Laitoinpa yleisöni twiittaamaan

Insinöörit ja twitteri eivät monestikaan sovi yhteen (ainakaan ydinvoimainsinöörit ja Twitteri). Alan asiantuntijat ovat vanhemman puoleisia miehiä, jotka jo periaatteesta vastustavat sosiaalista mediaa.

Hassua kun taas monet nuoremmat suomettajat taas vastustavat periaatteesta ydinvoimaa 😆

No koska en kunnioita rajoja niinpäätinpä laittaa yleisön viime viikolla twiittaamaan esitykseni aluksi. Avasin Twitterin ja hain seminaarin viestit (#SMRUK15). Sitten tein itse yhden twiitin ja käskin muidenkin kokeilemaan. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja jotain ehkä osallistujat oppivatkin.

Tällaisia juttuja on kiva kokeilla ja olen erilaisia juttuja niin paljon kokeillut esityksissäni, että minulta jo odotetaan jotain muuta kuin perinteistä kalvoesitystä. Tosin uran alussa tärkeintä oli kuulosta uskottavalta. Nykyään olen saavuttanut jonkin riman ja uskottavuuteni riittää vaikka esitykseni sisältäisikin hauskoja kokeiluja.

Tällaiset vaativat aina enemmän suunnittelua ennakkoon, mutta onnistuessaan palaute on tosi positiivista. Nytkin Lontoossa oli kommentti seminaarin tieteelliseltä johtajalta: I always enjoy hearing Kristiina talk about nuclear licensing. She's not afraid of questioning current practices and her passion of the subject is refreshing.
Kyllä tästä saa taas energiaa seuraaviin juttuihin!

Ja pikkuhiljaa saan myös ydinvoimapoppoon ymmärtämään sosiaalisen mediaan mahdollisuuden. Somen kautta voi tavoittaa paljon ihmisiä ja näin on helppo kertoa myös ydinvoimasta. Hyvä kommentti olikin Lontoon seminaarissa: I just woke up realizing that we need to reach also younger audience, people under 40. Most of them won't attend in public hearings that are organized for nuclear activities, but they are using social media.

Mihin kaikkeen nykyään pystytäänkin ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan...