perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kamalan ihana äitiys

Mä lähetin tänään meidän kolmikon partioleirille. Nuoremmat kaksi tyttöä lähti ilman jännitystä matkaan, mutta meidän 11v esikoinen jännitti kovasti lähtöä. Tää meidän poika on ihan toista maata kun siskonsa ja koti-ikävä iskee helposti.
No ensimmäinen takaisku oli nujakka kaverin kanssa, mistä lopputulemana oli kuhmu päässä. Sit meni hienosti vähän aikaa, mutta kun ilta alkoi lähestymään niin puhelin alkoi kilkuttelemaan. "En viihdy", "ei oo kivaa", "tuu hakeen", "haluun pois täältä"...
No mitä pitäis tehdä? Toisaalta ois hienoo jos asia ratkeis ja tästä tulis taas mukava kokemus vaikeuksien jälkeen. Mut kuinka pitkään kantsii mennä, ettei tuu vaan traumoja? Teinkö väärin kun annoin puhelimen mukaan? Pitäiskö lähtee hakeen se pois?
No soitin sinne aikuisille ja pyysin niitä juttelemaan poitsun kanssa. Ehdotin et katsotaan huomiseen ja jos ei silloinkaan suju niin tuun hakeen.
Kyllä tää on taas VAIKEETA. Mutta yritetään silti.
Ilmotan vaik itseni seuraavalle leirille ekoiks päiviks mukaan (tsekkasin jo että ilmoittautuminen on vielä kesäleirille auki)...

Kukaan muu kuin äiti ei voi tietää kuin kamalalta tuntuu kun oma lapsi soittaa itku kurkussa koti-ikävää! Onneks oon sentään Suomessa enkä työreissulla jossain hevonkuusessa 😊 Saapa nähdä miten tässä käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti