Sitten löytyy meitä hassuja, omituisia insinöörejä, jotka nauttivat julkisesta esiintymisestä. Mitä vaikeampi aihe ja tilanne, sitä suurempi haaste ja sitä mahtavampi tunne esityksen aikana ja myös sen jälkeen. Meillä jokaisella on mukavuusalueemme, jokaisella hiukan eri kokoinen, muotoinen ja eri paikassa. Myös suhtaudumme eri tavalla mukavuusalueelta poistumiseen, toiset haluavat pysyä turvallisella alueella, toiset taas nauttivat uusista haasteista.
Olen yrittänyt kannustaa insinöörejä esiintymään ja kertomaan avoimesti omista osaamisalueestaan. Joskus tämä on onnistunutkin, mutta useimmiten nämä tilaisuudet päätyvät numeroiden ja termien pyörittelyyn. Välillä meidän jutut kiinnostaa suurempaakin yleisöä (tässä saatiin auditorio täyteen).
Ydinvoimainsinöörit rakastavat lyhenteitä, mikä on paras tapa saada jengi nukkumaan.
Hyvä esimerkki lyhenteistä on SGTR (Steam Generator Tube Rupture) siis höyrystimessä (johon kuuma höyry reaktorista menee ja siellä jäähtyy) tapahtuva putken katkeaminen. Tämä on yksi onnettomuustapauksien listasta, jotka lähes aina mallinnetaan ja lasketaan. Kun näitä lyhenteitä on kymmeniä, niin yritäpä sitten ymmärtää tällaista puhetta!!!
Minulla meni työurani alussa monta kuukautta vain siihen että opin seuraamaan keskusteluja, kuljin lyhennelista kädessä kaikkialle ja tarkastin huomaamattomasti lyhenteitä sieltä. Fiksu voi olla monella tapaa ;)
Toinen ydinvoimainsinöörien rakastama aihe ovat todennäköisyydet. Näistäkään ei ulkopuolinen tajua mitään. Turvallisuutta lasketaan todennäköisyyksillä, koska parempaakaan tapaa ei olla keksitty. Koko laitos mallinnetaan ja sieltä lasketaan millä todennäköisyydellä reaktorin sydän sulaa (eli vakava ydinonnettomuus tapahtuu). Sitten näitä lukuja esitellään ylpeydellä, erityisest jos saadaan pienempi luku kuin ennen. Mutta suuruusluokat ovat 10-potensseja, joten kuka kertoisi minulle mitä eroa on 104:n ja 106:n todennäköisyyksillä noin käytännössä??? Toki olen joutunut tätä itse jumppaamaan, mutta ei siitä silti kunnollista käsitystä tule.
No toivon mukaan meidän uusi ydinvoimainsinöörisukupolvi korjaa tilanteen ja opettelee kertomaan asioista ymmärrettävällä tavalla. Sillä ei mielestäni saavuta mitään että kuulostaa mukamas muita viisaammalta, koska käyttää termistöä mitä muut eivät ymmärrä. Tämä on ollut historiassa yksi motiivi, jolla on saatu varmasti uskottavuutta ja valtaakin. Ei toimi nykymaailmassa!
Yksi parhaista opetusmetodeista on esiintyminen. Kun kerron asioistani muille, joudun myös kiteyttämään ja kertaamaan sen itselle. Näin saan myös itse selkeämmän kuvan koko hommasta. Ja ennen kaikkea, esiintyminen voi olla kivaa :)
Tässä yksi mun suosikkitilaisuuksista, mihin pääsin puhumaan...
https://www.youtube.com/watch?v=WBHPgLfIGJw&feature=youtu.be
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti