tiistai 10. syyskuuta 2019

Mentorointia...

Mä oon toiminut mentorina Lappeenrannan teknillisen yliopiston tohtoriohjelman puolella, sillä väittelin itse tohtoriksi juuri tuolla ja haluan auttaa seuraavia opiskelijoita eteenpäin heidän urillaan.
Tämä mentorointiohjelma LUT:issa oli ensimmäinen laatuaan ja pääsimme siis koekaniineiksi!
Jokaiselle mentorille ja halukkaalle opiskelijalle pyrittiin löytämään sopiva pari, meitä pareja muodostui 13kpl alkuun. No kaikki eivät edenneet, joko mentorin tai mentoroitavan opiskelijan kiireiden vuoksi, mutta jotkut onnistuivat hyvinkin.
Tänään pääsimme antamaan palautetta ja juhlimaan onnistunutta ohjelman päätöstä.

Itse sain mentoroitavaksi kesäkuussa väitelleen nuoren naisen, jonka kanssa kävimme keskusteluja akateemisen uran ja teollisuuden mahdollisuuksien välillä. Kävimme läpi niin hyviä kuin huonojakin puolia suuressa organisaatiossa toimimisesta, johtajuudesta, käytännön asioista ja monista muista jutuista.
Itse sain maistaa taas tutkijan elämän ajatuksia ja kävimme Jamie Hyneman Centerissä LUT:issa katsomassa mitä kaikkea siellä ollaan rakentelemassa opiskelijoiden toimista (Jamien tuella). Jamie oli kunniatohtori kun itse sain tohtorin hatun muutama vuosi sitten ja on jatkanut yhteistyötä LUTin kanssa siitä lähtien :)

Tänäänkin se energia ja tekemisen meininkin yliopistolla sai kaipaamaan niihin ympyröihin takaisin! Missään teollisuudessa en ole ikinä kokenut vastaavaa toiveiden ja odotusten tunnelmaa, mikä vallitsee yliopistomaailmassa.
Jäin siis mentoroinnin lisäksi (mitä lupauduin myös jatkamaan hyvien kokemusten ja palautteiden saattelemana) miettimään mahdollisuutta palata tavalla tai toisella osaksi akateemista maailmaa.

Saapa nähdä mihin tie vie tulevaisuudessa, enpä pitäisi mitenkään mahdottomana vaikka ajautuisin taas töihin vaihteeksi tutkimuksen pariin :)


2 kommenttia:

  1. Rakenna vaan omannäköiseksi elämä, kun virtaa ja mahdollisuuksia löytyy. Olet kyllä melkoinen Duracell-pupu

    VastaaPoista