Mentorointia...

Mä oon toiminut mentorina Lappeenrannan teknillisen yliopiston tohtoriohjelman puolella, sillä väittelin itse tohtoriksi juuri tuolla ja haluan auttaa seuraavia opiskelijoita eteenpäin heidän urillaan.
Tämä mentorointiohjelma LUT:issa oli ensimmäinen laatuaan ja pääsimme siis koekaniineiksi!
Jokaiselle mentorille ja halukkaalle opiskelijalle pyrittiin löytämään sopiva pari, meitä pareja muodostui 13kpl alkuun. No kaikki eivät edenneet, joko mentorin tai mentoroitavan opiskelijan kiireiden vuoksi, mutta jotkut onnistuivat hyvinkin.
Tänään pääsimme antamaan palautetta ja juhlimaan onnistunutta ohjelman päätöstä.

Itse sain mentoroitavaksi kesäkuussa väitelleen nuoren naisen, jonka kanssa kävimme keskusteluja akateemisen uran ja teollisuuden mahdollisuuksien välillä. Kävimme läpi niin hyviä kuin huonojakin puolia suuressa organisaatiossa toimimisesta, johtajuudesta, käytännön asioista ja monista muista jutuista.
Itse sain maistaa taas tutkijan elämän ajatuksia ja kävimme Jamie Hyneman Centerissä LUT:issa katsomassa mitä kaikkea siellä ollaan rakentelemassa opiskelijoiden toimista (Jamien tuella). Jamie oli kunniatohtori kun itse sain tohtorin hatun muutama vuosi sitten ja on jatkanut yhteistyötä LUTin kanssa siitä lähtien :)

Tänäänkin se energia ja tekemisen meininkin yliopistolla sai kaipaamaan niihin ympyröihin takaisin! Missään teollisuudessa en ole ikinä kokenut vastaavaa toiveiden ja odotusten tunnelmaa, mikä vallitsee yliopistomaailmassa.
Jäin siis mentoroinnin lisäksi (mitä lupauduin myös jatkamaan hyvien kokemusten ja palautteiden saattelemana) miettimään mahdollisuutta palata tavalla tai toisella osaksi akateemista maailmaa.

Saapa nähdä mihin tie vie tulevaisuudessa, enpä pitäisi mitenkään mahdottomana vaikka ajautuisin taas töihin vaihteeksi tutkimuksen pariin :)

Työmatkustaminen, kyllä vai ei?

Matkustin aikanaan hirveesti työmatkoja. Mulla oli monta vuotta Finnairin platina ja vähintään joka toinen viikko oli lento johonkin.
Tuolloin tilanne tuntui ihan mielekkäältä, mutta ei enää. 2 vuotta sitten tein muutoksen ja päätin vähentää työmatkustamista.
Tähän oli 2 syytä: ilmasto ja oma hyvinvointi.
Ilmaston kuormittaminen tuntuu melko turhalta aikana, kun 90% asioista voidaan hoitaa mistä tahansa virtuaalisesti. Työmatkustaminen kun ei kuitenkaan tuo elämään muuta uutta kuin uusia lentokenttiä ja paljon lentokoneessa istuttuja tunteja.
Myös oma hyvinvointi ja jaksaminen on koetuksella kun harrastuksille ei löydy aikaa, eikä mihinkään säännölliseen voi sitoutua.
Nyt reissaan työmatkoja harvemmin ja varmistan jokaisen reissun tarpeellisuuden. Täytyy sanoa että olen paljon onnellisempi arjessa. Lomamatkoilla ja harrastuksissa lennän edelleen, mutta niistä saankin iloa elämään ja uusia kokemuksia 😊
Elämää ei kannata tuhlata työmatkustamiseen (vaikka olenkin tänään Gdanskissa vetämässä koulutusta)...

VR toimii!!!

Kuljin aikanaan julkisilla päivittäiset duunimatkat ja muistan sitä jatkuvaa stressiä kun yksi juna on myöhässä niin ehdinkö vaihtaa seuraavaan... Jännityksellä sai odottaa kyltissä vaihtuvaa saapumisaikaa ja kuulutuksia asemalla. Raivostuttavinta oli aina pari minuuttia kerrallaan vaihtuva lähtöaika.
Ymmärrän jos on tosi huono keli tai muuta vastaavaa, mutta noihin aikoihin tämä tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Nyt kuljen junalla harvemmin, mutta juna tuntuu aina kulkevan ajallaan, tai myöhästyminen ainakin ilmoitetaan luotettavasti Appissa.
Minua ainakin auttaa selkeä tieto aikataulusta, oltiinpa sitten ajallaan tai myöhässä. Joten parempi datan ja ennustavien mallien käyttö luo asiakastyytyväisyyttä.
Tänäänkin hyppäsin I-junaan ja pääsin lentokentälle varsin vaivattomasti ja ilman stressiä 😊