Miltä tuntuu olla kotona työreissun jälkeen?

Mulla on ihana tilanne elämässä kun saan tehdä duunia mikä motivoi mua ja saan myös yhdistää tähän perheen ja omat harrastukset.
No työmatkoja tulee aika paljon ja välillä on vaikee tulla kotiin niiden jälkeen. Oon työmatkoilla vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, eikä mun tarvii huomioida ketään muuta. Ruokaa saa raflasta ja joku muu siivoaa. Sit kun tuun kotiin niin mun aikaa vaatii duunin lisäks moni muu ja
kämppäkin pitäis siivota, pyykit pestä, ruokaa laittaa,... Joskus on siis vaan kertakaikkiaan uuvuttavaa olla kotona reissujen jälkeen.
No tällä kertaa oli fiilis ihan päinvastainen! Oli IHANAA päästä kotiin siivoomaan, lenkittään koiraa ja vaan touhuileen. Mulla on ollut niin hyvä fiilis olla kotona, et tanssittiin lasten kanssa päivällä olkkarissa Vain Elämää biisien tahtiin 😊
KOTONA ON IHANAA (jopa siivota)!

Ihanat kamalat sisarukset

Mulla on kaksi pikkuveljeä ja vaikka en muuten oo kovin kilpailuhenkinen, niin veljien kanssa on aina vähän kilpailtu. Pentuna pelattiin biljardia ja pingistä ja kilpailtiin kovaa. Opittiin siinä sekä voittamaan että häviämään js välillä häviöstä tuli suututtua ihan tosissaan!
Nyt aikuisina ei enää niin kilpailla, mutta huomasin tässä taannoin että tunsin pienen kateuden piston veljien menestyksestä. Tämä alkoi oikein häirtsemään mua itseäni, koska ollaan jokainen pärjätty hyvin omilla tahoillamme.
Päätin siis tarkoituksellisesti muokata omaa suhtautumistani asiaan.
Nyt oon jo päässyt siihen pisteeseen, että voin vilpittömästi iloita veljien menestyksestä ja on kiva kuulla kuinka hienoja juttuja nuo rakkaat veljeni tekevät.

Tässä hyvä esimerkki vanhemmasta pikkuveljestäni ja huikeasta menestyksestä RFID-alalla.
Onnea Lauri!
https://www.youtube.com/watch?v=qfmy3uycTbg&feature=youtu.be

Toivottavasti myös omilla lapsilla välit kehittyy aikuisena siihen että toisten menestyksestä voi iloita. Vielä meillä ollaan kilpailu-moodissa :)

Mitkä jutut jää lasten mieleen?

Mä raahaan meidän kolmea kakara milloin mihinkin juttuihin... Mietin mistä kokemuksista itse tykkään ja raahaan lapset niihin kans. Joskus onnistuu, toisinaan ei.
No ovatpa kokeilleet ja nähneet yhtä ja toista. Ehkä niille jää joitain muistoja, hyviä tai huonoja.
Itse kun mietin lapsuutta niin mitä mulle ois jäänyt mieleen... Ainakin mummon mökki ja siellä projekti kun meidän lasten piti juosta ämpärissä hiekkaa mäen päältä rantaan. Ja jokaisesta kiposta maksettiin jotain, oisko ollut pennin tai pari 😊
Muistan myös yllätysreissun Särkänniemeen ja jonkun juhannuksen kun iskä tippui mökillä laiturilta järveen (oiskohan meillä ollut juhannusjuhlat tai jotain). Mummolasta muistan pätkiä kun sain nukkua laatikossa ja joitain muistoja on jäänyt kesistä kun serkut asui meillä. Toki reissuilta, kuten Kenian safarilta on jäänyt jännittäviä muistoja leijonista ja muista eläimistä.

Eli mulle on jäänyt mieleen joko jännittäviä tai muuten vaan hyvän fiiliksen juttuja!

Tänä kesänä on lapset päässeet uimaan Kuusamon mökillä (jossa ei siis oo naapureita ihan lähellä), ihmetteleen poroja ja nukkumaan teltassa. Koko matkan kestävä hyvä buugi riitti pitämään autossa kaikki hyvällä tuulella, vaikka meitä aika monta olikin. Vaari ajoi, mummo istui edessä, Rodi koira istui jalkatilassa ja meidän 5 henkeä valloittivat keskipenkin ja peräkontin. Mulle jäi ainakin ihanat muistot tästä reissusta, ehkä jollekin lapsista myös. On se ihmeellistä miten tuolla korvessa pääsee eroon kaikista arkijutuista!

Onhan me toki puuhailtu muutakin tänä kesänä ja uskoisin että mieleen jäi myös Tammerfestien huikee päivä.

Ainakin ollaan kaikki lueskeltu kirjoja, kun kännykät oli käyttökiellossa Kuusamossa ja nuorimmainen hotkii kirjoja ihan hulluna (se siis menee vasta kouluun syksyllä).

Joskus nää mun extreme-yritykset onnistuu (kuten tällä kertaa), mut ois voinut mennä myös vikaan kun lähdetään kolmen sukupolven voimin yhdellä autolla pitkälle reissulle ja mökkiin, jossa tällä hetkellä käytössä vaan n.10 neliön tupa! Onneks otettiin riski ja vietettiin aikaa yhdessä, se on sitä rikkautta mitä ei rahalla saa.

Vaikka näiden reissujen jälkeen on ihana makoilla ihan yksin riippukeinussa ja kirjottaa blogia 😆

Eksoottista lomailua Suomessa

Tuntuu et oon ollut lomalla vaikka kuinka kauan! Mä tykkään olla töissä kesällä, kun kiire ei oo niin hirvee ja ruuhkatkaan ei ärsytä.
Tänä kesänä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä ja suurin osa kesästä on mennyt muualla kun toimistolla.
Vaan yhden viikon loma nyt heinäkuussa on tuntunut varsin rentouttavalta. Me nimittäin ajettiin Kuusamoon ihmettelemään mökkiprojektia. Hypättiin Touraniin 4 aikuista, 3 lasta ja 1 koira. Suksiboksiin kamppeet kyytiin ja hyvällä mielellä matkaan!

Tontti on siis keskellä ei mitään (melkein tunnin matka Kuusamosta itään), siellä on saunatupa järven rannalla ja mökki rakenteilla.
Siellä kun uitiin ja puuhattiin muutama päivä ilman juoksevaa vettä ja sähköjä, niin kyllä jäi kiire ja stressi pois kuviosta.

Nukuttiin teltassa, lämmitettiin vettä saunan padassa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa iltaisin (Rodi-koirakin pääsi jaolle). Aivan ihanan eksoottista ja alkeellista lomailua. Tulee mieleen vaellusreissut vaikka ne yleensä suuntautuu VÄHÄN kauemmaksi.

Täytyy tunnustaa että tällasen reissun jälkeen maistuu ravintolaruoka ja kunnon suihku taas ihan uudella tavalla 😊

Poroja tuli kuvattua pihassa ja meidän suunnaton vahtikoira pääsi räkyttämään niitä 😆 Tätä ei etelämmässä näe!

