Onnellisuuden avain, vai vaan hyvä päivä?

Tänään opin taas jotain uutta itsestäni.

Aamulla nimittäin ajelin Uttiin ja tarkoitus oli hypätä koneesta. Perillä oli liian pilvistä, joten käytiin viettämässä aikaa lounaan merkeissä ABC:llä (tuttu juttu kaikille Utin hyppääjille 😊). No sitten hyvällä sykkeellä kamat päälle ja koneelle, kun katsottiin että matalat pilvet meni juuri ohi ja seuraava pilvikerros näytti olevan riittävän korkealla. Noustiin ilmaan ja ylhäällä huomattiin että pelkkää pilveä näkyi, ei siis raon rakoa missään. No päätös ja koneella alas.

Onneksi luottopilottimme Pertti oli puikoissa, joten ei jännittänyt ihan liikaa!
Pääsin siis nauttimaan kaiken muun hyppäämiseen liittyvän, paitsi itse koneesta tippumista.
Aika siisti kokemus tämäkin ja koko päivästä jäi mahtava fiilis...

Mitä siis opin tästä? Onnellisuus syntyy matkan varrella, ei määränpäässä. Tämä on välillä vaikeaa muistaa kun olen täysin suorittajatyyppi ja aina menossa tai puskemassa eteenpäin kuin höyryveturi.
Tämän matkasta nauttimisen muistaa aina välillä, kuten vaellusreissuilla.
No juttuhan on sama kuin esim mindfulness, eletään tässä ja nyt.

Muistanpa tämän vielä huomenna tai en, mutta tänään on taas ollut HYVÄ PÄIVÄ 😊 Ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on ollut paljon!

Arvioimassa digitaalisia sovelluksia.

Digitaaliset sovellukset, virtuaalimaailma, big data ja kaikki muut ovat kovin in ja pop. Itsekin saan olla kehittämässä näitä omalla alallani ja se on mahtava kokemus!

Välillä pitää myös tsekata mitä muualla tehdään ja missä maailma menee, joten arvioin aina mielelläni kaikkea mitä vastaan tulee. Viime viikolla pääsin katsastamaan millaisia sovelluksia Universal Studios on tehnyt digitaalisuuden osalta. Löytyi 4D leffaa, vuoristorataa simuloituna ja villin lännen hevoset joilta piti ampua roistoja. No kaiken kaikkiaan ei vakuuttanut.

Kyllä nuo oculus lasit ovat se juttu. Kun pääsee oikeasti virtuaalimaailmaan laseilla ja erityisesti jos niihin liittää äänet, niin se on niin vakuuttava kokemus ettei moni juttu vedä vertoja.

Voin siis olla hetken tyytyväinen siihen mitä me ollaan kehitetty ja ollaan soveltamassa. Jatkan tämän aiheen kehitystä ja sisäistä markkinointia hyvillä mielin, toivottavasti saan perinteisiin arvoihin tukeutuvan insinöörinkin vakuutettua ennen pitkään näistä mahdollisuuksista 😊

Nyt juuri saan oppia lisää digitalisaation ja fyysisen maailman yhdistämisestä markkinoinnissa (MBA-kurssin markkinointi jakso).
Jospa täällä syntyisi löytyisi johtotähti kun pääsee jumppaamaan aivojaan monenlaisten fiksujen ihmisten parissa!!!

Onnellinen kun on elossa... Miten muistan tän huomennakin???

Onpa mukavaa olla kotona, vaikka Singaporen muutama lämmin päivä oli kyllä pitkän lennon arvoinen 😊

Tänään kuulin uutisen Nepalin vuoristossa pudonneesta pienkoneesta. Ja huomasin reitin ja koneen olevan sama kuin millä lensimme joulukuussa Jomsomista Pokharaan vaellusmatkan päätteeksi.

http://edition.cnn.com/2016/02/25/asia/nepal-plane-crash/index.html http://yle.fi/uutiset/pienkone_pain_vuorenseinaa_nepalissa_23_ihmista_kuoli/8695997 

Kylläpä tuli muistutus itselleni että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka ikinen päivä, vaikka kuinka joutuu juoksemaan kilpaa töiden, perheen, urheilun ja muiden harrastusten kanssa.

Pidän itse enemmän hektisestä kiireen tunteesta kuin tylsistä päivistä ilman mitään tekemistä! Mutta aina välillä on mahtavaa ottaa kokonainen päivä ilman mitään tekemistä.

S

Oletpa sitten toimintaa rakastava suorittaja tai rauhasta nauttiva sohvaperuna, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä!

Meistä kukaan ei voi olla varma mikä päivä on se viimeinen ja sen vuoksi pitäisi muistaa nauttia joka päivä ainakin yhdestä tai kahdesta jutusta. Eihän kaiken tarvitse olla kivaa, mutta huomioidaan erityisesti ne positiiviset asiat. Esim aamulla lentokentällä tullivirkailijan kanssa hymyiltiin toisillemme ja toivotettiin mukavat jatkot. Tulipa hyvä fiilis 👍🏼

Mitä hankilötietoja jaetaan tulevaisuudessa???

Keskustelimme juuri Singaporesa tulevaisuudesta ja ihmisten tiedoista, mitä jaetaan esim. somessa.
Singaporessa on viety smart city asia pitkälle, sillä hallitus seuraa ihmisten käyttäytymistä hyvinkin laajasti. Datan käsittely on erittäin pitkällä ja kaikkea mallinnetaan tietokoneilla. Hyvä esimerkki tästä on julkinen liikenne ja miten ihmiset toimivat jos joku metroasema esimerkiksi on suljettu.

Toinen ääripää voisi olla USA, missä on ollaan hysteerisen tarkkoja tietojen jakamisesta. Apple ei suostunut jokin aika sitten edes pankkivankitilanteessa ylittämään tätä moraalista rajaa.

Nyt jo postataan tietoja someen vaikka kuinka paljon. Mutta raja menee siinä, että ihmiset saavat valita mitä tietoja laittavat ja mitä jättävät laittamatta. Milloin mennään siihen tilaan, että edut henkilödatan "pakollisella" avaamisella ovat niin suuret, että se viedään läpi?

Tarkittaako tämä smart city-ajatus sitä että kaupungit pyrkivät optimoimaan toimintansa?
Jätehuolto, energia, vesihuolto, lämmitys/jäähdytys, tietoliikenne, ja monta muuta asiaa pyritään tässä mallissa tekemään mahdollisimman fiksusti. Tätä varten tarvitaan hyvinkin paljon tietoa ihmisten käyttäytymisestä.

Milloin olemme valmiita luopumaan henkilökohtaisista rajoista ja avaamaan ovemme elämämme yhteisen hyvän vuoksi??? En ole ihan varma mikä olisi sopiva korvaus, jotta avaisin kaiken tekemiseni "isoveli valvoo" tyyppisesti, vaikka eipä ketään kiinnosta mun tekemiset joten ei siinä ehkä paljon riskikään olisi :)

No ainakin täällä Singaporessa kaikki tuntuu toimivan hienosti (ja aurinko paistaa Sentosan saarella)!

Se on asenteesta kiinni!!

Asiat voi nähdä monella tapaa. Olen enemmän optimisti kuin pessimisti, vaikka joskus minäkin retkahtanut kyynisyyden puolelle jos asiat ei onnistu.

Tänään suurin onnistumisen tunne liittyi rikkinäiseen autoon...
Aamulla meidän auton etuosa roikkui maassa, eikä sillä päässyt ajamaan. No ei ollut mitään hajua mikä siinä oli vialla, mutta päätin soittaa yhteen paikalliseen autokorjaamoon ja kysyä voisivatko sille jotain tehdä... Auto on siis vanha romu, joten ei siinä mitään vakuutuksia ole, enkä sitä merkkihuollossa käytä.
No sain kuulla että heidän hinausautonsa on varattu koko päivän, mutta jos saan auton pajalle, saattavat ehtiä sitä katsomaan jo tänään. No parin soiton jälkeen oli hinaus hoidossa ja auto vietiin aamupäivällä pajalle. Sieltä työmies soitti ja kertoi mikä oli vialla, sekä ilmoitti kustannukseksi 350€. Lupasivat soitella kun työ olisi valmis ja niinhän klo 15 puhelin soi ja auto oli korjattu. Kertoivat vielä vaihtaneensa laakerit, jotka olivat huonossa kunnossa. Hintaa tuli 30€ lisää osista (ja oli mennyt samalla työllä).
Kylläpä tuli voittaja-fiilis kun auto oli kunnossa samana päivänä ja 380€ hintaan. Kiitin virolaisia työmiehiä erityisen hyvästä palvelusta kun auton kävin hakemassa!!!

Kaikki siis riippuu asenteesta 😊

Koti, ura, perhe, harrastukset,..... stressiä?

Uraäideistä kirjoitetaan vaikka kuinka paljon. Olen itse 3 lapsen äiti, käyn töissä, opiskelen aina kun mahdollista (tohtorin paperit sain muutama vuosi sitten, nyt vuorossa MBA) ja harrastelen urheilua, vuorille kiipeämistä ja laskuvarjohyppyä.
Joskus siis on vähän kiire!
Mutta nykyään ei äideillä ole mitään oikeutta ottaa itselleen "kunniaa" kodin pyörittämisestä, sillä isät ottavat kyllä roolia ja vastuuta jos tilaisuus annetaan. Liian monet äidit ylpeilevät sillä miten haastavaa on uran ja perheen yhdistäminen ja se on NIIN HISTORIAA!!!
Ei äideillä ole mitään tarvetta hoitaa yksin kaikkea.
Meillä hommat jaetaan tilanteen mukaan ja kun itse matkustan melko paljon työmatkoja, on tuolla miehellä välillä yksin koko homma hoidossa. Tietysti kun tulen taas kotiin, yritän tehdä oman osani kuskauksista ja muustakin kotihommista.
Onhan sitä itselläkin välillä haastavia päiviä, hyvänä esimerkkinä eilinen, kun töissä oli asioita vähän liikaakin ja jouduin tuottamaan pettymyksiä tietyille insinööreille (aina kurjaa). Lyhyet yöunet edellisen päivän työreissun vuoksi eivät auttaneet tilannetta. Kun sitten pääsin kotiin, unohdin täysin tyttären ratsastustunnin ja pojan jalkapallon. No isäntä onneksi hoiti homman kotiin ja pelasti taas yhden päivän :)
Ei siis oteta marttyyrin asennetta vaan jaetaan vastuut kotona, eihän sitä töissäkään pärjää jos ei osaa delegoida! Suomessa tasa-arvoinen asema on nykypäivää, mutta se vaatii myös naisilta asennetta ja luopumista yksinoikeudesta ylpeillä kodin ja uran yhdistämisellä.
Uudet jutut on kivoja niin äideille, isille kuin lapsillekin, meillä isä pääsi lakkaamaan kynsiä ja minä pääsen tänään pojan kanssa Cheekin konserttiin!!!

Miksi en innostunut uudesta strategiasta?

Outoa, yleensä oon kaikkien muutosten kannalla ja innokkaana ensimmäisten joukossa asioita muokkaamassa uuteen asentoon. Tänään kuitenkin strategian julkaisun jälkeen fiilis oli jotenkin lamautunut.
Strategia oli aivan oppikirjan mukainen, löytyy megatrendit ja kaikki tärkeät sanat : digitalisaatio, uusiutuvat energiat, innovaatiot, start-upit,.. Koneen strategia-kalvon kun laittaa pohjalle niin yhtäläisyyksiä löytyy.
En sano että tässä vääriä asioita olisi. Tuntuu vaan muutos kovin isolta, kun nykyinen moodi on TOSI PERINTEINEN. Muutos on kuin yritettäisiin muuttua Nokiasta Googleksi yhdellä hypyllä!
Koska omaa alaa ei kovin korkealle arvosteta, tuntuu turhauttavalta yrittää jatkuvasti muistuttaa että myös ydinvoima uudistuu ja innovaatioita syntyy. Onneksi Jenkeissä vielä patentteja tuotetaan ydinvoima-alalla pilvin pimein ja uusia innovaatioita syntyy.

No ehkä tämä epätoivo ei johdu vain strategiasta. EU tasolla on valitettavasti samaa fiilistä, kun jopa tutkimuksessa ydinvoima-alaa vaan tekohengitetään pidentämällä laitosten käyttöikää ja turvallisuutta. Sielläkään ei mainita sanallakaan mahdollisuutta ydinvoiman kehittymiseen.

Toivottavasti tämä fiilis haihtuu pikkuhiljaa ja keksin taas tavan porhaltaa eteenpäin. Tavoitteeni on ollut kehittää itseäni omalla alalla ja viedä koko alan kehitystä uusiin, innovatiivisiin suuntiin. Ehkä eniten nyt toivon näkeväni quick win:nejä uuden strategian saralla! Johtajat ovat varmasti opiskelleet muutosjohtamisen periaatteita, joten pian nähdään löydetäänkö yhteinen suunta koko organisaatiolle kulkea eteenpäin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ehkäpä mahdollista kovalla työllä!

Ehkä mun hirveä päänsärky aiheuttaa tän innostuksen puutteen ja huomenna kaikki näyttää taas valoisammalta. Tai ehkä mun pitäis vaan päästä vähän hyppeleen lentokoneesta 😊