Laskuvarjohyppääjät korostavat turvallisuutta, mikä on loogista sillä onnettomuudet aiheuttavat hyppääjien kuolemia joka vuosi. Uudet hyppääjät eivät riskiä alkuun ymmärrä, mutta ennen pitkään joku läheinen kuolee tai loukkaantuu, silloin asenne oikeasti muuttuu!
Sain turvallisuuskulttuurista hyppääjiltä mm. määrityksen: ostetaan kavereille kaljaa kun mokataan! Tämä on sinänsä hyvä juttu, sillä virheet tuodaan esiin ja niistä otetaan oppia. Kuitenkin monen suhtautuminen turvallisuuteen ei ole riittävän vakavaa hyppyuran alussa. Sitten onnettomuus tapahtuu ja suhtautuminen muuttuu.
Ydinvoimaihminen ei näe onnettomuuksia ikinä läheltä, joten tällaista oppimista ei tapahdu. Turvallisuuskulttuuri on kuitenkin tärkeä aihe, joten sitä yritetään kehittää monin muin tavoin. Ei ole kuitenkaan sama asia yrittää kehittää omaa suhtautumista turvallisuuteen, jos seurauksia omista toimista ei käytännössä voi nähdä.
Yksi esimerkki turvallisuuskulttuurista on laskuvarjohypyn laskeutumiskuvio. Käytännössä varjolla laskeudutaan aina saman kuvion mukaisesti, jotta törmäyksiä varjoilla ei tapahtuisi. Tässä esimerkki vasemman käden puoleisesta laskeutumiskuviosta.
Jos kaksi hyppääjää törmää toisiinsa tässä vaiheessa (matalalla), on suuri todennäköisyys että molempiin sattuu pahasti. Ei siis parane mokata tässä vaiheessa!
Jos yritän tällaisia esimerkkejä vielä ydinvoimaan on asia vaikeampi nähdä. Siellä voi kuka tahansa tehdä virheen milloin tahansa, eikä silti seurausta tule, koska ydinvoiman käyttö on tehty niin ettei kukaan pysty onnettomuutta yksin aiheuttamaan. Ehkä jokainen ydinvoimaihminen pitäisi viedä simulaattorille, missä ydinvoimalaonnettomuus voidaan simuloida. Mutta ei sielläkään saa yhtä todellista tunnetta. Olisiko ratkaisu laittaa jokainen ydinvoimainsinöörit hyppäämään laskuvarjolla 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti