Disneyland - taivas vai helvetti?

Disneyland oli aika täynnä porukkaa näin joulun alla. No saatiin joltain jenkki-perheeltä vinkki et menkää heti aamulla kun silloin on vähemmän jonoja. Sit iltapäivällä pois ja illaksi uudestaan.
Aamu oli ihana, ja päästiin heti Jack Sparrow- ajelulle. Se on yksi mun suosikeista koko hyvipuistossa.
Täällä osataan uskomattoman hyvin tehdä asiakkaalle täysi Disney-kokemus. Musiikit, hahmot, eri maat ja kunkin tunnelma on aivan erityinen. Miksi muissa huvipuistoissa ei päästä lähellekään vastaavaa???

No ehdittiin kastumaan päivällä kaatosateessa ja litsiteltiin märillä kengillä hotellille lepäileen. Lepäily koostui porealtaasta sateella ja lasillisesta viiniä 😊
Sitten illan rientoihin. Lisää laitteita, herkkuja, teatteria, naurua ja matkamuistoja... olipa päivä (reilut 30000 askelta tuli talsittua, joten vähän joogaa tarvitaan...)
Tällä kertaa siis hyvä kokemus, mutta 1 päivä on ehdoton maksimi!!!

Mitähän mulle tapahtuu tulevaisuudessa?

Viikonlopun siivouksessa tuli heitettyä paljon kirjoja pois (mikä on muuten ihan tyhmää, kirjat pitäisi aina saada keirrätettyä mutta kukaan ei tunnu niitä ottavan vastaan). No samalla löytyi kirjahyllystä tarot-korttipakka. Kiinnostus heräsi ja testasin kortteja (luin ohjeita tietty netistä).
En mä tästä ehkä saanut tulevaisuuttani auki, mutta tulipa opeteltua vähän tätäkin asiaa...

En oo viime aikoina päässyt testaamaan mitään kauheen mullistavaa, joten pitää pienistäkin uusista jutuista yrittää saada kiksejä :)
Ehkä tästä ei ihan adrenaliiniruisketta tullut, mutta mukava kesäilta ulkona tuon mieheni kanssa kun lapset oli poissa kotoa.

Pitää keksiä taas uusia jännittäviä ja virkistäviä juttuja tässä kun kesäloma on loppu ja töihin saa palata. Mun duuni onneks on kivaa, mielenkiintoista ja haastavaa, joten mä meen töihin täynnä jännitystä ja intoa. Tarot-kortit ei kertonu mulle mitä syksy tuo, mutta se oliskin tylsää jos ei tulis mitään yllättävää!!!
Kaikilla ei taida olla yhtä hyvä tilanne, mutta omalla asenteella voi innostua ihan perusjutuistakin...

Festareita... Siis mitä???

Istun autossa (jos tätä kirppua voi autoksi kutsua) ja oon matkalla Laukaaseen! SIIS MITÄ???
Rakas serkkuni, joka on media-alalla, raahaa mut John Smith festareille.
Serkulle tunnustus, kun on myös uskaltautunut mun mukaan ydinvoimatilaisuuksiin seurustelemaan vanhojen miesten kanssa. Nyt siis mun vuoro ja pääsen ihmettelemään rankempaa musaa 😊
Rock ja raskas musiikki ei ole todellakaan mun juttu, mutta avoimin mielin...

Meidän valmistautuminen tähän tilaisuuteen alko kävelylenkillä, jatku joogalla ja viimeisteltiin pullakahvilla. Lapset jätettiin mummolaan ja lähdettiin kaksistaan liikenteeseen. Miksiköhän nää jutut tuntuu nykyään enemmän rasitteelta kun nuorempana oltiin ihan fiiliksissä kaikista festareista. Oi niitä aikoja!

No oon sitä mieltä edelleen, että kaikkea pitää koittaa ainakin kerran ja nyt on siis testissä tällainen tilaisuus. Voihan olla et innostun kyseisestä genrestä ja musta tulee hevari! Tai sit ei, mut onpa testattu tätäkin...
http://johnsmith.fi/aikataulu/

Huomenna on sitten suuntana Tampere ja vähän toinen moodi, kun lavalla Vesala, Ela ja Tuisku 😆

Jännä päivä hypäten DC-3:sta Jämillä

Kyllä mun perhe tukee tätä hyppyharrastusta...
Meidä sunnuntai alkaa aamupalalla ja autoon pakkautumisella. Siitä porhalletaan pari tuntia Tampereelle kahdella autolla. ABC:lle syömään (lasten toiveesta) ja siitä yhdellä autolla eteenpäin. Iltapäiväksi päästään Jämille ja Fly In:iin. Lentokoneita katsellen ja tapahtumassa pyörien menee kaikilla aika mukavasti.
Mun jännitys lisääntyy kun tuulet tyyntyy sen verran että hyppysää näyttää mahdolliselta ja klo 16 tehdään hyppypäätös. Eli pääsen hyppäämään ekaa kertaa DC-3:sta (Malmilla asuvasta vanhasta rouvasta).

Koneen pilotit on vanhempaa kaartia (eli eläkeikäisiä mukavia herrasmiehiä) perinteisissä lentohaalareissa. Meitä hyppääjiä on 23, joista osa hyppää ekaa näytöshyppyään (minä mukaan lukien), ekaa kertaa tällaisesta koneesta ja ekaa kertaa Jämillä. Jännitystä siis riittää...
No koneessa on kivaa ja outoa, kun siellä on oikein penkit, oikeat turvavyöt ja vessa (ei tosin käytössä). Tuntuu oudolta kun tästä pitäis hypätä!
800m korkeudessa näyttää siltä ettei korkeammalle pilvien takia päästä, mutta hyvinhän sitä korkeutta vielä saadaan ja 1300m asti noustaan.
Me hypätään 3s väleillä ja joka toinen hyppääjä avaa varjon heti koneesta hypättyä, joka toinen vasta alempana. Mä saan pudottaa alemmaksi, joten pääsen hyvin eroon muista 😊
Hyppy menee kivasti, vaikkakin pienet kanervikot tulee tarkastettua laskeutumisessa. Pieni tuulenpuuska yllättää... No välillä näinkin!

Nyt kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia ja pakkaan kamani, ostan lapsille (ja koiralle) makkarat. Tuo parempi puolisko hankki pienoismallin tästä hyppykoneesta, jotta pääsee toteuttamaan omia kiinnostuksen kohteita, eli pienoismalleja. Paljon hienoja valokuvia ja upeita lentonäytöksiä...
Sami Saikkonen ei tuulen vuoksi lentänyt näytöstään, mutta esitti sen kiitotiellä tanssien, huikeeta sekin!
Muutama tunti vielä autossa mummolaan ja aittaan hyville yöunille Päijänteen rannalle.
Yks näitä ihania päiviä tämäkin, joita mulla on ollut viime aikoina melkoisesti.
Onpa taas onnekas ja onnellinen olo, elämä osaa olla ihanaa 💙 (Tai "LIFE IS A PITTS") 😆

Oma maa mansikka, muu maa toinen mansikka 😊

Päätin vähentää työmatkoja tälle vuodelle ja se on kyllä onnistunutkin! Pari USA:n matkaa jopa peruin, kun en vaan ehtinyt ja pystynyt niihin venymään.
Nyt siis puolen vuoden jälkeen tsekkaan tilanteen ja tänä vuonna on mahtunut seuraavat maat: Viro, Ruotsi, Norja, Puola, Latvia, Itävalta, Ranska, Espanja, Singapore (en ainakaan muista muita 😂). Heinäkuussa ois sit tulossa ainakin Britit ja Venäjä.
No pääasiahan on se ettei matkustaminen rasita tai ahista ja että käyn kotonakin aina välillä kääntymässä...

Tietysti kolmen lapsen äitinä sitä välillä miettii miten paljon voi/kannattaa olla reissussa. Mutta kun tilaisuus tulee ja pääsen taas kokemaan/oppimaan/tekemään jotain uutta ja jännää niin aina oon mukana. Onneksi voin välillä yhdistää työmatkan ja perheen tai harrastukset keskenään. Ja kotijoukot on vahvasti tukena mun uran edistämisessä!
Olisi hirveetä, jos pitäisi potea huonoa omaa tuntoa töistä (tai harrastuksista)! Meillä ei kukaan syyllistä, olipa kyse töistä tai harrastuksista.

Viime kuukausina on uuden digitalisaatio kehitysohjelman kasaaminen on vaatinut pitkiä päiviä ja matkustamistakin, joten täysillä on taas menty. Nyt on hyvä huokaista hetkisen, että jaksaa lomien jälkeen taas...

Onneksi meidän koko perhe nauttii matkustamisesta ja reissataan lomillakin ahkerasti. Meidän periaate on se, että kerätään kokemuksia, ei nollia pankkitilille 😊
Tosin, just nyt tuntuu Suomessa olo aivan mahtavalta!!!

Onnellisuuden avain, vai vaan hyvä päivä?

Tänään opin taas jotain uutta itsestäni.

Aamulla nimittäin ajelin Uttiin ja tarkoitus oli hypätä koneesta. Perillä oli liian pilvistä, joten käytiin viettämässä aikaa lounaan merkeissä ABC:llä (tuttu juttu kaikille Utin hyppääjille 😊). No sitten hyvällä sykkeellä kamat päälle ja koneelle, kun katsottiin että matalat pilvet meni juuri ohi ja seuraava pilvikerros näytti olevan riittävän korkealla. Noustiin ilmaan ja ylhäällä huomattiin että pelkkää pilveä näkyi, ei siis raon rakoa missään. No päätös ja koneella alas.

Onneksi luottopilottimme Pertti oli puikoissa, joten ei jännittänyt ihan liikaa!
Pääsin siis nauttimaan kaiken muun hyppäämiseen liittyvän, paitsi itse koneesta tippumista.
Aika siisti kokemus tämäkin ja koko päivästä jäi mahtava fiilis...

Mitä siis opin tästä? Onnellisuus syntyy matkan varrella, ei määränpäässä. Tämä on välillä vaikeaa muistaa kun olen täysin suorittajatyyppi ja aina menossa tai puskemassa eteenpäin kuin höyryveturi.
Tämän matkasta nauttimisen muistaa aina välillä, kuten vaellusreissuilla.
No juttuhan on sama kuin esim mindfulness, eletään tässä ja nyt.

Muistanpa tämän vielä huomenna tai en, mutta tänään on taas ollut HYVÄ PÄIVÄ 😊 Ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on ollut paljon!

Onnellinen kun on elossa... Miten muistan tän huomennakin???

Onpa mukavaa olla kotona, vaikka Singaporen muutama lämmin päivä oli kyllä pitkän lennon arvoinen 😊

Tänään kuulin uutisen Nepalin vuoristossa pudonneesta pienkoneesta. Ja huomasin reitin ja koneen olevan sama kuin millä lensimme joulukuussa Jomsomista Pokharaan vaellusmatkan päätteeksi.

http://edition.cnn.com/2016/02/25/asia/nepal-plane-crash/index.html http://yle.fi/uutiset/pienkone_pain_vuorenseinaa_nepalissa_23_ihmista_kuoli/8695997 

Kylläpä tuli muistutus itselleni että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka ikinen päivä, vaikka kuinka joutuu juoksemaan kilpaa töiden, perheen, urheilun ja muiden harrastusten kanssa.

Pidän itse enemmän hektisestä kiireen tunteesta kuin tylsistä päivistä ilman mitään tekemistä! Mutta aina välillä on mahtavaa ottaa kokonainen päivä ilman mitään tekemistä.

S

Oletpa sitten toimintaa rakastava suorittaja tai rauhasta nauttiva sohvaperuna, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä!

Meistä kukaan ei voi olla varma mikä päivä on se viimeinen ja sen vuoksi pitäisi muistaa nauttia joka päivä ainakin yhdestä tai kahdesta jutusta. Eihän kaiken tarvitse olla kivaa, mutta huomioidaan erityisesti ne positiiviset asiat. Esim aamulla lentokentällä tullivirkailijan kanssa hymyiltiin toisillemme ja toivotettiin mukavat jatkot. Tulipa hyvä fiilis 👍🏼

Miten uralla edetään?

Pohdin tänään uralla etenemistä, kun törmäsin eilen toimiston ovella toimariin ja jäin miettimään olisiko tilanne pitänyt jotenkin käyttää hyväksi.

En ole näissä peleissä hyvä, enkä tiedä haluaisinkokaan olla.

Olen hyvä strategioiden suunnittelussa ja tiiminä pelaamisessa yhteiseen päämäärään, mutta tiedän että joskus pitäisi omat saavutukset tuoda enemmän esiin. Organisaatiosta kun aina löytyy myös niitä ihmisiä, ketkä ajavat omaa etuaan (avoimesti tai kulisseissa). Usein nämä tyypit huomataan ja he etenevät helposti organisaatiossa muiden kustannuksella.

Kyllähän voisin itsekin näihin peleihin lähteä, mutta saan enemmän iloa siitä että voin auttaa hyviä tyyppejä eteenpäin heidän urillaan ja etenemme yhtenä rintamana.

Suunnitelma on siis seuraava: opiskelen taas vähän lisää ja laajennan näin kompetenssejani (eMBA alkaa ensi viikolla). Samaan aikaan seuraan millaisia työpaikkoja avautuu organisaatiossa niin että bisneskehitys ottaa suuremman roolin työstäni.

Joa eteneminen on mahdollista niin toki tartun uusiin tilaisuuksiin, mutta periaatteistani en luovu! Yritän myös ymmärtää mihin asti voin päästä ja pitää tasapainon työn ja muun elämän välillä tasapainossa (tällä hetkellä se toimii harvinaisen hyvin)!

En mistään hinnasta luopuisi harrastuksista tai vapaa-ajasta. Pelkän työn ympärillä pyörivä elämä ei mua onnelliseksi tee 😊
Luonto ja talvi... Ihanaa!

Työnarkomaani???

Onko ihan väärin jos vähän lukee sähköposteja joulun pyhinä? Tai päivittää someen jotain työhön liittyvää, tai surffaa avoimia työpaikkoja?

No kai sen voi tulkita niinkin että oma ala vaan on niin mielenkiintoinen että sitä seuraa mielellään...

Onhan tässä jouluna ehditty muutakin kuin työjuttuja! Mä oon ehtinyt mm. esittämään joulupukkia ja sairastamaan kauheen flunssan. No onhan me rauhoituttu mummolassa, pelattu Monopolya ja käyty notskilla makkaraa paistamassa.

Himos jää väliin tänä vuonna, kun ei oo lunta, mutta jäälle saattaa päästä pian luistelemaan, ei siis hullumpi joulu lainkaan!

No vaikka tämä joulu on ollut varsin mukava, niin voisi taas ensi vuonna ottaa pidemmän reissun lämpöön. Viime vuonna oltiin kuukausi Thaimaan suunnalla ja se oli kyllä ihanaa.

Joulu on siis pian taas kerran juhlittu ja on aika palata arkeen ja ehkä uusiinkin juttuihin vuonna 2016. Tällainen rauhoittuminen on kyllä tarpeen välillä, kun muuten juostaan siinä kuuluisassa oravan pyörässä. Mutta sitä kiirettä alkaa jo kaipailemaan tässä vaiheessa.

Saapa nähdä mitä uusi vuosi taas tuo. 2015 on ollut täynnä matkustusta ja kiinnostavia työtehtäviä. 

Täällä viimeisin juttu pienistä modulaarisista reaktoreista: http://view.digipage.net/00000074/00011131/00093328/

Tuli käytyä vuoden aikana Jenkeissä, Kiinassa, Nepalissa, Venäjällä, Singaporessa, Ruotsissa, Espanjassa, Itävallassa, Belgiassa, Norjassa, Italiassa ja ehkä vielä parissa muussa maassa (muisti pätkii 😊). 2016 ajatus olisi reissata vähemmän ja panostaa määrän sijaan laatuun!

Uusia työtehtäviä olisi toiveissa ja ehdottomasti hyppäämistä lentokoneista... Nyt vaan suunnittelemaan uusia kujeita!!!

Nepal - uskomaton kulttuuri

Nyt on vaellus takana ja paluu Katmanduun Jomsomista lentäen.

Ensimmäinen lento oli pienellä koneella vuoriston solaa pitkin ja saimme 20 min ajan ihailla huimia vuoria molemmin puolin konetta.

Uskomaton kokemus!!!

Nyt vielä toinen lento Pokharasta Katmanduun. Pokharan pienellä kentällä saimme ensin laukut suoraa seuraavalle lennolle (eikä asiaa tarvinnut itse pyytää, vaan paikalliset ehdottivat). Sitten päätimme mennä lounaalle ravintolaan, josta joku tuli hakemaan meidän liput ja passit (en muuten missään muualla olisi passiani tyypille antanut, mutta Nepal on erityinen paikka), saimme hetken päästä takaisin passit ja boarding passit. Kaikki valmiina lähtöön.

Konetta ei tosin vielä näy, joten tässä saattaa vielä hetki mennä ennen kuin lentoon päästään 😊

Viimeiset muistiinpanot vaellukselta... Kagbeni oli käymisen arvoinen (Mustang alueen rajalla). Kagbenissä ja Jomsomissa tuulee kovaa aina iltapäivisin, joten vaellus kannattaa ajoittaa aamuun.

Mitä tahansa kysyy, niin yleensä aina vastaus on "yes", eli asiat pyritään hoitamaan pyydetyllä tavalla. Myös kaikkien vaeltajien kanssa tulee hyvin juttuun ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä.

Majapaikan valinnan kriteerit: kuuma vesi, peitot sänkyyn, takka (ainakin ylempänä vuoristossa), Wi-Fi (isommissa paikoissa).

Rahaa mukaan, sillä automaatteja ei vuoristosta löydy.

Aivan mahtava reissu! Seuraavalla kerralla täällä pitää päästä yli 6000m korkeuteen!

Nepaliin...

Kohti ääretöntä ja sen yli...
Joskus aikoinaan Buzz Lightyear (vai mikä se animaatio olikaan) oli ihanan positiivinen pläjäys. Tuo slogan tuli juuri mieleen kun istun Finnairin koneessa aloittelemassa matkaa Nepaliin.
Matkan alku hiukan takkuilee kun kone on jo 2 tuntia myöhässä ja tässä vielä joitain tyyppejä odotellaan.
Mutta eiköhän perille Kathmanduun päästä jollain aikataululla. Sitten olisi tarkoitus selvittää patikointiluvat Annapurna Circuitille.
Suunnitelma olisi vaeltaa noin 2 viikkoa reitillä, joka nousee korkeimmillaan 5400m korkeuteen. Thorong la passin ylitys eli matkan huippu häämöttää noin viikon päässä!

Valmistautumisessakin on hiukan ollut haasteita, kun flunssa yrittää selättää mut ja työmatkat on vieneet mua vuorotellen itään ja länteen viime viikkoina. Kaiken huipuksi vietiin lapsia eilen mummolaan ja oltiin vuorokausi mökillä ilman sähköjä. Lunta oli tullut varmaan 30cm, joten sähköt oli poikki! Päästiin kuitenkin nauttimaan lumileikeistä oikein urakalla!

No ehkä tämä vain valmistaa tulevaan haasteeseen.
Siis positiivisella energialla kohti ääretöntä ja sen yli (jos nyt Finnair pääsee jossain vaiheessa ilmaan) 😊

Uusia kokemuksia!

Miten aina päädyn näihin outoihin uusiin tilanteisiin? Välillä tulee fiilis et miten ihmeessä mä tännekin taas päädyin... Mutta kertaakaan ei ole harmittanut uudessa tilanteessa!

Yksi periaatteistani (lähes se ainoa) on se, että kaikkea pitää koittaa ainakin kerran. Olen siis periaatteessa mukana kaikissa jutuissa, jollei ole erityistä syytä kieltäytyä.

Hyvä esimerkki on tämä tiedettä tytöille -juttu. Serkku kertoi mahdollisuudesta osallistua tällaiseen hankkeeseen ja tietty hyppäsin mukaan 😊 

http://www.tiedettatytoille.fi

Joskus tulee kylläkin mieleen että onkohan vähän liian iso haaste, kuten esimerkiksi kun päädyin avaamaan isoa IBM konferenssia Orlandoon. En tiennyt kuin edellisenä päivänä, että olin ensimmäinen puhuja ja paikalla oli 4000 henkeä yleisöä ja esitys näytettiin suorana myös netissä. Vähän alkoi jännittää!!! Mutta se fiilis oli mahtava kun esityksen aikana tajusin että tässä sitä mennään...

Samoin päädyin laskuvarjohyppääjäksi, se oli yksi tandem aikoinaan Meksikossa ja HETI 10 vuotta myöhemmin päädyin kurssille ja aloitin hyppyharrastuksen. 

En yleensä etsi kaveria mukaan uusiin juttuihin vaan niihin on erityisen kiinnostavaa mennä yksin. Silloin tutustuu parhaiten uusiin ihmisiin ja uusi kokemus saa erityisiä piirteitä juuri näistä ihmisistä. Tämän vuoksi myös työmatkat ovat mielestäni mielenkiintoisia, ainakin silloin kun niillä tapaa uusia ihmisiä ja näkee uusia paikkoja. 

Jos minulta kysytään ohjeita uralla etenemiseen niin pääasiat: ole utelias ja ota selvää asioista, varmista faktat ja opettele asiasi niin että voit uskottavasti sen esittää, älä torju uusia juttuja vaan kokeile, pidä itseäsi ja asiaasi esillä (asiat eivät etene jos niistä ei kerrota). Olisiko melkein samat jutut kuin ihmissuhteissa, kerro ääneen mitä ajattelet, näin vältyt monilta väärinkäsityksiltä ja riidoilta 😉

Elämä on täynnä yllätyksiä ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus, kaikki on omasta asenteesta kiinni!!!

Viime viikolla pääsin ihmettelemään armeijan touhuja West Pointissa Jenkeissä...