Jäin asiaa pohtimaan, kun ollaan kovasti buustaamassa meillä asiakaskeskeisyyttä ja osaamisen kaupallistamista. Miten siis voi onnistuneesti muuttaa asennetta perinteisessä organisaatiossa???
Onhan meille paljon koulutettu muutosjohtamista, mutta mietin miten itse muutan tapojani ja mikä niihin vaikuttaa. Tietysti viesti mikä tulee johdolta ja esimiehiltä, organisaation rakenne ja muu virallinen puoli. Mutta ennen kaikkea vaikuttaa ympäristö! Kenen kanssa vaihdan kuulumisia päivittäin, ketä näen kahvipöydässä ja kenen kanssa istun lounaalla...
Tätä siis miettiessäni päädyin siihen lopputulokseen, että istumapaikat sekaisin, jos oikeaa muutosta kulttuuriin halutaan!
Me ainakin tarvitaan uudelle myyntiä buustaavalle iskuryhmälle sopiva paikka missä on "tekemisen meininki" ja mihin voidaan ottaa aina meneillään oleva case työskentelemään vakkaripoppoon lisäksi.
Ja koska meidän porukka on varsin liikkuvaa, ei tarvita omia työpisteitä vaan voidaan laittaa vapaasti käytettävät paikat ja hyvä yhteinen pyöreä pöytä iskujen suunnitteluun.
Jos tämä toimii meidän jengille niin voidaan laajentaa tapaa muuallekin.
No kaikki tämä vielä ajatuksen tasolla, mitenhän ajatus otetaan vastaan???
Mulla on selkeästi ollut liian rentouttava viikonloppu kun aloin tällaista pohtimaan. Ja iski heti flunssa kun ei ollut pieni stressi pariin päivään päällä!!! Onneks tuleva viikko on vaihdikas ja viikonloppuna on taas koulua niin ei ehdi sairastamaan 😆
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
torstai 26. toukokuuta 2016
Firmoja johdetaan powerpointeilla!
Mä oon ihmetellyt tätä jatkuvaa powerpoint-kalvojen viilaamista yritysten johtoportaalle. En oikein ymmärrä asiaa.
Mulle kalvot on hyvä keino saada esityksissä sanoma paremmin perille. Pyrin aina kirjoittamaan mahdollisimman vähän tekstiä eaityskalvoihin ja kertomaan asiat kuvien kautta.
No tämä ei kuitenkaan ole kovin yleinen tapa käyttää powerpointia, vaan usein kalvot tehdään kuin dokumentti. Esityskalvoihin halutaan tuoda kaikki info, mitä ennen oltaisiin kirjoitettu dokumenttiin.
En tiedä joutuuko tämä siitä että johtajat eivät ehdi lukemaan dokumentteja nykymaailmassa, mutta ei näiden satojen sivujen kalvosettien lukeminenkaan voi nopeaa olla.
Ehkä lasten kuvakirja -tyyppinen ratkaisu sopisi, eli asia kerrotaan vähin sanoin ja kuvat auttavat ymmärtämään sanoman.
No vielä ihmeellisempää kuin tämä powerpointtien käyttö, on se kuinka paljon aikaa niiden tekemiseen käytetään. Jos ajatellaan vaikkapa 100 hengen työyhteisöä. Kalvojen valmisteluun osallistuu ehkä noin 20 henkeä ja jokainen käyttää keskimäärin 3 päivää työtä tähän. Näin laskien tuhlataan asiaan 60 työpäivää. Mitähän kaikkea oltaisiin voitu saada aikaan, jos nämä kalvot olisi valmistellut vaikkapa 3 hengen tiimi päivässä tai kahdessa. Ja kaikkien muiden panos olisi mennyt oikeisiin töihin???
Saatiinko tästä panostuksesta oikeasti niin paljon arvoa yritykselle että se kannattaa? Huvittavaa on myös se, että sama harjoitus tehdään vähintään kerran vuodessa, joskus useamminkin. Niin ja kyseisiä esityksiä ei suinkaan jaeta koko organisaatiolla (jolloin viesti leviäisi), vaan se pidetään pienen ryhmän sisällä.
En tiedä mikä olisi paras tapa viestiä asioista sekä ylös että alaspäin organisaatiossa, ehkä lisää keskustelua ja vähemmän dokumentteja? Tai voisiko asioita kerätä yhteiseen paikkaan, missä tietoa välittyy? Sosiaalinen media firman sisällä voisi myös toimia.
No saapa nähdä mikä on tulevaisuuden trendi, kun powerpointista aika jättää 😆
Päiväksi Tallinnaan perheen kanssa
Meidän sunnuntai alkaa klo 6. Toki yöllä tuo nuorin valittaa mahakipua ja sitä että oksettaa... Tyypillistä! Aina ennen reissua iskee jollekin jokin tauti, onpa se sit mahatauti, korvatulehdus tai flunssa 😊 No onneksi näin kolmen lapsen äitinä en pienestä hätkähdä...
Ensin koira naapuriin hoitoon ja laivalle. Lapsille laiva on WOW-kokemus, kun eivät ole laivalla ennen olleet. Mulle tää menee just ja just, kun vietetään aikaa ensin aamupalalla ja sitten kannella. Leikkipaikka löytyy ja bingo on lapsille kokemus. Ruotsin laivalle en ehkä pystyis venyyn, mutta tää pari tuntia menettelee.
Tallinnassa paistaa aurinko, käydään vähän shoppailemassa ja vanhassa kaupungissa syömässä. Sitten se kohokohta, eli merimuseo. En tiedä kehen noi muksut on tullu, kun rakastaa museoita yli kaiken. Mä en siis oo ikinä ollut museoihminen, vaan suosin action paikkoja tai shoppailuakin joskus.
No merimuseo on kieltämättä aika hieno ja siellä päästään lentosimulaattoriin, sukellusveneeaeen ja puuhailee kaikkea kivaa. Sitten tuntien jälkeen raahataan lapset takas laivalle ja päästään vielä nauttimaan seisovan pöydän herkuista. Toi nuorimmainen kun on ruoka-asioissa ihan omaa luokkaansa, päättää syödä vain ja ainoastaan katkarapuja ja haluaa itse kuoria ne. No toinen tytöistä on niin eläinrakas että se ei voi katsoa koko puuhaa 😆 Suomen jääkiekkofinaali alkaa loppumatkasta, mutta ehditään kotiin kolmanteen erään.
Aivan mahtava päivä ja ihana irtautuminen arjen kiireistä.
Muistutus itselle: laatuaikaa pitää varata! Jos se ei kotona onnistu kun aina juostaan johonkin niin raahaa porukka muualle (jätä kännykät kotiin) 😊
Ensin koira naapuriin hoitoon ja laivalle. Lapsille laiva on WOW-kokemus, kun eivät ole laivalla ennen olleet. Mulle tää menee just ja just, kun vietetään aikaa ensin aamupalalla ja sitten kannella. Leikkipaikka löytyy ja bingo on lapsille kokemus. Ruotsin laivalle en ehkä pystyis venyyn, mutta tää pari tuntia menettelee.
Tallinnassa paistaa aurinko, käydään vähän shoppailemassa ja vanhassa kaupungissa syömässä. Sitten se kohokohta, eli merimuseo. En tiedä kehen noi muksut on tullu, kun rakastaa museoita yli kaiken. Mä en siis oo ikinä ollut museoihminen, vaan suosin action paikkoja tai shoppailuakin joskus.
No merimuseo on kieltämättä aika hieno ja siellä päästään lentosimulaattoriin, sukellusveneeaeen ja puuhailee kaikkea kivaa. Sitten tuntien jälkeen raahataan lapset takas laivalle ja päästään vielä nauttimaan seisovan pöydän herkuista. Toi nuorimmainen kun on ruoka-asioissa ihan omaa luokkaansa, päättää syödä vain ja ainoastaan katkarapuja ja haluaa itse kuoria ne. No toinen tytöistä on niin eläinrakas että se ei voi katsoa koko puuhaa 😆 Suomen jääkiekkofinaali alkaa loppumatkasta, mutta ehditään kotiin kolmanteen erään.
Aivan mahtava päivä ja ihana irtautuminen arjen kiireistä.
Muistutus itselle: laatuaikaa pitää varata! Jos se ei kotona onnistu kun aina juostaan johonkin niin raahaa porukka muualle (jätä kännykät kotiin) 😊
lauantai 21. toukokuuta 2016
Jääkiekon ihmeellinen yhteisöllisyys
MM kisat on jääkiekossa taas menossa ja me suomalaiset ollaan ihmeellinen kansa tän suhteen. Jostain syystä just jääkiekko tuo meidät yhteen. Ihan sama ketä vastaan pelataan, niin kaikki juhlii voittoa yhdessä 😊
Juteltiin näistä kultturiasioista mun suosikki asianajajan kanssa, eläkkeellä oleva herrasmies Washingtonista. USA:ssa harrastetaan erilaisia tilaisuuksia yhteishengen kasvattamiseksi. Hyvä esimerkki on presidentin juhlalliset puheet Washingtonin National Mallilla.
Meillä ei oikein tällaisia ole, ehkä joulurauhan julistusta lukuunottamatta. Johtuukohan se siitä että ollaan niin pieni kansa ettei tällaiseen ole tarvetta? Vai eikö me vaan osata juhlia, kun meidän riemukkain juhla on vappukulkue ja sekin on lähinnä aneeminen yritys...
Tai ehkä meidän uskonto luo perinteen, että ilman kovaa työtä ei juhlintaa suvaita. Joten juhlinta pitää ansaita... Riittävä syy taitaa siis olla sopivan urheilulajin voitto ja kun jalkapallossa ei ikinä pärjätä niin jääkiekko on meidän ainoa mahdollisuus.
Tällä kaudella on mahdollisuus vetää jo kolmas MM-kulta jääkiekosta (junnut ja nuoret jo voitti omansa).
Jääkiekosta myös tekee hauskan lajin se, että siitä voi aina jutella kaikkien kanssa. Tälläkin viikolla juteltiin aiheesta kollegoiden kanssa, eikä aiheessa voi mennä vikaan kun me kaikki ollaan samalla puolella 😄
Ruotsalaisten kanssa tosin saattaa aihe tosin olla hyvä tai huono, riippuen kumpi joukkue pärjää tällä kertaa. En tiedä onko missään muussa maassa jääkiekko vastaava kansallislaji...
Otetaan siis taas tänäkin vuonna jääkiekon MM-kisoista kaikki irti ja kannustetaan Suomi voittoon!
Juteltiin näistä kultturiasioista mun suosikki asianajajan kanssa, eläkkeellä oleva herrasmies Washingtonista. USA:ssa harrastetaan erilaisia tilaisuuksia yhteishengen kasvattamiseksi. Hyvä esimerkki on presidentin juhlalliset puheet Washingtonin National Mallilla.
Meillä ei oikein tällaisia ole, ehkä joulurauhan julistusta lukuunottamatta. Johtuukohan se siitä että ollaan niin pieni kansa ettei tällaiseen ole tarvetta? Vai eikö me vaan osata juhlia, kun meidän riemukkain juhla on vappukulkue ja sekin on lähinnä aneeminen yritys...
Tai ehkä meidän uskonto luo perinteen, että ilman kovaa työtä ei juhlintaa suvaita. Joten juhlinta pitää ansaita... Riittävä syy taitaa siis olla sopivan urheilulajin voitto ja kun jalkapallossa ei ikinä pärjätä niin jääkiekko on meidän ainoa mahdollisuus.
Tällä kaudella on mahdollisuus vetää jo kolmas MM-kulta jääkiekosta (junnut ja nuoret jo voitti omansa).
Jääkiekosta myös tekee hauskan lajin se, että siitä voi aina jutella kaikkien kanssa. Tälläkin viikolla juteltiin aiheesta kollegoiden kanssa, eikä aiheessa voi mennä vikaan kun me kaikki ollaan samalla puolella 😄
Ruotsalaisten kanssa tosin saattaa aihe tosin olla hyvä tai huono, riippuen kumpi joukkue pärjää tällä kertaa. En tiedä onko missään muussa maassa jääkiekko vastaava kansallislaji...
Otetaan siis taas tänäkin vuonna jääkiekon MM-kisoista kaikki irti ja kannustetaan Suomi voittoon!
Kuntosali vaihtoon?
Mä siis nautin urheilusta ja kuntosalilla käyn monta kertaa viikossa.
Onneks töissä on sali (ei mikään luksus, mut ihan riittävä mulle) ja Keravalla oon ollut Feeniks kuntosalin jäsen jo monta vuotta. Liityin tälle salille kun olin äitiyslomalla ja syy oli pääasiassa hyvä lapsiparkki ja ohjatut tunnit. Nykyään näille ei niinkään one tarvetta, mutta hyvä ilmapiiri ja mulle sopiva palvelu on pitänyt mut jäsenenä. Myös Rakel Lingnell on tuonut tätä kuntosalia julkisuuteen ja ollaan aika monta tuntia yhdessä urheiltu Feeniksillä 😊 http://www.clubfeeniks.com
No nyt on joku kuntosaliketju ostamassa salin ja pitää itsekin miettiä mitä tehdä asian kanssa jatkossa.
Ehkä testaan tätä uutta ketjua ihan asiakkaan näkökulmasta. Syntyykö mulle "emotionally engageing" asiakaskokemus. Kun tästä asiasta ollaan töissä viime aikoina puhuttu paljon. Kai ne samat säännöt pätee myös kuntosalissa...
Digitalisaatio näkyy trendinä myös kuntosaleilla, kun ohjatut tunnit siirtyy entistä enemmän verkkoon ja sieltä voi liittyä tunnille oman aikataulun mukaan. Tuoko se kuitenkaan sitä samaa henkilökohtaista asiakaskokemusta ja motivoiko liikkumaan myös syksyn pimeinä iltoina. Jää nähtäväksi, mutta mielenkiinnolla odotan uutta kokemusta!
Ja se mikä on helpotus, että voin asiakkaana vaihtaa kuntosalia just oman mieleni mukaan 👍🏼
Onneks töissä on sali (ei mikään luksus, mut ihan riittävä mulle) ja Keravalla oon ollut Feeniks kuntosalin jäsen jo monta vuotta. Liityin tälle salille kun olin äitiyslomalla ja syy oli pääasiassa hyvä lapsiparkki ja ohjatut tunnit. Nykyään näille ei niinkään one tarvetta, mutta hyvä ilmapiiri ja mulle sopiva palvelu on pitänyt mut jäsenenä. Myös Rakel Lingnell on tuonut tätä kuntosalia julkisuuteen ja ollaan aika monta tuntia yhdessä urheiltu Feeniksillä 😊 http://www.clubfeeniks.com
No nyt on joku kuntosaliketju ostamassa salin ja pitää itsekin miettiä mitä tehdä asian kanssa jatkossa.
Ehkä testaan tätä uutta ketjua ihan asiakkaan näkökulmasta. Syntyykö mulle "emotionally engageing" asiakaskokemus. Kun tästä asiasta ollaan töissä viime aikoina puhuttu paljon. Kai ne samat säännöt pätee myös kuntosalissa...
Digitalisaatio näkyy trendinä myös kuntosaleilla, kun ohjatut tunnit siirtyy entistä enemmän verkkoon ja sieltä voi liittyä tunnille oman aikataulun mukaan. Tuoko se kuitenkaan sitä samaa henkilökohtaista asiakaskokemusta ja motivoiko liikkumaan myös syksyn pimeinä iltoina. Jää nähtäväksi, mutta mielenkiinnolla odotan uutta kokemusta!
Ja se mikä on helpotus, että voin asiakkaana vaihtaa kuntosalia just oman mieleni mukaan 👍🏼
perjantai 20. toukokuuta 2016
Kahden viikon rypistys takana 😊
Täytyy tunnustaa että nyt 2 viikkoa on menty töissä niin huimaa kiitoa, että oksat pois!
Enpä muista hetkeen olleeni näin poikki (ehkä edellisen kerran pari vuotta sitten kun viimeistelin väikkäriäni). Tällä erää on ollut PALJON digi-aihetta ja uutta oppia mulle, jonkin verran ydinvoima-asiaa, kokouksia vaikka muille jatkaa, MBA koulupäivä lauantaina ja industry hack sunnuntaina. Siihen päälle pari työreissua, workshopien vetämistä, esiintymistä, oman organisaation valintaa ja muutama seminaari. Tuli varmaan kirjotettua lähemmäs 10 matkalaskun, buukattua parit lennot ja poliisilla kävin tänään hakemassa kuvallista henkilökorttia. Niin ja urheileen oon kerennyt melkein päivittäin 😊
Just nyt on aikas voittaja-fiilis kun selvisin tänkin rypistyksen ja istun takapihalla auringossa (olut kädessä). Niin ja se siivoojakin kävi tänään, joten meillä ei oo edes likasta just nyt.