Perhepäivä Tampereella

Tammerfest taas monen vuoden tauon jälkeen oli huikee juttu!
Koko päivä jammailtiin ja laulettiin Ratinassa perheen voimin. Oli Vesala, Elastinen, Tuisku, Chisu,.. Tuttujakin nähtiin ja yhteinen kiinnostuksen kohde oli tietenkin Pokémon go!
Koko päivän juhlinnan jälkeen syömään ja keskustan Omena hotelliin (tuli sellainenkin testattua) nukkumaan. Omenahotelli konsepti on kyllä hyvä ja käyttää teknologiaa hyväkseen. Varaus ja maksu etukäteen netissä, pääsykoodi ja huoneen numero suoraa kännykkään. Sitten sillä vaan sisään! Ei mitään kirjautumista ja muuta aikaa vievää pyrokratiaa! Hyvä kokemus!!!
No toinen perhepäivä Särkänniemessä ja viikonloppu on pulkassa.
Halvat ei ole nää huvit, joten parempi kun ei laske kuluja tälle viikonlopulle 😊
Kaikilla on ollut aivan mahtavaa joten joka sentin arvoinen.
Suomen kesä ja kaupunkiviikonloput on välillä aivan mahtavia! Saapa nähdä mitä kesä seuraavaksi tuo tullessaan, olisi viikon lomakin tiedossa 😊

Jännä päivä hypäten DC-3:sta Jämillä

Kyllä mun perhe tukee tätä hyppyharrastusta...
Meidä sunnuntai alkaa aamupalalla ja autoon pakkautumisella. Siitä porhalletaan pari tuntia Tampereelle kahdella autolla. ABC:lle syömään (lasten toiveesta) ja siitä yhdellä autolla eteenpäin. Iltapäiväksi päästään Jämille ja Fly In:iin. Lentokoneita katsellen ja tapahtumassa pyörien menee kaikilla aika mukavasti.
Mun jännitys lisääntyy kun tuulet tyyntyy sen verran että hyppysää näyttää mahdolliselta ja klo 16 tehdään hyppypäätös. Eli pääsen hyppäämään ekaa kertaa DC-3:sta (Malmilla asuvasta vanhasta rouvasta).

Koneen pilotit on vanhempaa kaartia (eli eläkeikäisiä mukavia herrasmiehiä) perinteisissä lentohaalareissa. Meitä hyppääjiä on 23, joista osa hyppää ekaa näytöshyppyään (minä mukaan lukien), ekaa kertaa tällaisesta koneesta ja ekaa kertaa Jämillä. Jännitystä siis riittää...
No koneessa on kivaa ja outoa, kun siellä on oikein penkit, oikeat turvavyöt ja vessa (ei tosin käytössä). Tuntuu oudolta kun tästä pitäis hypätä!
800m korkeudessa näyttää siltä ettei korkeammalle pilvien takia päästä, mutta hyvinhän sitä korkeutta vielä saadaan ja 1300m asti noustaan.
Me hypätään 3s väleillä ja joka toinen hyppääjä avaa varjon heti koneesta hypättyä, joka toinen vasta alempana. Mä saan pudottaa alemmaksi, joten pääsen hyvin eroon muista 😊
Hyppy menee kivasti, vaikkakin pienet kanervikot tulee tarkastettua laskeutumisessa. Pieni tuulenpuuska yllättää... No välillä näinkin!

Nyt kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia ja pakkaan kamani, ostan lapsille (ja koiralle) makkarat. Tuo parempi puolisko hankki pienoismallin tästä hyppykoneesta, jotta pääsee toteuttamaan omia kiinnostuksen kohteita, eli pienoismalleja. Paljon hienoja valokuvia ja upeita lentonäytöksiä...
Sami Saikkonen ei tuulen vuoksi lentänyt näytöstään, mutta esitti sen kiitotiellä tanssien, huikeeta sekin!
Muutama tunti vielä autossa mummolaan ja aittaan hyville yöunille Päijänteen rannalle.
Yks näitä ihania päiviä tämäkin, joita mulla on ollut viime aikoina melkoisesti.
Onpa taas onnekas ja onnellinen olo, elämä osaa olla ihanaa 💙 (Tai "LIFE IS A PITTS") 😆

Ihanaa kun kotona tuetaan...

