Jännä päivä hypäten DC-3:sta Jämillä

Kyllä mun perhe tukee tätä hyppyharrastusta...
Meidä sunnuntai alkaa aamupalalla ja autoon pakkautumisella. Siitä porhalletaan pari tuntia Tampereelle kahdella autolla. ABC:lle syömään (lasten toiveesta) ja siitä yhdellä autolla eteenpäin. Iltapäiväksi päästään Jämille ja Fly In:iin. Lentokoneita katsellen ja tapahtumassa pyörien menee kaikilla aika mukavasti.
Mun jännitys lisääntyy kun tuulet tyyntyy sen verran että hyppysää näyttää mahdolliselta ja klo 16 tehdään hyppypäätös. Eli pääsen hyppäämään ekaa kertaa DC-3:sta (Malmilla asuvasta vanhasta rouvasta).

Koneen pilotit on vanhempaa kaartia (eli eläkeikäisiä mukavia herrasmiehiä) perinteisissä lentohaalareissa. Meitä hyppääjiä on 23, joista osa hyppää ekaa näytöshyppyään (minä mukaan lukien), ekaa kertaa tällaisesta koneesta ja ekaa kertaa Jämillä. Jännitystä siis riittää...
No koneessa on kivaa ja outoa, kun siellä on oikein penkit, oikeat turvavyöt ja vessa (ei tosin käytössä). Tuntuu oudolta kun tästä pitäis hypätä!
800m korkeudessa näyttää siltä ettei korkeammalle pilvien takia päästä, mutta hyvinhän sitä korkeutta vielä saadaan ja 1300m asti noustaan.
Me hypätään 3s väleillä ja joka toinen hyppääjä avaa varjon heti koneesta hypättyä, joka toinen vasta alempana. Mä saan pudottaa alemmaksi, joten pääsen hyvin eroon muista 😊
Hyppy menee kivasti, vaikkakin pienet kanervikot tulee tarkastettua laskeutumisessa. Pieni tuulenpuuska yllättää... No välillä näinkin!

Nyt kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia ja pakkaan kamani, ostan lapsille (ja koiralle) makkarat. Tuo parempi puolisko hankki pienoismallin tästä hyppykoneesta, jotta pääsee toteuttamaan omia kiinnostuksen kohteita, eli pienoismalleja. Paljon hienoja valokuvia ja upeita lentonäytöksiä...
Sami Saikkonen ei tuulen vuoksi lentänyt näytöstään, mutta esitti sen kiitotiellä tanssien, huikeeta sekin!
Muutama tunti vielä autossa mummolaan ja aittaan hyville yöunille Päijänteen rannalle.
Yks näitä ihania päiviä tämäkin, joita mulla on ollut viime aikoina melkoisesti.
Onpa taas onnekas ja onnellinen olo, elämä osaa olla ihanaa 💙 (Tai "LIFE IS A PITTS") 😆

Onnellinen kun on elossa... Miten muistan tän huomennakin???

Onpa mukavaa olla kotona, vaikka Singaporen muutama lämmin päivä oli kyllä pitkän lennon arvoinen 😊

Tänään kuulin uutisen Nepalin vuoristossa pudonneesta pienkoneesta. Ja huomasin reitin ja koneen olevan sama kuin millä lensimme joulukuussa Jomsomista Pokharaan vaellusmatkan päätteeksi.

http://edition.cnn.com/2016/02/25/asia/nepal-plane-crash/index.html http://yle.fi/uutiset/pienkone_pain_vuorenseinaa_nepalissa_23_ihmista_kuoli/8695997 

Kylläpä tuli muistutus itselleni että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka ikinen päivä, vaikka kuinka joutuu juoksemaan kilpaa töiden, perheen, urheilun ja muiden harrastusten kanssa.

Pidän itse enemmän hektisestä kiireen tunteesta kuin tylsistä päivistä ilman mitään tekemistä! Mutta aina välillä on mahtavaa ottaa kokonainen päivä ilman mitään tekemistä.

S

Oletpa sitten toimintaa rakastava suorittaja tai rauhasta nauttiva sohvaperuna, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä!

Meistä kukaan ei voi olla varma mikä päivä on se viimeinen ja sen vuoksi pitäisi muistaa nauttia joka päivä ainakin yhdestä tai kahdesta jutusta. Eihän kaiken tarvitse olla kivaa, mutta huomioidaan erityisesti ne positiiviset asiat. Esim aamulla lentokentällä tullivirkailijan kanssa hymyiltiin toisillemme ja toivotettiin mukavat jatkot. Tulipa hyvä fiilis 👍🏼

Vakuutukset testissä...

Meidän Nepalin reissulla siis kävi niin että matkalaukut myöhästyi koneesta ja ilmestyi vasta seuraavana päivänä perille. Tämän vuoksi päästiin vaelluksen alkuun päivän suunniteltua myöhemmin.
Koska reittiä ei voinut oikein muuttaa, niin päätettiin tulla takaisin Katmanduun lentäen bussin sijaan, näin säästettiin yksi päivä vaelluksesta ja ehdittiin myös paluulennolle Suomeen.

No vakuutusten piti olla kunnossa, kun otettiin World Nomads vakuutus erityisesti tätä vaellusta varten (https://www.worldnomads.com). Lisäksi matkavakuutukset on kunnossa Lähi Tapiolasta.

Nyt ollaan yritetty saada korvausta kuluista ylimääräisen hotelliyön ja lentojen osalta, mutta eipä asia olekaan niin helppoa. Kaikki vakuutukset kyllä kattavat kustannukset joita syntyi matkatavaroiden viivästymisestä. Eli uudet vaatteet, yms. korvataan kyllä. Mutta lentojen tai hotellin kustannusta ei suostunut ainakaan World Nomads korvaamaan. Perustelu oli se, että matkatavaroiden myöhästyminen ei suoraa aiheuttanut näitä lento- tai hotellikuluja. Katsotaan miten käy Lähi Tapiolan kanssa.

Lentoyhtiöstä kysyessä vastaus oli myös sama, että näitä kuluja ei korvata.

Jos näin epäselvää on jo näin yksinkertaisen asian kanssa, niin voin vain kuvitella miten vaikeaa voi olla vakuutusten valinta ydinvoimalaitoksen osalta. On niin kovin hankalaa näyttää suoria syy-seuraus-suhteita. Heti jos seuraus ei ole suoraa seurausta tietystä (ja todennäköisimmistä) tapahtumasta, nousee kysymys onko asia vakuutuksen korvausten piirissä.

Meillä nyt onneksi kyse on pienistä summista, joten ongelmaa ei tule kävipä miten tahansa 😊

Nepal - uskomaton kulttuuri

Nyt on vaellus takana ja paluu Katmanduun Jomsomista lentäen.

Ensimmäinen lento oli pienellä koneella vuoriston solaa pitkin ja saimme 20 min ajan ihailla huimia vuoria molemmin puolin konetta.

Uskomaton kokemus!!!

Nyt vielä toinen lento Pokharasta Katmanduun. Pokharan pienellä kentällä saimme ensin laukut suoraa seuraavalle lennolle (eikä asiaa tarvinnut itse pyytää, vaan paikalliset ehdottivat). Sitten päätimme mennä lounaalle ravintolaan, josta joku tuli hakemaan meidän liput ja passit (en muuten missään muualla olisi passiani tyypille antanut, mutta Nepal on erityinen paikka), saimme hetken päästä takaisin passit ja boarding passit. Kaikki valmiina lähtöön.

Konetta ei tosin vielä näy, joten tässä saattaa vielä hetki mennä ennen kuin lentoon päästään 😊

Viimeiset muistiinpanot vaellukselta... Kagbeni oli käymisen arvoinen (Mustang alueen rajalla). Kagbenissä ja Jomsomissa tuulee kovaa aina iltapäivisin, joten vaellus kannattaa ajoittaa aamuun.

Mitä tahansa kysyy, niin yleensä aina vastaus on "yes", eli asiat pyritään hoitamaan pyydetyllä tavalla. Myös kaikkien vaeltajien kanssa tulee hyvin juttuun ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä.

Majapaikan valinnan kriteerit: kuuma vesi, peitot sänkyyn, takka (ainakin ylempänä vuoristossa), Wi-Fi (isommissa paikoissa).

Rahaa mukaan, sillä automaatteja ei vuoristosta löydy.

Aivan mahtava reissu! Seuraavalla kerralla täällä pitää päästä yli 6000m korkeuteen!

Hevosen lantaa ja muuta Nepalista

Annapurna circuit lähestyy minun osaltani päätepistettä. Vielä on tiedossa jännittävä lento pienkoneella vuoriston yli.

Mitä siis on jäänyt käteen vaellukselta: jos vessanpöntön saa vedettyä ja käsienpesuallas löytyy, ollaan jo kaukana vuorilta. Nepalilaiset ihmiset ovat aivan huikeita, avuliaita ja luotettavia. Tällaiseen kulttuuriin en ole missään muualla törmännyt! Tuli käytyä myös toisen kerran elämässäni yli 5000m korkeudessa (5416m tällä kertaa). Ja ah mitä maisemia...

Mielenkiintoista oli vuoristokylissä, kun kuivattua hevosen lantaa poltettiin kamiinassa joko pelkästään tai puiden kanssa. Puuta kun yli 4000m korkeudessa ei kauheasti kasva. Fortum on nyt Horse Powerilla menossa samaan suuntaan (mittakaava tosin vähän suurempi).

Kun Euroopassa nyt mennään hajautettuun sähköntuotantoon, niin täältä voisi hakea kokemuksia. Myöskin varautuminen sähkökatkoihin on täällä hoidettu hienosti, takat lämmittävät ja akkukäyttöiset  valot ovat aina valmiudessa. Ehkä näin siis tulevaisuudessa myös Euroopassa 😊

Herätys maapallon todellisesta tilasta!

Onpa hyvä päästä välillä pois sivistysmaista ja siihen todellisuuteen, mitä suurin osa maailman ihmisistä kokee.

Nepalissa on päivittäin sähkökatkoja ja bensasta pulaa, kun Intia on blokannut tuonnin. Autot ja mopot jonottavat bensa-asemalla, ravintolat valmistavat ruoat puu-uuneissa ja valot pätkivät.

Jokaisen meistä hyväosaisista olisi hyvä välillä päätyä tällaiseen paikkaan, jotta emme täysin eläisi omassa kuplassamme.

No tänään varsinainen matka alkoi ja suunta oli aamusta kohti Dumrea bussilla, sieltä autolla Beshisahariin ja sitten jeepillä Syangeen. Kokonaismatka-aika oli noin 10h ja tie pieneni asteittain maantiestä pieneksi asfalttitieksi ja lopuksi kivikkoiseksi joen uomaa muistuttavaksi kärrypoluksi.

Se mikä on hienoa, näimme matkalla toimivan vesivoimalan ja muutaman rakenteilla olevan. Toivottavasti tulevaisuudessa riippuvuus Intiasta vähenee ainakin sähkön osalta ja Nepal muuttuu omavaraisemmaksi. Tämä laittaa miettimään myös Suomen tilannetta, kun sähköä tuodaan suuret määrät Venäjältä ja pohjoismaista. Toivottavasti meillä pohjoisessa ei tule tällaista tilannetta, sillä jo lyhyet sähkökatkot ovat hankalia varsinkin talvella. Viime viikolla saimme kokea tätä hiukan, kun sähköt olivat runsaan lumen vuoksi poissa yli vuorokauden.

Jos Nepalissa on ongelmia, niin on täällä kaunistakin. Tässä maisemia ensimmäisen päivän varrelta.

Lähtö viivästyy...

Matkalaukut edelleen matkalla ja huomenna (25.11.2015) päästävä matkaan vuorelle... Nyt joutuu jo tekemään valmisteluja viivästyneen lähdön vuoksi...
Päivä vähemmän varattu reittiin, joten varasin lennot meille tulomatkalle Kathmanduun bussin sijaan.
Eilen tuli ostettua puhtaat vaihtovaatteet, kun mitään ei ollut mukana repussa 😎

Housut siis paikallista designia (Skydive Finland Ry pipo oli repussa mukana 😊)!
Tässä vaiheessa ylimääräisiä kuluja jo useita satoja euroja hotellien, lentojen ja tarvikkeiden vuoksi.
Onneksi siis on vakuutukset kunnossa, ettei mene kaikki omaan piikkiin!!!

Kathmandu on muuten hauska paikka... Kartalla ei tee mitään kun puolet teistä puuttuu siitä ja teillä on sellainen liikenteen vilinä ettei heikommilla hermoilla selviäisi. Töötit huutaa jatkuvasti, ihmiset, pyörät, riksat, skootterit, mopot, autot ja kaikki mahdolliset kulkuvälineet yrittää löytää sopivaa koloa mistä mahtuisi eteenpäin!!! No huomenna sitten rauhallisempiin maisemiin ☀️

Matkalaukut matkallat (ehkä?)

Mitenköhän pitäisi asiaan suhtautua, kun matkalaukut on hukassa???

Onneksi se vakuutus tuli otettua, joten matkatavaroiden myöhästyessä saadaan hankkia lentoyhtiön piikkiin 50€/yö tarvikkeita (150€ asti) ja loput menee vakuutusyhtiön korvattavaksi.

Tässä sitä sitten odotellaan Kathmandussa että vaellustarvikkeet saapuisivat paikanpäälle. No jos huomiseen iltaan mennessä ei kamat ole paikalla, niin ostoksia on tiedossa. Sit on vaan hankittava uudet, jotta päästään matkaan. No huominen ehditään odottamaan...

Tänään on jo selvinnyt se mitä lupia tarvitaan ja miten aloituspaikalle pääsee (ja myös takaisin Kathmanduhun reissun lopuksi).

Kyllä tästä vielä hyvä tulee, joko omilla kamomilla tai uusilla!

Nepal vaikuttaa varsin ystävälliseltä ja mielenkiintoiselta maalta ainakin näin ensikosketuksen perusteella. Lentokentälläkin meitä tultiin erikseen etsimään ja ilmoittamaan että matkalaukut eivät olleet päässeet Dohaan asti. Illallinen ravintolassa tänään maksoi 2,5€ ja olut siihen päälle pari euroa! Siis ihan kohtuuhintaista 😉

Nyt alkaa uni painamaan pitkän matkustamisen jälkeen. No pitää yrittää hetki sinnitellä, jotta en herää  keskellä yötä ihan pirteänä! Mun periaate on aina pysyä valveilla lähemmäs yhtätoista, jolloin vaikka heräisin yöllä klo 3 niin saan yleensä uudelleen unta. Hetki siis vielä sinnitellään...

Täällä Nepalissa on ongelma sähkön kanssa ja sähköt katkeilevat päivittäin, tämä johtuu siitä ettei öljyä tuoda maahan tarpeeksi, vaan polttoaine aina välillä loppuu! Samoin autoja seisoo jonossa päiviäkin, jotta saisivat niihin bensaa!

No huomenna sitten ensimmäinen kokonainen päivä Nepalissa...

Nepaliin...

Kohti ääretöntä ja sen yli...
Joskus aikoinaan Buzz Lightyear (vai mikä se animaatio olikaan) oli ihanan positiivinen pläjäys. Tuo slogan tuli juuri mieleen kun istun Finnairin koneessa aloittelemassa matkaa Nepaliin.
Matkan alku hiukan takkuilee kun kone on jo 2 tuntia myöhässä ja tässä vielä joitain tyyppejä odotellaan.
Mutta eiköhän perille Kathmanduun päästä jollain aikataululla. Sitten olisi tarkoitus selvittää patikointiluvat Annapurna Circuitille.
Suunnitelma olisi vaeltaa noin 2 viikkoa reitillä, joka nousee korkeimmillaan 5400m korkeuteen. Thorong la passin ylitys eli matkan huippu häämöttää noin viikon päässä!

Valmistautumisessakin on hiukan ollut haasteita, kun flunssa yrittää selättää mut ja työmatkat on vieneet mua vuorotellen itään ja länteen viime viikkoina. Kaiken huipuksi vietiin lapsia eilen mummolaan ja oltiin vuorokausi mökillä ilman sähköjä. Lunta oli tullut varmaan 30cm, joten sähköt oli poikki! Päästiin kuitenkin nauttimaan lumileikeistä oikein urakalla!

No ehkä tämä vain valmistaa tulevaan haasteeseen.
Siis positiivisella energialla kohti ääretöntä ja sen yli (jos nyt Finnair pääsee jossain vaiheessa ilmaan) 😊

Vakuutus - riskialttiit lajit (vaellus, hyppy) entä ydinvoima?

Joudun välillä tilanteisiin missä vakuutus olisi hyvä juttu, erityisesti kun harrastan riskialttiita lajeja. En ole vielä saanut selville parasta tapaa itseni vakuuttamiseksi, sillä en hirmuisesti haluaisi siitä maksaa.

Olen yleensä vaelluksille ottanut kertaluontoisesti vakuutuksen https://www.worldnomads.com
Tämän juju on siinä, että se korvaa kustannukset jos mut pitää hakea sieltä helikopterilla pois ja kuskata sairaalaan. Samaa kautta saa laittaa pienen avustuksen milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen!

Myös hyppyreissuun otan yleensä vakuutuksen, erityisesti jenkkeihin, kun siellä sairaanhoito vaan on hirmu kallista.

Kaikkialla vaaditaan vakuutus sille, jos vahingoitan toisen omaisuutta hyppäämisellä, mutta tämä on helppo hoitaa esim SIL:in kautta.

Varmaan parempikin tapa itsensä vakuuttamiseksi olisi, mutta oon vähän laiska selvittämään tätä 😆

Samaa aihetta selvitetään miljoonilla euroilla vuosittain lakimiesten toimesta, kun pohditaan vastuita ydinvoiman käytöstä. Erityisen hankalaa on määrittää ylärajaa sille paljonko korvauksiin pitää varata rahaa, mikäli ydinmateriaalia pääsee toisen maan alueelle. No tässä asiassa on riittänyt töitä lakimiesarmeijalle jo vuosiksi, yhteisymmärrys tässä on vaikeaa, joten työt jatkuvat vielä pitkään!

Annapurnalle olisi suunta seuraavaksi, toivottavasti vakuutukselle ei tule käyttöä.