keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Herätys maapallon todellisesta tilasta!

Onpa hyvä päästä välillä pois sivistysmaista ja siihen todellisuuteen, mitä suurin osa maailman ihmisistä kokee.
Nepalissa on päivittäin sähkökatkoja ja bensasta pulaa, kun Intia on blokannut tuonnin. Autot ja mopot jonottavat bensa-asemalla, ravintolat valmistavat ruoat puu-uuneissa ja valot pätkivät.
Jokaisen meistä hyväosaisista olisi hyvä välillä päätyä tällaiseen paikkaan, jotta emme täysin eläisi omassa kuplassamme.

No tänään varsinainen matka alkoi ja suunta oli aamusta kohti Dumrea bussilla, sieltä autolla Beshisahariin ja sitten jeepillä Syangeen. Kokonaismatka-aika oli noin 10h ja tie pieneni asteittain maantiestä pieneksi asfalttitieksi ja lopuksi kivikkoiseksi joen uomaa muistuttavaksi kärrypoluksi.

Se mikä on hienoa, näimme matkalla toimivan vesivoimalan ja muutaman rakenteilla olevan. Toivottavasti tulevaisuudessa riippuvuus Intiasta vähenee ainakin sähkön osalta ja Nepal muuttuu omavaraisemmaksi. Tämä laittaa miettimään myös Suomen tilannetta, kun sähköä tuodaan suuret määrät Venäjältä ja pohjoismaista. Toivottavasti meillä pohjoisessa ei tule tällaista tilannetta, sillä jo lyhyet sähkökatkot ovat hankalia varsinkin talvella. Viime viikolla saimme kokea tätä hiukan, kun sähköt olivat runsaan lumen vuoksi poissa yli vuorokauden.

Jos Nepalissa on ongelmia, niin on täällä kaunistakin. Tässä maisemia ensimmäisen päivän varrelta.


tiistai 24. marraskuuta 2015

Lähtö viivästyy...

Matkalaukut edelleen matkalla ja huomenna (25.11.2015) päästävä matkaan vuorelle... Nyt joutuu jo tekemään valmisteluja viivästyneen lähdön vuoksi...
Päivä vähemmän varattu reittiin, joten varasin lennot meille tulomatkalle Kathmanduun bussin sijaan.
Eilen tuli ostettua puhtaat vaihtovaatteet, kun mitään ei ollut mukana repussa 😎

Housut siis paikallista designia (Skydive Finland Ry pipo oli repussa mukana 😊)!
Tässä vaiheessa ylimääräisiä kuluja jo useita satoja euroja hotellien, lentojen ja tarvikkeiden vuoksi.
Onneksi siis on vakuutukset kunnossa, ettei mene kaikki omaan piikkiin!!!

Kathmandu on muuten hauska paikka... Kartalla ei tee mitään kun puolet teistä puuttuu siitä ja teillä on sellainen liikenteen vilinä ettei heikommilla hermoilla selviäisi. Töötit huutaa jatkuvasti, ihmiset, pyörät, riksat, skootterit, mopot, autot ja kaikki mahdolliset kulkuvälineet yrittää löytää sopivaa koloa mistä mahtuisi eteenpäin!!! No huomenna sitten rauhallisempiin maisemiin ☀️

maanantai 23. marraskuuta 2015

Matkalaukut matkallat (ehkä?)


Mitenköhän pitäisi asiaan suhtautua, kun matkalaukut on hukassa???
Onneksi se vakuutus tuli otettua, joten matkatavaroiden myöhästyessä saadaan hankkia lentoyhtiön piikkiin 50€/yö tarvikkeita (150€ asti) ja loput menee vakuutusyhtiön korvattavaksi.
Tässä sitä sitten odotellaan Kathmandussa että vaellustarvikkeet saapuisivat paikanpäälle. No jos huomiseen iltaan mennessä ei kamat ole paikalla, niin ostoksia on tiedossa. Sit on vaan hankittava uudet, jotta päästään matkaan. No huominen ehditään odottamaan...
Tänään on jo selvinnyt se mitä lupia tarvitaan ja miten aloituspaikalle pääsee (ja myös takaisin Kathmanduhun reissun lopuksi).
Kyllä tästä vielä hyvä tulee, joko omilla kamomilla tai uusilla!

Nepal vaikuttaa varsin ystävälliseltä ja mielenkiintoiselta maalta ainakin näin ensikosketuksen perusteella. Lentokentälläkin meitä tultiin erikseen etsimään ja ilmoittamaan että matkalaukut eivät olleet päässeet Dohaan asti. Illallinen ravintolassa tänään maksoi 2,5€ ja olut siihen päälle pari euroa! Siis ihan kohtuuhintaista 😉

Nyt alkaa uni painamaan pitkän matkustamisen jälkeen. No pitää yrittää hetki sinnitellä, jotta en herää  keskellä yötä ihan pirteänä! Mun periaate on aina pysyä valveilla lähemmäs yhtätoista, jolloin vaikka heräisin yöllä klo 3 niin saan yleensä uudelleen unta. Hetki siis vielä sinnitellään...

Täällä Nepalissa on ongelma sähkön kanssa ja sähköt katkeilevat päivittäin, tämä johtuu siitä ettei öljyä tuoda maahan tarpeeksi, vaan polttoaine aina välillä loppuu! Samoin autoja seisoo jonossa päiviäkin, jotta saisivat niihin bensaa!

No huomenna sitten ensimmäinen kokonainen päivä Nepalissa...


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Nepaliin...

Kohti ääretöntä ja sen yli...
Joskus aikoinaan Buzz Lightyear (vai mikä se animaatio olikaan) oli ihanan positiivinen pläjäys. Tuo slogan tuli juuri mieleen kun istun Finnairin koneessa aloittelemassa matkaa Nepaliin.
Matkan alku hiukan takkuilee kun kone on jo 2 tuntia myöhässä ja tässä vielä joitain tyyppejä odotellaan.
Mutta eiköhän perille Kathmanduun päästä jollain aikataululla. Sitten olisi tarkoitus selvittää patikointiluvat Annapurna Circuitille.
Suunnitelma olisi vaeltaa noin 2 viikkoa reitillä, joka nousee korkeimmillaan 5400m korkeuteen. Thorong la passin ylitys eli matkan huippu häämöttää noin viikon päässä!

Valmistautumisessakin on hiukan ollut haasteita, kun flunssa yrittää selättää mut ja työmatkat on vieneet mua vuorotellen itään ja länteen viime viikkoina. Kaiken huipuksi vietiin lapsia eilen mummolaan ja oltiin vuorokausi mökillä ilman sähköjä. Lunta oli tullut varmaan 30cm, joten sähköt oli poikki! Päästiin kuitenkin nauttimaan lumileikeistä oikein urakalla!



No ehkä tämä vain valmistaa tulevaan haasteeseen.
Siis positiivisella energialla kohti ääretöntä ja sen yli (jos nyt Finnair pääsee jossain vaiheessa ilmaan) 😊

lauantai 21. marraskuuta 2015

Uusia kokemuksia!

Miten aina päädyn näihin outoihin uusiin tilanteisiin? Välillä tulee fiilis et miten ihmeessä mä tännekin taas päädyin... Mutta kertaakaan ei ole harmittanut uudessa tilanteessa!
Yksi periaatteistani (lähes se ainoa) on se, että kaikkea pitää koittaa ainakin kerran. Olen siis periaatteessa mukana kaikissa jutuissa, jollei ole erityistä syytä kieltäytyä.
Hyvä esimerkki on tämä tiedettä tytöille -juttu. Serkku kertoi mahdollisuudesta osallistua tällaiseen hankkeeseen ja tietty hyppäsin mukaan 😊 

Joskus tulee kylläkin mieleen että onkohan vähän liian iso haaste, kuten esimerkiksi kun päädyin avaamaan isoa IBM konferenssia Orlandoon. En tiennyt kuin edellisenä päivänä, että olin ensimmäinen puhuja ja paikalla oli 4000 henkeä yleisöä ja esitys näytettiin suorana myös netissä. Vähän alkoi jännittää!!! Mutta se fiilis oli mahtava kun esityksen aikana tajusin että tässä sitä mennään...

Samoin päädyin laskuvarjohyppääjäksi, se oli yksi tandem aikoinaan Meksikossa ja HETI 10 vuotta myöhemmin päädyin kurssille ja aloitin hyppyharrastuksen. 
En yleensä etsi kaveria mukaan uusiin juttuihin vaan niihin on erityisen kiinnostavaa mennä yksin. Silloin tutustuu parhaiten uusiin ihmisiin ja uusi kokemus saa erityisiä piirteitä juuri näistä ihmisistä. Tämän vuoksi myös työmatkat ovat mielestäni mielenkiintoisia, ainakin silloin kun niillä tapaa uusia ihmisiä ja näkee uusia paikkoja. 

Jos minulta kysytään ohjeita uralla etenemiseen niin pääasiat: ole utelias ja ota selvää asioista, varmista faktat ja opettele asiasi niin että voit uskottavasti sen esittää, älä torju uusia juttuja vaan kokeile, pidä itseäsi ja asiaasi esillä (asiat eivät etene jos niistä ei kerrota). Olisiko melkein samat jutut kuin ihmissuhteissa, kerro ääneen mitä ajattelet, näin vältyt monilta väärinkäsityksiltä ja riidoilta 😉
Elämä on täynnä yllätyksiä ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus, kaikki on omasta asenteesta kiinni!!!

Viime viikolla pääsin ihmettelemään armeijan touhuja West Pointissa Jenkeissä...

torstai 19. marraskuuta 2015

Vakuutus - riskialttiit lajit (vaellus, hyppy) entä ydinvoima?

Joudun välillä tilanteisiin missä vakuutus olisi hyvä juttu, erityisesti kun harrastan riskialttiita lajeja. En ole vielä saanut selville parasta tapaa itseni vakuuttamiseksi, sillä en hirmuisesti haluaisi siitä maksaa.
Olen yleensä vaelluksille ottanut kertaluontoisesti vakuutuksen https://www.worldnomads.com
Tämän juju on siinä, että se korvaa kustannukset jos mut pitää hakea sieltä helikopterilla pois ja kuskata sairaalaan. Samaa kautta saa laittaa pienen avustuksen milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen!
Myös hyppyreissuun otan yleensä vakuutuksen, erityisesti jenkkeihin, kun siellä sairaanhoito vaan on hirmu kallista.
Kaikkialla vaaditaan vakuutus sille, jos vahingoitan toisen omaisuutta hyppäämisellä, mutta tämä on helppo hoitaa esim SIL:in kautta.
Varmaan parempikin tapa itsensä vakuuttamiseksi olisi, mutta oon vähän laiska selvittämään tätä 😆

Samaa aihetta selvitetään miljoonilla euroilla vuosittain lakimiesten toimesta, kun pohditaan vastuita ydinvoiman käytöstä. Erityisen hankalaa on määrittää ylärajaa sille paljonko korvauksiin pitää varata rahaa, mikäli ydinmateriaalia pääsee toisen maan alueelle. No tässä asiassa on riittänyt töitä lakimiesarmeijalle jo vuosiksi, yhteisymmärrys tässä on vaikeaa, joten työt jatkuvat vielä pitkään!

Annapurnalle olisi suunta seuraavaksi, toivottavasti vakuutukselle ei tule käyttöä.




sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Washington ja Lincoln Memorial

Washington ja erityisesti Lincoln Memorial on ehkä mun suosikki paikka maailmassa.
Lincoln Memorial on kertakaikkiaan taian omainen paikka 💙 Joka kerta kun sinne pääsen tulevat monet tunteet pintaan. Se on jotain isoa ja vakavaa, ehkä pelottavaakin. Mutta myös ymmärrystä, myötätuntoa ja suuria tavoitteita, joiden eteen on tehtävä töitä ja uhrauksiakin. Jotain samanlaista saa kokea vuoria valloittaessa, ainakin itsellä oli saman suuntainen tunne Kilimanjaron huipulle päästessä!
Ehkä sitä näissä tilanteissa ymmärtää olevansa pieni murunen maailman reunalla, mikä on toisaalta lohdullista niin omilla mokilla ei kovin isoa vahinkoa voi saada aikaan 😊
 


Kaikenlaiset tunteet on mahtavan juttu nykypäivän maailmassa, missä kilpailu on kovaa ja vauhti huimaa. Tunteille ei paljoa jää tilaa.

Lentokoneesta hyppääminen saa mulla yleensä tunteet pintaan. Nämäkin tunteet tosin vaihtelevat ja syksyllä tuli ensimmäistä kertaa lyhyen hyppyurani aikana fiilis, ettei hyppääminen kiinnostanut. Toivon totisesti että tämä menee ohi ja saan hyvän hyppyvireen taas esiin. Päätin kuitenkin nyt pitää pienen tauon hyppyharrastuksesta ja keskittyä muihin juttuihin. Talvi on hyvää aikaa puuhastella jotain ihan muuta..

Nyt jouduin jättämään Washingtonin taakse ja tuntuu kuin olisin jättänyt ystävän sinne kun tänään viimeiset vilaukset Linkolnista näin. No ensi kertaa odotellessa jaksaa taas puskea eteenpäin 😊

lauantai 14. marraskuuta 2015

Mitä on armeijan koulutus USA:ssa?

Pääsin käymään ja luennoimaan West Pointiin, eli USA:n armeijan ykkös koulutuskeskukseen. West Pointista valmistuu insinöörejä useilta eri aloilta ja useat USA:n presidentit ovat myös opiskelleet täällä.

Pamahdin paikalle ilman minkäänlaisia odotuksia koko paikasta ja pääsin kokemaan jotain tosi hienoa!



Armeijan yliopistoon pääsee tietyin vaatimuksin, joihin sisältyy sekä fyysisiä että akateemisia vaatimuksia. Opiskelu on ilmaista ja opiskelijoita tuetaan kustannuksissa, mutta samalla opiskelijat sitoutuvat 5 vuodeksi armeijan palvelukseen. Opiskeluun kuuluu myös paljon fyysisiä osuuksia, kuten pakollisia paraateja, juoksulenkkejä, urheilua, ym. Ja valmistumiseen vaaditaan opintojen lisäksi mm. hyppy veteen monen metrin korkeudesta sotilasvarustuksessa.

Aika erikoinen konsepti suomalaisen silmin katsottuna, mutta varmaan ihan toimiva.
Se mikä minuun teki vaikutuksen oli yhteisöllisyys ja monen monet urheilujoukkueet. 

Armeijassa löytyi melko vähän laskuvarjohyppääjiä (tästä koulutuskeskuksesta), mutta joitain kuitenkin. Ja koulutukseen kuului lähes kaikille 5 hyppyä!

Tällaista yhteen kuuluvuutta löytyy kyllä laskuvarjohyppääjistä ja muistakin harrastuksista, mutta yleensä ei muualta. Paraateja voisi joskus järjestää Suomessakin 😊

tiistai 10. marraskuuta 2015

Miten pääsee "sisäpiiriin"?

Olen huomannut että kovin moniin juttuihin pääsee mukaan, jos vain haluaa J

Istun juuri American Nuclear Societyn standardikomitean johtoryhmän kokouksessa. Tänne minut pyydettiin mukaan, kun osallistun yhteen näiden työryhmään. Samoin on käynyt muissakin kansainvälisissä työryhmissä, kuten IAEA ja World Nuclear Association. Ilmeisesti kaikki ketkä aktiivisesti osallistuvat keskusteluun, otetaan mieluusti mukaan kaikenlaisiin aktiviteetteihin!

Hassuja juttuja täälläkin kyllä käsitellään, nytkin ollaan juteltu 20 minsaa siitä, miten infotaan kyselyn tulokset jäsenistölle (onko sähköposti vai joku muu tapa hyvä). Aika kalliita pohdintoja, kun täällä istuu lähes 20 asiantuntijaa! Lasketaanpa että tuntihinnalla 150€/h, 20 min maksaa 45€ per nenä. Eli 20 hengen keskustelu tästä sähköpostista maksaa 900€… Halpaa kun puuro ;)

Ihan saman asian olen huomannut laskuvarjomestoissa. Kun pöllähdin ensimmäistä kertaa Skydive Carolinaan (USA:n länsirannikolla), sain heti hyppykavereita ja juttuseuraakin löytyi ettei tarvinnut yksin hotellissa iltoja viettää. Samoin on käynyt monessa muussakin paikassa. Laskuvarjokerhot ovat siis aivan yhtä avoimia uusille hyppääjille, kuin ydinvoimaryhmät asiantuntijoille.


En tiedä onko kaikilla samanlaisia kokemuksia näistä jutuista, mutta mä olen ainakin kokenut että ovet ovat avoinna. Ehkä positiivinen asenne ja avoimuus auttaa… 

Tässä vähän hyvää fiilistä Washingtonista.......


maanantai 9. marraskuuta 2015

Ydinvoimaseminaari alkoi some-asialla!

Tänään alkoi American Nuclear Societyn seminaari Washingtonissa ja mitä kuulinkaan ensimmäisenä: somen käyttöä pitää opetella!
No olen paukutanut asiaa insinööreille jo pitkään, mutta eipä mene oikein hyvin vielä...
Nyt ensimmäistä kertaa tämä jokavuotinen seminaari twiittaa aktiivisesti (tosin twiittaajat ovat nuoria osallistujia, eivät päätöksiä tekeviä vanhoja herroja).
No hyvä että edes joku käyttää somea täällä aktiivisesti ja ehkä pikkuhiljaa osataan kertoa perusjuttuja ydinvoimasta niin että jengi voi ymmärtää asian.

Ja mikä on tietty hauskinta tänään, siis tämä Jenkki-tyylinen aloitus. Ensimmäisenä kansallislaulu ja sotilaiden marssi. Sitten kaikki armeijan veteraanit seisomaan ja aplodit.
Tätä hypeä on aina niin hauskaa katsella :)


Niin ja veteraanien päivä on kai keskiviikkona, joten saapa nähdä mitä silloin tapahtuu...

standardeja... mihin oon taas joutunut???

Ja taas kerran istun kokouksessa ainoana naisena (ja ainoana alle 60v osallistujana), tällä kertaa Washingtonissa.
Suurin osa osallistujista on eläkkeellä, mutta innostuneita keskustelemaan uuden tyyppisestä lähestymisestä ydinvoimaloiden turvallisuuteen. Onhan toki hienoa, että eläkeläiset ovat niin innostuneita asiasta, että jaksavat jatkaa töiden parissa.
Kuitenkin muutosta alalla tarvitaan kipeästi, eikä sitä tule jos nuoremmat eivät pääse sellaisiin positioihin missä päätöksiä tehdään. Nyt vanhat, kokeneet, mutta myös tiettyihin tapoihin urautuneet miehet yrittävät uudistaa alaa, mutta se ei tule näin onnistumaan.

Onko mitään muuta alaa maailmassa, missä työpaikkailmoituksessa voidaan vaatia esimerkiksi 30 vuoden työkokemusta?

Tyypillisiä kuvia ydinvoima-alan tilaisuuksista ovat tällaiset (tässäkin keskustellaan tulevaisuuden näkymistä)...


Haluaisin saada digitaalisen maailman vauhtia tai vaikkapa ilmailun fiilistä edes hiukan ydinvoimaan. En siis tarkoita että varsinaisesti ydinvoimalassa tarvitsisi muuttaa toimintaa, mutta edes tässä kun suunnitellaan tulevaisuuden aktiviteetteja. Suurin osa ydinvoima-alasta siis tapahtuu aivan muualla kuin laitoksella!

No jatkanpa osallistumista standardien suunnitteluun.Tosin täällä on taas uudet koodit, joten en uutena osallistujana vielä pysy perässä mistä puhutaan (tyyliin RP3C, ANS 30.1, SECY-2011-0041, ANS 51-1, GSI-191, RIPB,...). Onneksi näihin on ydinvoimassa tottunut, joten aika nopeasti oppii :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Ydinjäte, ongelma?

Ydinjäte on ydinvoiman suurin ongelma, vai onko?
Ydinjäte josta yleensä puhutaan on käytettyä polttoainetta ydinvoimalaitoksesta. Tämä käytetty polttoaine voidaan hoitaa monella tapaa. Se voidaan käsitellä ja käyttää uudelleen (kuten Ranskassa) tai loppusijoittaa (kuten Suomessa).
Jos mennään Ranskan malliin, jää hoidettavaa ydinjätettä paljon vähemmän. Ongelma on se, että tällöin syntyy ydinpommiin sopivaa plutoniumia. Monet maat, kuten USA haluavat estää plutoniumin synnyn ja painostavat maita tähän suuntaan.
Täydellisessä maailmassa voitaisiin polttoaine käyttää lähes kokonaan ja vain hippuja jäisi hoidettavaksi, kuten maaperään loppusijoitettavaksi.
Mutta emme elä täydellisessä maailmassa!
Näin ollen laitamme käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen syvälle maahan ja näin hautaamme käyttökelpoista ainetta. 
Tähän on päädytty, sillä Suomen laki kieltää käytetyn polttoaineen viennin maasta ja polttoaineen käsittely uudelleenkäyttöä varten on liian kallista tehtäväksi Suomessa. 
Turvallisuus on ok nykyisellä idealla, on vain outoa olla käyttämättä sitä energiaa tuotantoon, mitä käytetyssä polttoaineessa on jäljellä.
Haluan siis sanoa, että ydinjäte ei sinänsä ole ongelma, vaan ratkaistava asia. Ratkaisuja on monia ja poliittiset päätökset ohjaavat mihin suuntaan mennään.
Koko ydinvoima on täysin poliittisten virtausten armoilla ja usein päädytään teknisesti keskinkertaiseen ratkaisuun vain koska se on poliittisesti korrektia.

Suomalaista osaamista viedään myös ulkomaille!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Digitalisaatio, big data,... aaaaargghh!!!

Siis mitä ihmettä on tapahtumassa kun kaikki puhuvat digitalisaatiosta, Internet of Things:istä (IoT), big datasta, ym...
Sitten kun asiasta kyselen niin saan aina kiemurtelevia vastauksia ja joka kerran vähän eri näkökulmasta. Ota tästä nyt selvää!!!

No päätin hiukan perehtyä asiaan ja tietenkin ydinvoiman näkökulmasta. Opiskelin perus jutut digitalisaatiosta ja mitä se voisi olla (nähtävästi ihan mitä vaan, mikä tehdään digitaalisessa ympäristössä). Sain esimerkkejä alkaen automaatiojärjestelmistä, jatkuen johtamisjärjestelmiin ja siitä sitten mallinnuksiin ja niin edelleen...
Käsitin sen verran että yhtä vastausta asiaan ei ole, vaan työkaluja ja työtapoja tulee tutkia ja soveltaa omiin tarpeisiin parhaalla tavalla (voin tosin olla ihan väärässäkin!!!).

Sitten aloin selvittämään mitä ihmettä tämä IoT oikein on ja käsitin että nyt yhdistellään fiksusti useita eri laitteita, joita voidaan sitten säädellä/ohjailla yhtenä kokonaisuutena (kun aiemmin jokainen on toiminut erillisenä yksikkönä)... Taas otan täyden vastuun siitä että tämäkin voi olla päin honkia!

Ja vielä tuo big data... Tämä oli ehkä ihmeellisin ja minulle vaikein ymmärtää, kun kerrottiin että isosta määrästä dataa haetaan erilaisia juttuja ja opitaan asioita, mitä ei muuten ehkä havaita. Hyviä esimerkkejä big datasta löytyy vaikka kuinka, esim lentoteollisuudessa tai julkisessa liikenteessä on opittu yhtä ja toista tällä tavalla. Asia ei kuitenkaan ollut ihan niin helppoa, sillä pitä tietää mitä lähtee hakemaan kun big dataa alkaa tutkimaan. Jos en osaa kertoa mitä haluan tietää, ei taikasauvaa heilauttamalla saa hienoja uusia löytöjä. Kaikki siis perustuu edelleen osaamiseen varsinaisesta tutkimusalasta.

Näin hienon esimerkin big datan käytöstä Singaporessa kun olivat alan tutkimuslaitoksessa mallintaneet julkisen liikenteen käyttöä ja kaupunkien kasvua. http://www.research.a-star.edu.sg/focus/7126
Oli hienoa nähdä miten ihmisten käyttäytymistä voidaan mallintaa perustuen suureen määrään dataa.



Edelleen tarvitaan asiantuntijoita asettamaan kysymykset mitä yritetään ratkaista sekä ohjaamaan tutkimusta oikeille raiteille, jotta isosta datamäärästä jotain saa irti.
Ei siis ole vielä pelkoa että asiantuntijat syrjäytettäisiin ja tietokoneet hoitaisivat kaiken paremmin :)

Niin ja ydinvoiman puolella löytyy varmasti hyviä sovellusalueita eri tyyppisille digitalisaatiosovelluksille. Pitää vaan pohtia mitkä ovat niitä parhaita juttuja.