Sitä vaan miettii välillä että tässäkö koko elämä on? Aamulla töihin, illalla kotiin, sit harrastuksia ja lasten kuskausta... Ja seuraavana päivänä sama juttu!
Missä on ne huikeet fiilikset mitä nuorempana koettiin??? Ne ilot ja surut on jotenkin laimentuneet tai niitä kokee vaan lasten kautta. Mä ymmärrän miksi tässä vaiheessa elämää tehdään usein isoja muutoksia, olipa ne uusia parisuhteita, muuttoja, uusia työkuvioita, iltatähtiä tai mitä tahansa.
Mä luulen että mun duuni helpottaa tilannetta vähän, kun saan tehdä huikeita juttuja mahtavien tyyppien kanssa ja nauttia uusista jutuista. Mutta ei se duuni yksinään kanna.
Edellisen kerran mun maailmanlopun päivinä alotin laskuvarjohyppäämisen, mistä sain uutta sisältöä elämään. Kyllä se sopiva keino löytyy tälläkin kerralla.
Mä oon sen verran itsekäs että haluun elää täysillä tän yhden kerran!
Oon muuten asettanut itselleni tavoitteen: Tästä tulee mun paras kesä IKINÄ 😂😂😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti