Mua vähän harmittaa kun koko alkuviikko meni työstressissä, kun piti tehdä johtoryhmän esitystä, sammuttaa tulipaloja ja ohjata data-hommia oikeaan suuntaan. Vasta tänään pääsin hetkeksi eroon sähköposteista ja jatkuvasta kiireestä.
Nyt siis istun ja pohdiskelen elämää. Lapset hiipi just sisään makkarat masussa ja tarkoitus olisi ensi yö seurata tähtiä ja yrittää bongata myös revontulia. Päätin pistää elämän risaseks ja otin meille lasikattoisen kodan 😂 Eikös töitä tehdä siksi että joskus saa elämästä myös nauttia ja lomailla ilman säästömoodia???
No mietin tässä samalla, et haluanko tehdä töitä näin hullusti. Saanko siitä tyydytystä, vai pitäisikö keskittyä enemmän elämiseen?
Mä oon aina ollut innostunut töistä ja pyrkinyt uralla eteenpäin. Nyt en oo enää varma onko se oikea suunta... Mä oon nähnyt kilpailua positioista, politikointia ja omien etujen ajamista. En tykkää ollenkaan sellaisesta ympäristöstä, vaan arvostan yhdessä tekemistä ja onnistumista, matalaa hierarkiaa ja vapautta.
Aika moni kaveri on päätynyt viettämään talvet ulkomailla, tai reissaamaan maailmalla. Ura ja tällainen elämä ei sovi yhteen (ainakaan perinteisessä firmassa).
No jatkan pohdintaani tässä nuotiolla ja kohta raahaan itseni ja lapseni porealtaaseen pipot päässä tähtitaivasta katselemaan.
Näitä elämyksiä lisää, siitä oon varma 😍
