Mulla on kaksi pikkuveljeä ja vaikka en muuten oo kovin kilpailuhenkinen, niin veljien kanssa on aina vähän kilpailtu. Pentuna pelattiin biljardia ja pingistä ja kilpailtiin kovaa. Opittiin siinä sekä voittamaan että häviämään js välillä häviöstä tuli suututtua ihan tosissaan!
Nyt aikuisina ei enää niin kilpailla, mutta huomasin tässä taannoin että tunsin pienen kateuden piston veljien menestyksestä. Tämä alkoi oikein häirtsemään mua itseäni, koska ollaan jokainen pärjätty hyvin omilla tahoillamme.
Päätin siis tarkoituksellisesti muokata omaa suhtautumistani asiaan.
Nyt oon jo päässyt siihen pisteeseen, että voin vilpittömästi iloita veljien menestyksestä ja on kiva kuulla kuinka hienoja juttuja nuo rakkaat veljeni tekevät.
Tässä hyvä esimerkki vanhemmasta pikkuveljestäni ja huikeasta menestyksestä RFID-alalla.
Onnea Lauri!
https://www.youtube.com/watch?v=qfmy3uycTbg&feature=youtu.be
Toivottavasti myös omilla lapsilla välit kehittyy aikuisena siihen että toisten menestyksestä voi iloita. Vielä meillä ollaan kilpailu-moodissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti