Mitähän tästäkin tulee... digitalist network tilaisuus!

Jos oot yhtään perillä digitalisaatiosta Suomessa, niin tiedät mikä on digitalist network. Ja jos et oo niin etsi se facesta tai vaik twitteristä.
No nyt ollaan sponssaamassa energia-aiheinen digitalist tilaisuus 11.5. Ja oon ihan innoissani siitä!
Siellä päästään kuulemaan digitalisaatio-aihetta niin oman henkilökohtaisen energian, oman kodin ja oman ympäristön näkökulmista.
Aivan liian usein energiasta puhutaan vain tuotannon näkökulmasta, ja väitellään mitä tuotantomuotoja tarvitaan ja mitä ei...
Nyt ajatus on keskittyä ihan muuhun, mutta silti energia-aiheeseen.
Koko hommasta tekee jännän se, että koko energia-ala on muutoksessa eikä kukaan oikein tiedä mihin suuntaan mennään.

No 11.5. tilaisuudessa pääsen mäkin taas oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun pääsen juontamaan tilaisuutta Ville Tolvasen kanssa. En tiedä kuinka osaan sen homman hoitaa, kun mun koulutus nyt ei ehkä ihan osu tähän hommaan 😂😂😂
Onneks mä yleensä osaan esittää ihan coolia vaik mua jännittäis ihan sikana ja itse asiassa homma on sitä hauskempaa mitä enemmän jännitän!

Eli jos yhtään digi-aihe tai energia kiinnostaa niin mukaan vaan: http://digitalistnetwork.com/event/fortum-digitalist-energy-forum/

Kamalan ihana äitiys

Mä lähetin tänään meidän kolmikon partioleirille. Nuoremmat kaksi tyttöä lähti ilman jännitystä matkaan, mutta meidän 11v esikoinen jännitti kovasti lähtöä. Tää meidän poika on ihan toista maata kun siskonsa ja koti-ikävä iskee helposti.
No ensimmäinen takaisku oli nujakka kaverin kanssa, mistä lopputulemana oli kuhmu päässä. Sit meni hienosti vähän aikaa, mutta kun ilta alkoi lähestymään niin puhelin alkoi kilkuttelemaan. "En viihdy", "ei oo kivaa", "tuu hakeen", "haluun pois täältä"...
No mitä pitäis tehdä? Toisaalta ois hienoo jos asia ratkeis ja tästä tulis taas mukava kokemus vaikeuksien jälkeen. Mut kuinka pitkään kantsii mennä, ettei tuu vaan traumoja? Teinkö väärin kun annoin puhelimen mukaan? Pitäiskö lähtee hakeen se pois?
No soitin sinne aikuisille ja pyysin niitä juttelemaan poitsun kanssa. Ehdotin et katsotaan huomiseen ja jos ei silloinkaan suju niin tuun hakeen.
Kyllä tää on taas VAIKEETA. Mutta yritetään silti.
Ilmotan vaik itseni seuraavalle leirille ekoiks päiviks mukaan (tsekkasin jo että ilmoittautuminen on vielä kesäleirille auki)...

Kukaan muu kuin äiti ei voi tietää kuin kamalalta tuntuu kun oma lapsi soittaa itku kurkussa koti-ikävää! Onneks oon sentään Suomessa enkä työreissulla jossain hevonkuusessa 😊 Saapa nähdä miten tässä käy.

Onneks kaikki oli mulle kilttejä, oisin muuten varmaan alkanu itkeen...

Herätys klo 6 ja vauhdilla työpaikalle... treenit alko 7.10. Ja olikin kunnon treenit! No siitä sit duuniin ja koko päivä kiinni taas erilaisissa jutuissa. Porukka multa välillä kysyy et mitä mä teen kaiket päivät. No tänään oli keskusteluja data platformeista, uusista bisnes ideoista, fuusio-aktiviteeteista, meidän osaamisen myymisestä, IT arkkitehtuurista, VR palveluiden markkinoinnista ulkomailla ja meidän kulttuurinmuutos-projektista. Niin ja pari haastattelua hoidin kun meitä haluttiin haastatella digi aiheesta.
Tuli siis taas sovittua monia asioita, kuultua monia mielipiteitä, vaikutettua (toivottavasti positiivisesti) ihmisten ajatuksiin ja vedin myös oman tiimin viikkokokouksen ja sovittiin SOME aktiviteetit seuraavalle viikolle.
Se mikä on ihanaa niin duunikavereilta oppii aina jotain uutta ja kuulee hyviä mielipiteitä eri aiheista.
No normipäivän jälkeen pääsin siis kotiin 6:n pintaan ja aloin kyselemään enkun sanoja meidän 4-luokkalaiselta. Sit alkoi rinkkojen pakkaus, kun meidän kolmikko on lähdössä partioleirille ja rinkka kuuluu pakata itse. Mä olisin hoitanut pakkaukset yksin vartissa, mutta annoin lasten pakata. Siinä sit tuhrautu semmoset 2 tuntia kun minä luin listaa ja lapset haki kamppeita ja yritti saada niitä tungettua rinkkoihin.
Kun sitten puol 9 lähdin hakemaan makuupussia lainaksi serkulta niin täytyy tunnustaa et olin IHAN PUHKI!
Jos ois ollu mikä tahansa hankala tapaus tällaisena päivänä niin olisin saattanut revetä, olin meinaan illalla niin poikki et kaaduin sänkyyn ennen ysiä.
Onneks mulla on kivoja duunikavereilta, ihana perhe ja harrastuksia. Kyllä tällä setupilla jaksaa nääkin päivät 💜

Ja lapset oli niin onnellisia rinkkojen kanssa 😊

Miten äänestää kun kaikki vaihtoehdot on huonoja?

Mut on kotona kasvatettu siihen että äänestäminen kuuluu velvollisuuksiin. Aina oon siis äänestänyt. Tällä kertaa oli kunnallisvaaleissa ekaa kertaa oikeesti vaikea päättää et äänestänkö ollenkaan ja jos äänestän niin mitä puoluetta.
Yleensä oon kallistunut kokoomuksen puoleen, kun nyt yrittäjäperheen kasvatti oon..
Mutta nyt ei oikein sekään innostanut.
Myös vihreät on viime aikoina kiehtonut mua, sillä sieltä löytyy fiksuja ihmisiä ja ympäristöä korostavia ajatuksia. MUTTA... siellä valitettavasti on aatteellinen vastustus ydinvoimaa kohtaan, joka on yksi suurimmista päästöttömistä energiantuotantomuodoista. Joten EN VAAN VOI äänestää vihreitä!
Vaikka tuntuu että nykyisin puolueilla ei käytännössä oo paljonkaan eroja, joten tää päätös oli entistä vaikeampi.
Oisin äänestänyt piraatti puoluetta, mutta ainut ehdokas oli vähän liian nörtti jopa mun makuun...
Eli äänestin tänään ihan periaatteesta  (ja opin myös periaatteet miten D'Hondtin menetelmä toimii äänten laskennassa). Tuli hyvä mieli, vaikka olisin voinut ääneni antaa kenelle vaan. Valitsin joka tapauksessa nais-ehdokkaan enkä periaatteessa valinnut eläkeläistä. Eli näillä mennään...

Kevät ja spontaanit jutut

Mä huomaan et oon paljon spontaanimpi keväällä, kun talven pimeydessä... ihanaa kun aurinko paistaa ja leskenlehdet ilmestyy ojanpientareille.
Talvella ei kertakaikkiaan vaan aina jaksa innostua uusista jutuista lyhyellä varoitusajalla. No lauantaina tuli viesti Messengeriin että Malmilla pääsis hyppäämään parin tunnin varoitusajalla. No minähän kaivelin laskuvarjon komerosta ja etsiskelin hanskat, kypärän ja korkeusmittarin. Sitten autoon ja Malmin lentokentälle.
Siellä ei näkynyt ketään ja onnistuin livahtamaan kentälle yhden tyypin siivellä. Edelleen en tiennyt mihin mennä, mutta bongasin yhden koneen, missä oli reikä seinässä (eli päättelin sitä hyppyoveksi ja suuntasin sinne). No löytyihän sieltä sit pari kaveria ja pilotti. Joten vedin kamat päälle ja kiipesin kyytiin!
Hauskaa oli kun nää tyypit oli itse viritelleet liukuoven tähän aukkoon, ja se viritys oli nyt ekaa kertaa koekäytössä. Vähän pullisteli ja tuuli reunoista, joten tää versio 0.9 kaipaa vielä pientä viilausta. Mutta hyvin se aukes ja ulos päästiin!!!
Olipa kivaa olla taas spontaani ja sanoo tällekin tulevaisuudelle YES 😊
Kiitti Pasi, Daniel, Simo ja Niclas. Mun viikonloppu oli täydellinen (vaikka vähän laskeutumisesta kynninkin nurmikkoa polvilla... kädet jäässä ja pieni jännitys päällä, ens kerralla fleerataan taas) 😂😂😂

Vedin esityksen TUNTEELLA...

Mä kävin puhumassa digitalisaatiosta Solitan Frontline Summitissa ja päätin esiintyä vaihteeks enemmän tunteella, vähemmän asialinjalla.
Mua jännitti ihan kauheesti esiintyä SUOMEKSI! En normaalisti esiinny suomeksi lainkaan. Lisäksi mulla oli meidän toimarille tehty esitys, joten en ollut itse kasannu kalvojani. Näin jouduin vähän sovittamaan stooriani uuteen muotoon kun en halunnut esitystä puukottaa...
Siis lähtökohta: kämmenet hiessä ja sydän hakkas miljoonaa kun alotin osuuteni...
Onneks mä oon aika hyvä peittämään jännitykseni ja osaan nauttia tästä jännityksestä (sen fiiliksen takia hyppään myös laskuvarjolla!!!).
Eli vedin esitykseni ja sain yllättäen tosi positiivisia kommentteja myös jälkikäteen 😊 Mä julistin rakastavani työnantajaani ja duuniani  (ja ihan selvin päin 😂😂😂)
Itse en oo pystynyt tätä videoo katsoin, kun omaa esitystä on aina kamalaa katsella. Mutta oli hauskaa, kyllä esiintyminen on vaan niin mun juttu.

http://publisher.qbrick.com/Embed.aspx?mcid=6B41FC42d6512c85&width=640&height=360

Työilmapiiri ja miten sitä voi parantaa???

Mä oon viime aikoina miettinyt kovasti työilmapiiriä ja omaa lähiympäristöä.
Työpaikat on muuttuneet kovasti ja hyvät työntekijät vaatii firmalta entistä enemmän. Perusasiat on suurimmaksi osaksi kaikilla hoidettuna, löytyy kuntosalit ja muut edut. Siis missä voi firma erottua joukosta edukseen??? Työilmapiiri koostuu niistä jokapäiväisistä tilanteista ja niihin vaikuttaa työkaverit ja esimies. Nykyään esimies EI SAA OLLA rajoittava ja detskuihin sekaantuva mikromanageeraaja (ja valitettavasti näitä näkee paljon)! Vaan esimiehen pitää olla suuntaa näyttävä ja kannustava tyyppi, joka saa jengin liikkeelle ja ottamaan vastuuta omista duuneistaan.
Erityisesti asiantuntija-organisaatiossa tärkeintä on saada ne asiantuntijat viemään juttuja eteenpäin oma-aloitteisesti ja jopa ottamaan tietoisia riskejä. Jos meillä on lauma johtajaa seuraavia asiantuntijoita, ei työilmapiiri (saatika sitten innovaatiotoiminta) kyllä kovin hyväksi muodostu.
Miten sitten muuttaa perinteisiä toimintamalleja isossa firmassa??? Ehkä esimerkit auttaa, tai esimiehien oikea valinta ja koulutus? Mua kovasti kiinnostaa myös asenne ja rohkean asenteen vaikutus kun uusia ihmisiä palkataan.
Näin hiljattain hienon esityksen aiheesta, viesti oli: PALKATKAA ASENNETTA JA KOULUTTAKAA OSAAMINEN, TOISINPÄIN ASIA EI ONNISTU!