Ei sitä jaksa enää samaa vauhtia kun opiskeluaikoina, milloin saatettiin opiskella (riittävästi), tehdä duunia (sopivasti), osallistua opiskelijoiden aktiviteetteihin (fiiliksen pohjalta) ja bailata (liikaakin) 😆
Nykyään otan ne pienet vapaahetket mieluummin yksin omaa rauhaa, kuin kavereiden kanssa sosiaalisesti... Tälläkin viikolla parin päivän tiukan työseminaarin jälkeen oli ihanaa laittaa iPadilta leffa pyörimään ja tunkee kuulokkeet korviin.
No luultavasti huomenna puolen päivän maissa oon jo tekemistä vailla ja kehitän jotain. Päätin tosin jättää hyppäämisen väliin tänä viikonloppuna. Onneks sunnuntaille onkin varattu päivän risteily Tallinnaan!
Mukavaa viikonloppua ja nautitaan alkukesän auringosta (laitetaan sähköpostit kiinni) ☀️
Enpä muista hetkeen olleeni näin poikki (ehkä edellisen kerran pari vuotta sitten kun viimeistelin väikkäriäni). Tällä erää on ollut PALJON digi-aihetta ja uutta oppia mulle, jonkin verran ydinvoima-asiaa, kokouksia vaikka muille jatkaa, MBA koulupäivä lauantaina ja industry hack sunnuntaina. Siihen päälle pari työreissua, workshopien vetämistä, esiintymistä, oman organisaation valintaa ja muutama seminaari. Tuli varmaan kirjotettua lähemmäs 10 matkalaskun, buukattua parit lennot ja poliisilla kävin tänään hakemassa kuvallista henkilökorttia. Niin ja urheileen oon kerennyt melkein päivittäin 😊
Just nyt on aikas voittaja-fiilis kun selvisin tänkin rypistyksen ja istun takapihalla auringossa (olut kädessä). Niin ja se siivoojakin kävi tänään, joten meillä ei oo edes likasta just nyt.
Ei sitä jaksa enää samaa vauhtia kun opiskeluaikoina, milloin saatettiin opiskella (riittävästi), tehdä duunia (sopivasti), osallistua opiskelijoiden aktiviteetteihin (fiiliksen pohjalta) ja bailata (liikaakin) 😆
Nykyään otan ne pienet vapaahetket mieluummin yksin omaa rauhaa, kuin kavereiden kanssa sosiaalisesti... Tälläkin viikolla parin päivän tiukan työseminaarin jälkeen oli ihanaa laittaa iPadilta leffa pyörimään ja tunkee kuulokkeet korviin.
No luultavasti huomenna puolen päivän maissa oon jo tekemistä vailla ja kehitän jotain. Päätin tosin jättää hyppäämisen väliin tänä viikonloppuna. Onneks sunnuntaille onkin varattu päivän risteily Tallinnaan!
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
Industry hack kokemus
Olipa mielenkiintoinen viikonloppu industry hackin puitteissa. Ihan huikeita juttuja pienet tiimit saa aikaan lyhyessä ajassa!
Eli konsepti: annetaan haaste tai pari ja ulkoiset (ja sisäiset) tiimit saa hakea mukaan kisaan. Viikonlopun aikana kehitetään joku juttu, tässä tapauksessa oli fokus datassa, sen analysoinnissa ja mahdollistamisessa käyttöön päätöksentekoon tueksi.
Tuloksena harjoituksesta syntyi uusia algoritmeja, oppivia ympäristöjä, mobiileja käyttöliittymiä ja huikeita visualisointeja. Oli aivan mahtavaa nähdä miten nää digi-velhot kehitteli juttuja annettujen kysymysten ympärille ja myös niiden ulkopuolelle.
Vanha maailma perustuu suljettuihin järjestelmiin ja niiden puukottamisiin tarpeeseen sopivaksi. Uusi maailma tuntuu olevan avoin, moduuliratkaisuihin perustuva ekosysteemi, mihin voi lyhyessäkin ajassa kehittää yhtä ja toista.
Itse pääsin tuomaroimaan tätä kisaa ja opin paljon uutta. Ennen kaikkea sain hyvän kuvan siitä kuinka huippua osaamista löytyy tältä aihealueelta.
Nyt seuraava haasteena on buustata data-analyysin ympärillä olevaa pöhinää ja kehitystä niin ettei se jää yhden nörtin tai tiimin tasolle, vaan että osaaminen saadaan käyttöön ja kehittymään laajalti organisaatiossa. On kivaa kun aihe on niin pinnalla ja siihen panostetaan siellä ja täällä. Hassua on se, että tietyt tiimit näkee kyllä omat tarpeensa, mutta ei näe että samanlaista osaamista tarvitaan muuallakin. Ehkä mun pitää lukita eri tiimit tän ympäriltä yhteen paikkaan, eikä päästää ulos ennenkin suostuvat kuuntelemaan toisiaan ja etsimään yhteiset osat aiheen ympäriltä 😆
Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa vielä moniin muihin vastaaviin tilaisuuksiin mukaan, tarttuu tää nörtteily innostus muhunkin!! Onneks omat lapset onko innostuneita koodaamisesta, joten en pääse aiheesta eroon ihan lähivuosina...
Eli konsepti: annetaan haaste tai pari ja ulkoiset (ja sisäiset) tiimit saa hakea mukaan kisaan. Viikonlopun aikana kehitetään joku juttu, tässä tapauksessa oli fokus datassa, sen analysoinnissa ja mahdollistamisessa käyttöön päätöksentekoon tueksi.
Tuloksena harjoituksesta syntyi uusia algoritmeja, oppivia ympäristöjä, mobiileja käyttöliittymiä ja huikeita visualisointeja. Oli aivan mahtavaa nähdä miten nää digi-velhot kehitteli juttuja annettujen kysymysten ympärille ja myös niiden ulkopuolelle.
Vanha maailma perustuu suljettuihin järjestelmiin ja niiden puukottamisiin tarpeeseen sopivaksi. Uusi maailma tuntuu olevan avoin, moduuliratkaisuihin perustuva ekosysteemi, mihin voi lyhyessäkin ajassa kehittää yhtä ja toista.
Itse pääsin tuomaroimaan tätä kisaa ja opin paljon uutta. Ennen kaikkea sain hyvän kuvan siitä kuinka huippua osaamista löytyy tältä aihealueelta.
Nyt seuraava haasteena on buustata data-analyysin ympärillä olevaa pöhinää ja kehitystä niin ettei se jää yhden nörtin tai tiimin tasolle, vaan että osaaminen saadaan käyttöön ja kehittymään laajalti organisaatiossa. On kivaa kun aihe on niin pinnalla ja siihen panostetaan siellä ja täällä. Hassua on se, että tietyt tiimit näkee kyllä omat tarpeensa, mutta ei näe että samanlaista osaamista tarvitaan muuallakin. Ehkä mun pitää lukita eri tiimit tän ympäriltä yhteen paikkaan, eikä päästää ulos ennenkin suostuvat kuuntelemaan toisiaan ja etsimään yhteiset osat aiheen ympäriltä 😆
Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa vielä moniin muihin vastaaviin tilaisuuksiin mukaan, tarttuu tää nörtteily innostus muhunkin!! Onneks omat lapset onko innostuneita koodaamisesta, joten en pääse aiheesta eroon ihan lähivuosina...
lauantai 14. toukokuuta 2016
Tää vihreä alkukesä on niin mun suosikki!
En pidä itseäni mitenkään luontoi-ihmisenä, mutta saatan olla väärässä! Oon aina nauttinut kaupungeista ja tapahtumista ja hektisestä fiiliksestä. Se tuo jännitystä elämään. Lisäksi oon kaivannut ulkomaille, enkä pitäny pitkään Suomessa asumista kovinkaan korkeassa arvossa.
Jotain on tapahtunut viimeisten muutaman vuoden aikana ja huomaan nauttivani luonnosta ja muun SUOMEN LUONNOSTA entistä enemmän. Ihan aidosti jopa viime syksynä ihailin värikkäitä puita ja oli ihanaa kun satoi vettä oikein kunnolla. MIKÄ MUSSA ON VIKANA???
En tiedä onko se ikä vai se että olen viime vuosina matkustanut enemmän kuin ikinä aiemmin... Tai ehkä asiat on vaan loksahtaneet kohdalleen ja oon oppinut nauttimaan hetkistä, enkä enää keskity niinkään odottamaan tulevaa. Mindfulness 😊
No tällä viikolla on taas hiukan ollut kiireistä ja raahauduttiin koiran kanssa lenkille tuonne metsään yhden pitkän päivän päätteeksi. Se ihana vaalea vihreys oikein humahti mun päähän ja muistin että tää on just se mun lempiaika vuodesta. Just ennen kuin lehdet tulee täyteen mittaan ja muuttuu tummemmiksi. Tätä vaaleaa vihreetä kestää vain pienen hetken ja tänä vuonna tää pieni hetki osui ihanan lämpöaallon ajalle. TÄYDELLISTÄ!
Nautitaan hetkistä, eikä murehdita tulevaa.
Jotain on tapahtunut viimeisten muutaman vuoden aikana ja huomaan nauttivani luonnosta ja muun SUOMEN LUONNOSTA entistä enemmän. Ihan aidosti jopa viime syksynä ihailin värikkäitä puita ja oli ihanaa kun satoi vettä oikein kunnolla. MIKÄ MUSSA ON VIKANA???
En tiedä onko se ikä vai se että olen viime vuosina matkustanut enemmän kuin ikinä aiemmin... Tai ehkä asiat on vaan loksahtaneet kohdalleen ja oon oppinut nauttimaan hetkistä, enkä enää keskity niinkään odottamaan tulevaa. Mindfulness 😊
No tällä viikolla on taas hiukan ollut kiireistä ja raahauduttiin koiran kanssa lenkille tuonne metsään yhden pitkän päivän päätteeksi. Se ihana vaalea vihreys oikein humahti mun päähän ja muistin että tää on just se mun lempiaika vuodesta. Just ennen kuin lehdet tulee täyteen mittaan ja muuttuu tummemmiksi. Tätä vaaleaa vihreetä kestää vain pienen hetken ja tänä vuonna tää pieni hetki osui ihanan lämpöaallon ajalle. TÄYDELLISTÄ!
Nautitaan hetkistä, eikä murehdita tulevaa.
Siivooja? Onko mulla varaa???
Tilasin meille just siivoojan kotiin, kun en kestä enää tätä kaaosta!
Mutta en oo ollenkaan varma että mulla on varaa tehdä tästä tapaa...
Meitä on siis 2 koulutettua ja ihan hyvässä duunissa olevaa aikuista, kolme lasta ja koira, asutaan Keravalla. Ollaan siis ihan tavallisia pulliaisia...
Toki meillä on hiukan erikoisia harrastuksia, kun normaalien urheiluharrastusten lisäksi mä hypin lentokoneista ja toi mies raahailee meitä vuorille vaeltamaan. No raha-asioissa ehkä poiketaan pienesti keskiarvosta, kun ei omisteta mökkiä, venettä tai oikeestaan mitään muutakaan. Autotkin on vanhoja rouskuja. Meidän rahat uppoo kokemuksiin ja matkustamiseen! Kaikki mitä tulee, meneekin kyllä ja joudutaan myös katsomaan kulutusta, jotta reissuista ei tarvii tinkiä.
Nyt mulle on viimeisen kuukauden aikana tullut huimasti lisää töitä ja tuo MBA opiskelukin tuli otettua tälle vuodelle, joten en vaan pysty venymään kotona paljoakaan. Ja oma äitikin on sen verran huolissaan tilanteesta, et painostaa mua ottamaan siivoojan kotiin ("oman jaksamisen ja hyvinvoinnin takia" äitien sanoin).
No tilasin nyt yhden kerran, mutta ei mun rahat riitä ottamaan sitä joka viikko (se ois varmaan about 100€/viikko). Joka toinen viikko ehkä ihan maksimissaan!!!
Ei kai auta muu kuin miettiä kuinka paljon arvostaa omaa vapaa-aikaa ja laskea että kannattaako ottaa vaikka 30€ tuntihinnalla siivooja, vai tehdä itse. Onneks on toi insinöörin tausta, tekniikan tohtorin paperit ja MBA menossa, niin selviän tästä optimointitehtävästä 😆
Nyt aion ottaa kupin kahvia, tehdä hätäratkaisun siivouksen suhteen varsi-imurilla ja lepuuttaa aivoja päivän opiskelujen jälkeen. Huomenna ois industry hackin tuomarointia sitten agendalla 😊
Mutta en oo ollenkaan varma että mulla on varaa tehdä tästä tapaa...
Meitä on siis 2 koulutettua ja ihan hyvässä duunissa olevaa aikuista, kolme lasta ja koira, asutaan Keravalla. Ollaan siis ihan tavallisia pulliaisia...
Toki meillä on hiukan erikoisia harrastuksia, kun normaalien urheiluharrastusten lisäksi mä hypin lentokoneista ja toi mies raahailee meitä vuorille vaeltamaan. No raha-asioissa ehkä poiketaan pienesti keskiarvosta, kun ei omisteta mökkiä, venettä tai oikeestaan mitään muutakaan. Autotkin on vanhoja rouskuja. Meidän rahat uppoo kokemuksiin ja matkustamiseen! Kaikki mitä tulee, meneekin kyllä ja joudutaan myös katsomaan kulutusta, jotta reissuista ei tarvii tinkiä.
Nyt mulle on viimeisen kuukauden aikana tullut huimasti lisää töitä ja tuo MBA opiskelukin tuli otettua tälle vuodelle, joten en vaan pysty venymään kotona paljoakaan. Ja oma äitikin on sen verran huolissaan tilanteesta, et painostaa mua ottamaan siivoojan kotiin ("oman jaksamisen ja hyvinvoinnin takia" äitien sanoin).
No tilasin nyt yhden kerran, mutta ei mun rahat riitä ottamaan sitä joka viikko (se ois varmaan about 100€/viikko). Joka toinen viikko ehkä ihan maksimissaan!!!
Ei kai auta muu kuin miettiä kuinka paljon arvostaa omaa vapaa-aikaa ja laskea että kannattaako ottaa vaikka 30€ tuntihinnalla siivooja, vai tehdä itse. Onneks on toi insinöörin tausta, tekniikan tohtorin paperit ja MBA menossa, niin selviän tästä optimointitehtävästä 😆
Nyt aion ottaa kupin kahvia, tehdä hätäratkaisun siivouksen suhteen varsi-imurilla ja lepuuttaa aivoja päivän opiskelujen jälkeen. Huomenna ois industry hackin tuomarointia sitten agendalla 😊
perjantai 13. toukokuuta 2016
Digitalist -tilaisuus aiheena asiakas
Huikea kokemus Digitalist network tilaisuudesta.
Tämä tilaisuus oli markkinoitu somessa. En tiedä kuinka monia vastaavia on aiemmin järjestetty, mutta nyt ainakin oli kiinnostus korkealla.
Ilmoittautuminen verkossa, lippu suoraa appiin ja maksua osallistumisesta ei ollut. Ilmoittautumisen yhteydessä tosin oli varoitus että käyttämättömästä lipusta tulisi tietty maksu.
Ainakin tilaisuuden yleiskuva näyttää siltä että kiinnostusta on ja sali on aivan täynnä ihmisiä.
Tilaisuus alkaa LinkedIn puheenvuorolla, jatkuu F-secure aiheella ja siitä sitten edetään.
Yhteinen asia on se, että esitykset alkavat lyhyellä videolla. Ja jatkuvat hyvillä, visuaalisilla esityksillä.
Hauskaa oli nähdä perinteisten yritysten kehitystä digitaalisen asiakaskokemuksen kehittämisessä. Tilaisuudessa mainittiin dinosaurukset aika monta kertaa! Mutta siis toivoa on myös perinteisillä isoilla firmoilla, kun vain tehdään asiat uudella tavalla!!!
Kielenä on englanti ja suomi sopivasti sekaisin.
Eli yhteisössä on voimaa! Kun aikoinaan yhteisö koostui lähialueella asuvista ihmisistä, nyt se koostuu yhteisistä aiheista kiinnostuneista ihmisistä, jotka ovat verkottuneen digitaalisesti tavalla tai toisella.
Hauskaa kokea yhteisöllisyyttä tällaisessa isossa tilaisuudessa. Miten tällainen hype syntyy? Mistä aiheista vastaavaa voitaisiin saada aikaan?
Nyt aiheena asiakaskokemus digitalisaation avulla.
Olen vasta alussa omalla digi-urallani, joten en vielä osaa sanoa onko tämätilaisuus kuinka tyypillinen vai erityinen 😊
Seuraavia odotellessa!!!
Tämä tilaisuus oli markkinoitu somessa. En tiedä kuinka monia vastaavia on aiemmin järjestetty, mutta nyt ainakin oli kiinnostus korkealla.
Ilmoittautuminen verkossa, lippu suoraa appiin ja maksua osallistumisesta ei ollut. Ilmoittautumisen yhteydessä tosin oli varoitus että käyttämättömästä lipusta tulisi tietty maksu.
Ainakin tilaisuuden yleiskuva näyttää siltä että kiinnostusta on ja sali on aivan täynnä ihmisiä.
Tilaisuus alkaa LinkedIn puheenvuorolla, jatkuu F-secure aiheella ja siitä sitten edetään.
Yhteinen asia on se, että esitykset alkavat lyhyellä videolla. Ja jatkuvat hyvillä, visuaalisilla esityksillä.
Hauskaa oli nähdä perinteisten yritysten kehitystä digitaalisen asiakaskokemuksen kehittämisessä. Tilaisuudessa mainittiin dinosaurukset aika monta kertaa! Mutta siis toivoa on myös perinteisillä isoilla firmoilla, kun vain tehdään asiat uudella tavalla!!!
Kielenä on englanti ja suomi sopivasti sekaisin.
Eli yhteisössä on voimaa! Kun aikoinaan yhteisö koostui lähialueella asuvista ihmisistä, nyt se koostuu yhteisistä aiheista kiinnostuneista ihmisistä, jotka ovat verkottuneen digitaalisesti tavalla tai toisella.
Hauskaa kokea yhteisöllisyyttä tällaisessa isossa tilaisuudessa. Miten tällainen hype syntyy? Mistä aiheista vastaavaa voitaisiin saada aikaan?
Nyt aiheena asiakaskokemus digitalisaation avulla.
Olen vasta alussa omalla digi-urallani, joten en vielä osaa sanoa onko tämätilaisuus kuinka tyypillinen vai erityinen 😊
Seuraavia odotellessa!!!
perjantai 6. toukokuuta 2016
Taas digitalisaatio mahdollistaa juttuja!
Mun vastuulla on nykyään digitalisaation kehitysohjelman rakentaminen ja veto (Must-Win-Battle) seuraavan 3 vuoden ajan. Tätä kokonaisuutta (digitalisaatiota, strategian jalkauttamista ja muutoksen johtamista) käsittelen myös MBA-koulutuksen lopputyössä. Olen siis tekemässä tässä töiden ohella MBA:ta.
Koska olen kirjoitellut niin monia akateemisiä julkaisuja, päätin MBA-lopputyöksi tehdä videon tästä kokonaisuudesta. Videoon tarvitsen teoriaa aiheista digitalisaatio, strategia ja muutosjohtaminen. No digitalisaatio-aiheesta päädyin hakemaan julkisuudesta sopivaa henkilöä puhumaan (oman firman esittäjien lisäksi), joten laitoinpa Twitterissä viestin Mikael Jungnerille (Vappu aattona).
Mikael vastasikin minulle Twitterissä ja lupautui ystävällisesti aiheesta puhumaan.
Tässä harjoituksessa yhdistyy monta digitalisaation etua!
Aiheen ympärillä tapahtuu niin paljon että asiaan suhtaudutaan positiivisesti. Twitteristä löysin viittauksen Mikaelin kirjoittamaan artikkeliin: http://ek.fi/wp-content/uploads/Otetaan_digiloikka_net.pdf
Somessa sovittiin myös tapaamisen aika ja paikka.
Lisäksi tämä koko homma hoidettiin päivissä, ei viikoissa tai kuukausissa.
Itse videoimista testasin meidän uutta appsia (otin kyllä varalle myös perinteisen videon asiasta) 😊 Nyt näyttää siltä ettei appsi toiminut, mutta tämä kuuluu myös digitalisaation kehittämiseen, tuotteita ei hiota loppuun saakka ennen käytön aloittamista. Käyttäjän tulee tässä pilotointi-vaiheessa olla hereillä!
Kiitokset Mikaelille ja muille harjoitukseen osallistuneille. digi on pop 😆
torstai 5. toukokuuta 2016
Digitalisaatio uudistaa elämäämme
Katson välillä Downton Abbey-sarjaa Netflixistä. Sarjassa kerrotaan 1900-luvun alkupuolella tapahtuvista suurista muutoksista (autojen yleistyminen, lentokoneet,ym.) Englannin yläluokan silmin.
Tätä muutosten aikaa on hauska verrata nykypäivään ja digitalisaation tuomiin muutoksiin yhteiskunnassa. Nykyään viestintä muuttuu entistä enemmän sähköiseksi, tuolloin tulivat puhelimet uutena juttuna.
Samoin nykyaikana ollaan murtamassa tiettyjä toimintamalleja, kuten organisaation perinteistä rakennetta (korkeita siiloja). Downton Abbeyssa murros tapahtuu naisten asemassa (äänestäminen, autolla ajaminen, ym.), sekä luokkarajoja ravistamalla.
Ehkäpä meidän pitäisi vielä voimakkaammin ravistella firmojen rakennetta nykyään, esim. kauhean raskaat ja pitkät strategia-prosessit firmoissa voisi jo kuopata. Mitä järkeä on käyttää satoja työtunteja vuosittain strategian suunnitteluun, kun maailma muuttuu niin vauhdilla ettei suunnitelma ole kuitenkaan relevantti muutaman kuukauden päästä!
No aina ei ole järkeä kaikessa tekemisessä, kuten Downton Abbeyn vanha isoäiti sanoi:
"Loogisuutta ei kannata etsiä englannin yläluokan parista" 😊
Mutta meidän on muutoksia puskettava läpi tavalla tai toisella jos aiotaan pärjätä muuttuvassa maailmassa!!!
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Ihanaa kun kotona tuetaan...
Välillä sitä pohtii elämänvalintoja mitä on tullut tehtyä. Toisinaan ois varmasti helpompaa olla sinkku, varsinkin kun työ vie kovaa ja harrastuksetkaan ei oo siitä perinteisimmästä päästä...
MUTTA... Perhe on se mikä pitää mut järjissäni ja muistuttaa mikä elämässä on oikeesti tärkeetä.
Onneks oon aika hyvä palapeleissä ja nää kolme osaa (työ, perhe, harrastukset) saa aika kivasti yhteen.
Tilanne ois toinen, jos tuo parempi puoliskoni ei tukisi mun juttuja. Meillä ei ikinä saa murjotusta, syytöksiä, kettuilua osakseen ja sen takia tää kaikki on mahdollista (ja vielä positiivisella asenteella)!
Välillä oon työmatkoilla ympäri maailmaa, tai häivyn Uttiin viikonlopuksi hyppäämään, eikä mun kummassakaan tapauksessa tarvii selitellä valintojani (ja mies ei siis itse hyppää) 😊
Miten tää siis toimii, ettei oo joustaminen vain yhteen suuntaan? No tässä esimerkkejä miten mä yritän myös tehdä oman osani...
Useimmiten raahaan lapsia mukaan Uttiin jos oon siellä useita päiviä, joskus muutan työmatkoja jos mahdollista. Joustan työpäivistä niin, että pääsen kuskiksi lapsille päivällä ja teen tarvittaessa duunit illalla (onni on joustava työ ja kännykkä millä hoitaa tosi monet asiat). Sain tosin eilen kollegalta viestin: WAPPU!!! (Tarkoitti et jatketaan asiaa huomenna 😆) No seuraava valinta on ens sunnuntaina: kumpi on tärkeempää hyppääminen DC-3 koneesta vai nuorimman tanssiesitys??? Voitte arvailla kumman valitsen...
Ja tämän sovittelun lisäksi tuo puoliso on onneks mua fiksumpi, siltä saa hyvää palautetta kun testaan ideoitani ja se myös keksii mulle mahtavia juttuja mitä voin testata ja mahdollisesti toteuttaa. Se myös on raahannut mua vuorelle useampaan kertaan, on tullut tuo Kilimanjaro kiivettyä ja viimeisimpänä Annapurna Circuit. Mä siis toimin seuraneitinä ja osana retkikuntaa kun kiivetään ylös mieheni unelmavuoria.
Siis hyvä tuuri oli mukana kun päädyin tähän parisuhteeseen yli 10 vuotta sitten 💙
MUTTA... Perhe on se mikä pitää mut järjissäni ja muistuttaa mikä elämässä on oikeesti tärkeetä.
Onneks oon aika hyvä palapeleissä ja nää kolme osaa (työ, perhe, harrastukset) saa aika kivasti yhteen.
Tilanne ois toinen, jos tuo parempi puoliskoni ei tukisi mun juttuja. Meillä ei ikinä saa murjotusta, syytöksiä, kettuilua osakseen ja sen takia tää kaikki on mahdollista (ja vielä positiivisella asenteella)!
Välillä oon työmatkoilla ympäri maailmaa, tai häivyn Uttiin viikonlopuksi hyppäämään, eikä mun kummassakaan tapauksessa tarvii selitellä valintojani (ja mies ei siis itse hyppää) 😊
Miten tää siis toimii, ettei oo joustaminen vain yhteen suuntaan? No tässä esimerkkejä miten mä yritän myös tehdä oman osani...
Useimmiten raahaan lapsia mukaan Uttiin jos oon siellä useita päiviä, joskus muutan työmatkoja jos mahdollista. Joustan työpäivistä niin, että pääsen kuskiksi lapsille päivällä ja teen tarvittaessa duunit illalla (onni on joustava työ ja kännykkä millä hoitaa tosi monet asiat). Sain tosin eilen kollegalta viestin: WAPPU!!! (Tarkoitti et jatketaan asiaa huomenna 😆) No seuraava valinta on ens sunnuntaina: kumpi on tärkeempää hyppääminen DC-3 koneesta vai nuorimman tanssiesitys??? Voitte arvailla kumman valitsen...
Ja tämän sovittelun lisäksi tuo puoliso on onneks mua fiksumpi, siltä saa hyvää palautetta kun testaan ideoitani ja se myös keksii mulle mahtavia juttuja mitä voin testata ja mahdollisesti toteuttaa. Se myös on raahannut mua vuorelle useampaan kertaan, on tullut tuo Kilimanjaro kiivettyä ja viimeisimpänä Annapurna Circuit. Mä siis toimin seuraneitinä ja osana retkikuntaa kun kiivetään ylös mieheni unelmavuoria.
Siis hyvä tuuri oli mukana kun päädyin tähän parisuhteeseen yli 10 vuotta sitten 💙
Some ja ihanat ihmiset pelasti mut tänään!!!
Tietysti just Vapun päivänä meille iski kihomatoepidemia!!! Käääääk!!!
No ei siinä mitään, mutta apteekit oli tietty kiinni, etten päässyt ostamaan matolääkettä... Siis kriisi, pitääkö meidän nukkua yö madoillamme??? Eihän kukaan täysipäinen PYSTY nukkumaan jos tietää et madot riehuu tai jos esim täitä on päässä.
No onneksi on some! Minähän laitoin faceen viestin keravalaisen lapsiperheiden ryhmään, kun ajattelin että varmasti on porukalle jäänyt noita häätöpillereitä kaappeihin (kun meillekin oli jäänyt muutama). Alle tunnissa oli 4 perheen äitiä ilmoittanut että löytyy muutamia näitä häätöpillereitä. No minähän ajelin kaikkiin neljään osoitteeseen, noukin matolääkkeet ja syötin ne meidän poppoolle.
Ihanaa kun ihmiset auttaa tällaisissa tilanteissa ja kyllä some on paras työkalu näihin juttuihin.
Oispa ilman tätä apua tullut levoton yö, sikamainen v...... ja väsynyt maanantai.
Nyt tuli hyvä fiilis, reipas sunnuntai jättimäisen pyykkipinon tuhoamiseksi (melkein kaikki sain urakoita) ja hauska serpentiinin, pallojen, munkkien ja jätskin täyteinen päivä 😊
Hauskaa vappua!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)