Koska turvallisuutta korostetaan välillä liikaakin, aloin pohtimaan miksi ja päädyin miettimään mikä meitä pelottaa.
Mua pelottaa monikin asia, mutta yleensä otan ne enemmänkin haasteena.
Jokainen kokee pelot eri tavalla, joiten niitä ei oikein voi vertailla. Toisia pelottaa esimerkiksi eksyminen, mutta minusta parhaat lenkit on juuri ne missä eksyn metsään ja joudun etsimään tietä takaisin. Tälläkin lenkillä päädyin metsän siimekseen ja löysin aivan uusia maisemia aivan meidän takametsästä! Ja voi sitä voittajan fiilistä, kun huomasin tunnin jälkeen että löysin takaisin lenkkipolulle.
Mitä sitten yleensä pelätään? Ehkä uusia tuntemattomia asioita, sitä mitä ei voi nähdä ja tuntea, muutosta itsessään?
Ainakin laskuvarjoharrastajat tietävät mitä tarkoittaa kun pelkää jotain ja siitä oppii nauttimaan! Varmasti monessa harrastuksessa on sama juju, itsensä voittamisen tunne on niin pop.
Ydinvoimassa pelko kohdistuu varmasti säteilyyn, koska sitä ei voi nähdä tai tuntea, sen vaikutusta ei myöskään voida tarkalleen määritellä. Laskuvarjohyppäämisessä pelko kohdistuu lentokoneesta tippumiseen, mutta kun sen kynnyksen on ylittänyt, on loppu puhdasta iloa. Ja kun selviää maahan asti yhtenä kappaleena, tietää että pelkoon ei ole enää aihetta.
Säteilyn kanssa ei asia ole ihan niin suoraviivaista. Säteilyä tulee meihin joka puolelta pieniä määriä ja jo se voi vaikuttaa elimistöön jollain tavalla nyt tai tulevaisuudessa. Jos säteilyä saa enemmän, esim. oleskelemalla säteilevissä paikoissa ydinvoimalassa, saa elimistö enemmän säteilyä ja mitä enemmän säteilyä saa, sen todennäköisemmin siitä aiheutuu seurauksia kuten syöpää. Säteilyn kanssa ei ole mustaa ja valkoista, vaan eri harmaan sävyjä ja kaikki arvioidaan todennäköisyyksillä.
Pelko on ihmeellinen asia, toisinaan se on auttaa meitä selviämään, useimmiten se liittyy siihen ettemme voi kontrolloida asioira itse. Pelon kanssa voi elää, sen voi voittaa ta siitä voi oppia jopa pitämään. Jokainen toimii omalla tavallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti