Miksi sitten nämä kiinnostavat? Eikös jokainen laitos ole samanlainen ja mitä ihmeen eroa on hypätä eri paikoissa, kun itse hyppytapahtuma on periaatteessa sama? EI NÄIN!
Kokonaisuus koostuu aina ihmisistä, tekniikasta, ympäristöstä, kulttuurista ja monesta muusta muuttujasta. Olen päässyt käymään aika monessa ydinvoimalassa ja jokaisessa on oman uniikit piirteensä. Vaikka tekniikka olisi samanlainen (mikä on tämäkin harvinaista), on eroja siinä miten laitosta ohjataan, millaisessa ympäristössä se sijaitsee ja miten ydinvoimaan kyseisessä maassa suhtaudutaan. Yleisesti samanlaista on se, että ydinvoimasta tykätään laitoksen lähistöllä, sillä se tuo työpaikkoja ja rahaa. Kauempana näkyy mielipiteissä alueellinen politiikka ja maan kulttuuri ja historia. Kun on riittävän monella laitoksella päässyt käymään, alkaa hahmottaa eroja nopeasti ja osaa keskittyä myös olennaisiin asioihin. Tällaisia tarkastuksia tehdään esim. IAEA:n (Intenational Atomic Energy Agency) toimesta, osana kansainvälistä ydinenergian valvontaa.
Miksi sitten laskuvarjolla on jännittävää ja hauskaa hypätä uusissa paikoissa.. Jokainen dropzone on uniikki, siellä on omat erityiset sääntönsä turvallisuudelle ja oma vakiojengi hyppäämässä. Periaatteessa turvallisuusasiat ovat aina samat, mutta eroja tulee laskeutumisalueesta, lentokonetyypistä ja monesta muusta tekijästä johtuen. Ensimmäinen hyppy uudessa paikassa on aina jännä! Se mikä laskuvarjohyppäämisestä tekee hyvän lajin työmatkoille, on ihmisten avoimuus ja lämmin vastaanotto. Olen mennyt uusille mestoilla yksin ilman yhtään tuttua ja aina on löytynyt hyppykavereita ja juttuseuraa heti ensimmäisestä päivästä alkaen! Sen lisäksi että saan edelleen hypyistä sen mahtavan fiiliksen, miksi harrastukseen hurahdin, niin olen saanut kokea aivan uusia maailmoja eri maiden dropzoneilla! Tätä en vaihtais mihinkään 😊
Elämä on tässä ja nyt! Parasta on kun voi nauttia joka osa-alueesta, työstä, perheestä, harrastuksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti