Viime aikoina on tullut pohdittua kulttuurisia eroja ja johtamisen vaikeutta kun tiimiä on laajasti eri maissa. Ihmisten johtaminen ja erityisesti emotional intelligence on hyvin henkilökohtaista. Tapaamiset livenä tuovat aivan toisenlaisen yhteyden kuin ruudun kautta keskustelu.
Miten siis voi rakentaa hyvää johtajuutta kun tiimi on hajautunut useisiin maihin ja aina ei voi reissata?!? Miten myös kulttuurierot tulee ottaa huomioon?
Itse olen pyrkinyt tutustumaan ihmisiin ihmisinä. Erityisesti alkuvaiheessa tiimiä muodostettaessa on tärkeää tutustua toisiin ja viettää aikaa yhdessä. Yleensä tutustumisen jälkeen on helpompaa hoitaa asioita etänä. Ei kuitenkaan kaikkia asioita. Vaikeat asiat ja ne asiat missä on erimielisyyttä on edelleen paras hoitaa F2F. Lisäksi on tärkeää että myös esimies matkustaa tapaamaan tiimiä, eikä vain toisinpäin.
Toinen minulle tärkeä asia on avoimuus ja hajautettu päätöksenteko. Tästä esimerkkinä viimeisin organisaatiomuutos minkä tein: rakennettiin organisaatio bottom up. Eli asetin alustavan rakenteen millaiset tiimit tarvitsisimme ja jokainen sai päättää mihin tiimiin kokee kuuluvansa. Teimme vielä jatkoksi tulevaisuuden näkymän: eli mihin kukin haluaisi kuulua kahden vuoden päästä.
Kun tiimiin löytyy yhteinen kulttuuri ja siihen sitoudutaan (arvojen kautta kuten avoimuus, toisten kunnioittaminen), on helpompaa toimia yhdessä ja ratkaista vaikeitakin asioita. Toki kulttuurien ymmärrystä vaaditaan jotta voi ymmärtää miksi käyttäytyminen tietyissä tilanteissa poikkeaa toisistaan. Me laskettiin jossain vaiheessa että tiimissä on osaajia 7 eri maasta.
Tulee olemaan hauskaa kuulla tiimiltä vaikkapa vuoden päästä miltä uusi organisoitu miten tapa tuntuu ja onko erilaisia fiiliksiä eri tyyppisillä ihmisillä 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti