Täytyy sanoa näin viikko onnettomuuden jälkeen että vaikka vähän kolottaa niin oon aivan super-onnekas (pitäisiköhän lotota...)!
Mä siis olin viime viikonloppuna kouluttautumassa hyppymestariksi Immolan lentokentällä. Ajattelin että nyt 8 vuoden ja noin 1000 hypyn jälkeen voisin olla sopiva tyyppi kouluttamaan uusia hyppääjiä.
No kurssi meni kivasti ja meillä oli lauantaina pieni tauko joten ajattelin käydä hyppäämässä yhden hupi-hypyn.
Koneeseen noustessa oli kuuma ja kello oli melkein 6. Rullailtiin pikkukoneella kiitotien päähän ja lähdettiin nousuun. Hetken päästä kun oltiin ilmaan päästy, tapahtui jotain ja moottori hiljeni. Silloin tajusin että nyt mennään maahan ja aika kovaa. Koulutuksista muistui mieleen että pakkolaskussa nojataan tiukasti menosuuntaan ja niin sitten tein. Hetken päästä oltiinkin sitten maassa ja tuntui että ehkä tää kone pysähtyykin tähän, mutta se heitti sitten vielä nokan kautta ympäri.
Seuraava hetki oli se kun tajusin että nyt ollaan katollaan ja mun yläpuolella roikkuu pilotti pää alaspäin. Ja hitto, mun lonkassa on joku vialla kun en pääse liikkumaan. Siinä sitä odoteltiin että joku potkaisi oven irti ja alettiin purkautumaan koneesta. Kun en itse päässyt niin kaverit nosti mut pois sieltä.
Ohjeistin siinä ambulanssia odotellessa kavereita soittamaan mun miehen paikalle (ja että äitille EI SAA SOITTAA 😂). Ihmettelin vähän et mihin mun kypärän alla olleet arskat hävisi, kun näin vaan toisen sangan nurtsilla. Oli pää tainnut vähän osua johonkin matkalla...
Siinä oli vähän tukalaa maata kun lonkkaan sattui ihan hirveesti, aurinko paistoi silmiin, verta valui otsasta ja mäkäräisiä oli ihan liikaa! No päästiin sit lanssilla sairaalaan ja kun lonkka saatiin paikalleen niin kivut hävisi täysin.
Siellä jouduin makaamaan letkuissa yön yli ja olipa raskas narkkari siinä vieressä!!! Se valitti aivan kaikesta! Sit aamulla kepeillä liikkeelle ja takaisin Immolan kerholle hakemaan hyppymestarin todistus ennen kotimatkaa 👊 Niin ja maanantaina aloitin uuden duunin (pienillä kolhuilla) 😅
Olipa viikonloppu ja kokemus. Alle viikon päästä istuin jo hyppykoneen kyydissä maisemia katsomassa (vaikka hyppääminen ei hetkeen onnistukaan).
Kiitos kaikille kavereille tuesta, taivaalla nähdään 😎
