Tässä harrastuksessa nousee esiin kaksi asiaa: itse hyppääminen ja se huima tunne vapaasta pudotuksesta, mutta yhtä tärkeä on laskuvarjohyppy-yhteisö. Kerholla tutustuu uusiin ihmisiin nopeasti ja siellä ollaan isolla porukalla yhdessä ja jaetaan tehdään myös töitä yhteisen harrastuksen eteen.
Eilenkin parin oman hypyn lisäksi pakkasin kaksi tandem-varjoa. Tandem-hypyt tuovat kerholle rahaa ja näin ollen mahdollistavat osakseen lentokoneen ylläpidon ja muut kulut. Tandem-varjo on paljon suurempi ja monimutkaisempi myös pakata kuin normaalit varjot. Näitä ei myöskään pakkaa kovin moni hyppääjä, sillä pakkaaminen ei kuulu monenkaan suosikkipuuhiin 😊
Minun mielestä varjon pakkaaminen on mukavan insinöörimäistä tekemistä ja siinä yhdistyy tarkkuus ja käsillä tekeminen. Ja ison tandem-varjon jälkeen tuntuu tuo oma varjo pieneltä ja kevyeltä.
No mahtava päivä siis jälleen kerran Utissa ja kyllä se taas säväytti kun sai pudota korkeelta ja kovaa! Vähän ruosteessa tuo lentäminen näin tauon jälkeen, mutta kyllä se taas pian muistuu mieleen.
Tänään tosin on paikat kipeenä pakkaamisesta ja kädet näyttää tältä...
Nyt jaksaa taas painaa täysillä töissä ens viikon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti