesä on taas kerran hujahtanut niin nopeasti ohi ja pitkä talvi kolkuttelee jo ovella. Aina tässä vaiheessa vuotta pitäisi saada elämään jotain mitä odottaa, jotain muutosta ja jännitystä. 

Ehkä osa tästä johtuu laskuvarjohyppyharrastuksesta, joka talveksi painuu tauolle, mutta kyllä osa on ihan mun päästä johtuvaa kesäihmisen syysoireilua. Muistan nuorempana kun uskoin että oon syntynyt vahingossa väärälle mantereelle ja mun ois kuulunut asua jossain etelämpänä. Asuinkin muutaman vuoden Väli-Amerikassa. No enää en ajattele niin vaan tykkään kyllä Suomesta, mutta pitkä ulkomaanmatka talvella tai joku muu kiva juttu kyllä tarvitaan.

Oon jo varannut reissun Jenkkeihin talveksi, mutta rajoituksista johtuen joudun sitä siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Eurooppa talvella ei oikein houkuta, ehkä keväämmällä sitten.

No jotain muutosta sentään ehkä luvassa kun päätettiin laittaa kämppä myyntiin ja muuttaa (jos joku tän haluaa ostaa) 😂 Katsotaan tuoko tää idea kaivattua muutosta syksyyn, ainakin jotain mitä jännätä.

Eipä tässä auta muu kuin keskittyä heppahommiin ja koiran kanssa puuhasteluun, ne ei onneks rajoitu vain kesään! Ja tätiratsastajat-facebookryhmä jaksaa kyllä aina piristää syksyä, suosittelen kaikille hevostelijoille.

Heihei kesä, kiva kun taas kävit, nähdään ens vuonna...

Jännittämistä ja pelkoa

Oon viime viikkoina kouluttanut monia uusia laskuvarjohyppääjiä ja nähnyt erilaisia reaktioita jännitykseen ja pelkoon. 

Pelon voittaminen näkyy eri tavoin, toiset menevät hyvin hiljaisiksi, toiset puhua pulputtavat tai nauravat. Osa pystyy hyvin toimimaan pelosta huolimatta, osa unohtaa kaikki opit.

Välillä näitä jännityksiä ja pelkoja näkee myös työelämässä, mm. viime vuonna lomautusuhat toivat vastaavia jännitteitä esiin. Samoin erilaiset yllätykset voivat tuoda vastaavia tunteita esiin. 

Olen saanut oppia ihmisistä paljon näiden laskuvarjohyppyoppilaiden kautta. On ollut onnistumisia mutta myös isoja pettymyksiä. Välillä jäädytään ja mun tehtävä on auttaa tilanteen yli. Kaikki koetaan yhdessä ja parhaita hetkiä on hyppyjen jälkeiset palautteet ja videoiden katselut. Opitaan omista hypyistä ja myös toisten hypyistä. Kannustetaan ja jaksetaan ne pettymykset yhdessä.

Jään pohtimaan miten vastaavaa kulttuuria saisi tuotua myös töihin. Ehkä se on liikaa toivottu, tai ehkä meidän pitää kokea yhdessä jotain yhtä sykähdyttävää...

No nyt nautitaan kesästä ja kerätään voimia lomilla 😎

Elämää kommuunissa

En tiedä kuinka monia erilaisia kommuuneja Suomesta löytyy, mutta yksi erityinen löytyy Lahdesta ja tarkemmin Vesivehmaalta, eli EFLA lentokentältä. Siellä sijaitsee Hämeen Laskuvarjourheilijoiden kerho.

Kun hyppyharrastuksen aloitin, en todellakaan tiennyt mihin lähdin mukaan. Tuolloin kiinnosti lähinnä lentokoneesta putoaminen, mutta elämäntapa on vienyt mennessään.

Vesivehmaan kommuuni on porukka erilaisia ihmisiä, joita yhdistää jokin (en aivan tiedä mikä, mutta ehkäpä se liittyy jotenkin ilmailuun). Kerholle muuttaa keväällä yksi tyyppi, joka asustaa siellä syksyyn asti. Pikkuhiljaa porukka heräilee talviunilta ja suuntaa perjantaisin nokan kohti kerhoa, ja valuu ehkä sunnuntaina takaisin kotiin. Kesällä siellä saatetaan viettää monta viikkoa kesälomaa. Kerholla on myös palkattu työntekijä, joka käy töissä lähinnä viikonloppuisin tai hyvällä säällä ja työn kuva on varsin monimuotoinen 😂

Koirat juoksevat vapaana ja leikkivät kaikkien kanssa, niitä komentaa se joka sattuu olemaan paikalla. Lapsia on mukana eri ikäisiä. Osa porukasta hyppää lentokoneesta, osa rakentaa uutta rakennusta, joku pesee paljua, illalla grillataan porukalla, saunotaan ja paljuillaan. Toiset on aamulla taas valmiina hyppyhommiin, jotkut nukkuu iltapäivään saakka. Kaikki ovat tervetulleita ja uutta porukkaa eksyy mukaan lähes joka viikonloppu. 

Aina en tiedä onko se hyppääminen tärkeintä, vai yhdessä olo. Siellä jaetaan ilot ja surut, etsitään hävinneitä varjoja yhdessä, pohditaan onnistumisia ja epäonnistumisia ja jokainen saa olla oma itsensä. Tällainen epämääräinen ja sekava kommuuni on meidän kesämökki, siellä nautitaan lentomelusta ❤

Mitä opin markkinoinnista konsulttina?

 Mä olin tuossa viime vuonna konsulttina ja pääsin hyppäämään myyntiin ja markkinointiin tosissaan.

No mitä siitä jäi käteen?

Ainakin kolme asiaa:

1. Paras markkinointi ja näkyvyyskikka on nimetä ihmisiä alalta parhaiksi jossain tai järjestää kilpailu. Vuoden vaikuttaja, paras design, top 10 CTO:ta, top 100,... Ihmiset ja organisaatiot kannattaa myös mainita somessa ja linkata mukaan. Näin he myös jakavat asiaa eteenpäin. Olen itse ollut suunnittelemassa ja myös nimettynä tällaisiin.

Nyt pohdin miten voisi vastaavaa hyödyntää myös teollisuuden puolella (kun tyypillisesti näillä myydään konsultointia).

2. Negatiivinen kiinnostaa. Eli dokumentaatio ja viestintä kannattaa tuottaa negatiivisen viestin kautta, esim. Miten välttää pahimmat sudenkuopat? Missä tehtiin virhe projektissa x? Älä kompastu näihin tyypillisiin esteisiin,... Ja porukka klikkaa näitä viestejä paljon paremmin kuin positiivisia uutisia.

Tämä on myös hankalaa tuoda teollisuuden kontekstiin, mutta ehkä helpompi toteuttaa kuin tuo kohta 1 👍

3. Selkeät ohjeet johonkin, esim. 3 steppiä parempaan hyvinvointiin, 10 askelta johtajuuteen, projektijohtajan työkirja,...

Nämä oikeastaan ymmärrän, koska niistä saattaa lukija saada apua käsillä olevaan ongelmaan. Tietenkin niiden tarkoitus on saada liidejä kiinnostuksen perusteella, mutta tämä on aika win-win minusta.

Ehkä taas jossain vaiheessa päädyn markkinoinnin pariin ja pääsen näitä pohtimaan. Nyt keskityn rakentamaan kulttuuria datan ympärille ja keskityn vain sisäiseen markkinointiin (vaikka kyllä sielläkin pieni kilpailu toimii 😁).

Googletin huvikseen "vuoden paras" ja tuloksia tuli 45 miljoonaa, top 10 sain yli 18 miljardia 🤣

Ragemutsit...

 Tiesitkö että Ragemutsit on ryhmä Facebookissa? Se on ihan huippu ympäristö teinien vanhemmille kun kaipaa vertaistukea. 

Siis meissä kaikissa teinien vanhemmissahan asuu pieni ragemutsi tai -faija. Samalla tavalla kun pikkulasten vanhemmat aikoinaan kirjoittivat vauva.fi sivustolle kysymyksiä vaipan vaihdosta ja kakan väristä, ragemutsit-ryhmässä ihmetellään alkoholin käyttöä, etäkoulua ja kommunikoimattomuutta.

Tietenkin positiivisiakin postauksia näkee (vaikkakin harvoin) ja se kyllä ilahduttaa! 

Pääasiassa tätä kautta osaa omat ongelmat laittaa johonkin mittakaavaan. Mä esimerkiksi stressaan sitä onko lapsilla harrastuksia ja kertovatko huolistaan. Ehkä oon kuitenkin päässyt vielä helpolla kun ei tarvitse stressata osallistutaanko koulun opetukseen tai käytetäänkö aineita.

Nyt kun harrastukset taas laitetaan seis (ja arvaan että tämä kestää taas useamman kuukauden vaikka kolmesta viikosta puhutaan) niin kyllä huoli teinien hyvinvoinnista kasvaa. Meillä ainakin etäkoululainen voi paljon paremmin kun pääsee välillä säbä-treeneihin hikoilemaan. Onneksi sentään Vapaavuori on vetänyt tiukkaa linjaa näissä ja mahdollistanut tähän asti alle 10 hengen harrastukset myös teineille.

Täytyy sanoa että on vaan niin paljon mielenkiintoisemapaa ja monimutkaisempaa olla teinin kuin taaperon äiti 😆

Ilmastoinvestointi ja vihreät Helsingissä

Ihmettelen kovasti tätä Helsingin kaupungin ja poliitikkojen toimintaa. Nyt EU:n Koronatukea laitetaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Onko tämä nyt maan kannalta paras tapa rahaa käyttää? Muistetaan kuitenkin että Suomen hiilidiokdidipäästöjen osuus koko maailman päästöistä on noin 0,13 prosenttia. Toki jos tällä investoinnilla rakentaa jotain fiksua koko maailman päästöjen torjuntaan niin voidaan oikeasti tehdäkin jotain todellista.

Paikallisesti ilmaston ja ympäristön eteen voitaisiin tehdä paljonkin...

Miksi Helsingin kaupunkia ei laiteta faktojen eteen esim. Helenin toimissa, mistä edelleen hiilivoima on iso osa (vaikka mitä mainostaisivat julkisuudessa). Päästöttömyyteen ja kestävään kehitykseen vaikuttavat poliittiset päätökset ja aina niihin ei tarvita rahoitusta vaan halua. 

Omalla yli 15 vuoden energia-alan osaamisella voin kyllä todeta että nyt syydetään rahaa sinne mikä on hypeä ja missä voitaisiin rakentaa asioita vaikkapa vähän pienemmillä voittomarginaaleilla ulkoisen rahoituksen sijaan. Tuulienergia on mainostettu olevan kilpailukykyistä Suomessa ilman tukia, niin miksi ei Heleniä ohjata siihen suuntaan ja pois hiilikasoista Helsingissä? Samoin pohdin että Fortumin ostama Uniper tuottaa suuren osan energiasta kaasulla ja hiilellä, miksi tähän ei puututa vain koska tämä ei tapahdu Suomen rajojen sisällä. Valtio omistaa Fortumista enemmistön mutta tämä halutaan unohtaa.

Mites sitten liikenne, Norja teki vuosi sitten päätöksen tukea sähköautoilua (siis merkittävästi eikä parin tonnin pelleilyllä) ja tämä olisi mahdollista Suomessakin. Mutta meillä poliitikot eivät halua luopua veroista edes sähköautojen osalta, vaan sen sijaan kiristetään autoilijoiden verotusta. Eli ei koskaan porkkanaa vaan kepillä ohjataan.

Olen kiukustunut nykyisen hallituksen linjauksista useassa asiassa, erityisesti verotuksen kiristäminen ei varmasti auta Suomea pitkällä tähtäimellä sillä ei täällä kohta enää kannata töitä edes tehdä tai mitään omistaa. Marinin hallitus ajaa meidät kohta siihen että sote-uudistuksen mukana tulee yksi verottava taho lisää ja verot nousevat taas. Jos aiot yhtään tienata niin parempi on varmaan suunnitella muuttoa ulkomaille, mm. Portugali on melko houkutteleva.

Olen monesta asiasta Helsingin kaupungin päästösten kanssa eri mieltä, mm. Malmin lentokenttä minusta pitäisi säilyttää ja asuntoja rakentaa ränsistyneille teollisuusalueille ympäri Helsinkiä! Vapaavuori on yhdessä asiassa onnistunut: nuorten liikuntaharrastuksista on pidetty kynsin ja hampain kiinni nyt korona-aikana. Tämä nuoriso joka tulee johtamaan maata tulevaisuudessa on niin huonovointista kaikkien rajoitusten keskellä että huoli on iso. Tähän aiheeseen minusta kannattaisi panostaa nyt enemmän ja laittaa rahoitusta nuorten mahdollisuuksien tukemiseen. Ensinnäkin koko lastensuojelu on jo nähty puutteelliseksi näiden viimeaikaisten pahoinpitely- ja murha-tragedioiden kautta. Nuorten mahdollisuudet työelämässä ovat tilastojen mukaan huonommat kuin pitkään aikaan ja työttömiä ja väliinputoajia on aivan liikaa. Minä laittaisin EU-rahaa nyt tähän sukupolveen sen sijaan että se syydetään taas tutkimuslaitoksille ja firmoille jotka kehittävät ilmastonmuutoksen torjuntaan kaikenlaista. Valitettavasti isot firmat osaavat käyttää tällaiset rahoitusmekanismit hyväksi liiankin hyvin ja niillä rahoitetaan tutkimusta mitä muutoin tehtäisiin firmojen omalla rahalla! Kehitetään vetyautoja, hiilidioksidin talteenottoa, sähköautojen akkuja ja ydinvoimaa, ym. Olen itse ollut vetämässä tutkimustoimintaa isossa firmassa ja tunnen kyllä mahdollisuudet.

Eli miettikää vielä Suomen ja Helsingin poliittiset päättäjät ja arvioikaa mikä on oikeasti täällä asuville ihmisille parasta... ja katsokaa että päätökset mahdollistavat yritystoiminnan kilpailukyvyn Suomessa, jotta tännekin saataisiin investointeja eivätkä kaikki menisi tulevaisuudessa sivu suun.

Kasvihuonekaasupäästöt EU:ssa ja maailmalla (infografiikka) | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti (europa.eu)

Koronan kangistamana on kokemukset jääneet väliin

 Huomaan että viimeiseen vuoteen oon kirjoittanut vähemmän blogeja kuin aiemmin.

Jäin miettimään asiaa ja päädyin seuraavaan lopputulokseen: korona on tylsistyttänyt mun aivot! 

Kyllähän sitä näin kotikonttoriltakin saa duunit tehtyä ja mun kohdalla on uuden työn aloituskin onnistunut. Mutta ne uudet ideat, ahaa-elämykset, syvälliset keskustelut ja väittelyt on jääneet väliin. 

Kaikki virtuaaliset seminaarit tuo kyllä aiheita esiin niin kuin aiemmin live seminaarit, mutta niiden ympäriltäjää keskustelu ja pohdinta pois. Viesti tulee yksisuuntaisena luentona, jolloin ainakaan minä en saa siitä kaikkea irti.

Hyvä esimerkki oli viime syksyn Gartnerin iso tilaisuus. Yleensä näistä tulee uusia ideoita ja niitä sitten pohditaan erilaisilla kokoonpanoilla. Nyt jäi homma melko laimeaksi, vaikka asiasisältö ei välttämättä ollut yhtään huonompi kuin edellisinä vuosina.

No loppukiriä viedään ja toivottavasti 2021 syksyllä päästään taas livenä tapaamaan ihmisiä 👍

Muistoina tilaisuuksista tämä:

Vai tämä???

Ei kovin vaikea valinta 🤣

Täysillä uuteen vuoteen???

 Nyt kun joululomat on lusittu ja 2020 selvitty hengissä on aika katsoa eteenpäin. Varmaan monelle uusi vuosi tuo toivoa taas normaalista elämästä kun korona-rokotteet pääsevät vauhtiin...

Mutta onko 2021 helpompi? Milloin saadaan rokotteet kaikille niin että voidaan taas vapaasti matkustaa ja tavata kavereita isolla porukalla? Ja pääseekö lapset taas harrastuksiin ihan livenä?

Pääsenköhän mä viimein 2021 tapaamaan uusia (tai ei enää niin uusia) työkavereita? Ja ehkä jopa saan vierailla parilla Kemiran tehtaallakin? Ja joku seminaari ihan livenä ois ihana 😁

Aika epävarmaa tämä elämä edelleen on, mutta mikäs sille voi? Eteenpäin mennään ja etsitään uusia tapoja tehdä yhteisiä juttuja etänä (kauheen tylsä sana).

Mä mietin tuossa vuoden vaihtuessa uutta vuotta ja päätin palata "ennen Koronaa" asenteeseen tänä vuonna niin että elän taas täysillä, teen rohkeita päätöksiä, en anna epävarmuuden haitata ja nautin jokaisesta päivästä! Tietty helpommin sanottu kuin tehty, mutta aloitin maanantaina heti aamulla pulahduksella porealtaaseen ja vedin duunissa yhteen erilaisista vaihtoehdoista koostuvan kokonaisuuden ja jatkoehdotukset. Mun energiataso heti hyppäsi normaaliin ja aloitin taas uuden remppaprojektin kotona 🤣 Mä oon myös aika hyvä tasapainottelemaan duunin ja vapaa-ajan jutuissa, tai ehkä vaan puuhaan niin paljon että kaikkea mahtuu päivään.

En tiedä vielä mitä kaikkea 2021 tuo tullessaan, ainakin mun esikoinen pääsee ripille (toivottavasti ei etänä)❤ Mä aion löytää merkitystä työstä ja vapaa-ajasta ja vetää täysillä!