Välillä sitä pohtii elämänvalintoja mitä on tullut tehtyä. Toisinaan ois varmasti helpompaa olla sinkku, varsinkin kun työ vie kovaa ja harrastuksetkaan ei oo siitä perinteisimmästä päästä...
MUTTA... Perhe on se mikä pitää mut järjissäni ja muistuttaa mikä elämässä on oikeesti tärkeetä.
Onneks oon aika hyvä palapeleissä ja nää kolme osaa (työ, perhe, harrastukset) saa aika kivasti yhteen.
Tilanne ois toinen, jos tuo parempi puoliskoni ei tukisi mun juttuja. Meillä ei ikinä saa murjotusta, syytöksiä, kettuilua osakseen ja sen takia tää kaikki on mahdollista (ja vielä positiivisella asenteella)!
Välillä oon työmatkoilla ympäri maailmaa, tai häivyn Uttiin viikonlopuksi hyppäämään, eikä mun kummassakaan tapauksessa tarvii selitellä valintojani (ja mies ei siis itse hyppää) 😊
Miten tää siis toimii, ettei oo joustaminen vain yhteen suuntaan? No tässä esimerkkejä miten mä yritän myös tehdä oman osani...
Useimmiten raahaan lapsia mukaan Uttiin jos oon siellä useita päiviä, joskus muutan työmatkoja jos mahdollista. Joustan työpäivistä niin, että pääsen kuskiksi lapsille päivällä ja teen tarvittaessa duunit illalla (onni on joustava työ ja kännykkä millä hoitaa tosi monet asiat). Sain tosin eilen kollegalta viestin: WAPPU!!! (Tarkoitti et jatketaan asiaa huomenna 😆) No seuraava valinta on ens sunnuntaina: kumpi on tärkeempää hyppääminen DC-3 koneesta vai nuorimman tanssiesitys??? Voitte arvailla kumman valitsen...
Ja tämän sovittelun lisäksi tuo puoliso on onneks mua fiksumpi, siltä saa hyvää palautetta kun testaan ideoitani ja se myös keksii mulle mahtavia juttuja mitä voin testata ja mahdollisesti toteuttaa. Se myös on raahannut mua vuorelle useampaan kertaan, on tullut tuo Kilimanjaro kiivettyä ja viimeisimpänä Annapurna Circuit. Mä siis toimin seuraneitinä ja osana retkikuntaa kun kiivetään ylös mieheni unelmavuoria.
Siis hyvä tuuri oli mukana kun päädyin tähän parisuhteeseen yli 10 vuotta sitten 💙

Luojan kiitos on perjantai....

Olipa viikko...
Aivan kauhee juoksu ja samalla ihan huikee meno!
On se vaan jännää ja kivaa laittaa taas aivan uusia juttuja pystyyn. Täytyy tunnustaa et nautin ihan hirmusti just tästä tohinasta.
Oma oppimiskäyrä on taas vaihteeks jyrkässä nousussa ja välillä tulee niin paljon uutta tietoa että sen pureskelu kestää hetken. Onneks oon kohtuu nopea sisäistämään uusia juttuja 😊
Uusia ihmisiä tapaan koko ajan ja suurin osa on tosi avuliaita ja yhteinen sävel löytyy helposti. Näiden tyyppien avulla saadaan paljon aikaan.
Tänään aamulla olin kuntosalin pukkarissa alusvaatteilla, kun yksi nainen tuli sisään ja kysyi että: "Oletko sä Kristiina? Mahtavaa että pääsit vetämään digitalisaatiota. Susta oli niin hyvä juttu intrassa: kolme lasta ja koira... Samaistun sun tilanteeseen ihan täysin."
Tätä tukea ja kannustusta tarvii (kaiken sen itse asiaan kohdistuvan tuen lisäksi, mitä saan mun lähipiiristä). Jaksaa taas juosta ja kannustaa muita mukaan meidän yhteisiin taisteluihin.
Mulla on taas kerran mahtava duuni, missä saa toteuttaa itseään, vetää haastavia projekteja, muuttaa ja kehittää organisaatiota, kuulua joukkoon ja olla vaan oma itsensä.
Nyt siis viikonlopun viettoon, sähköpostit kiinni ja fokus perheeseen, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Voihan olla että eksyn vahingossa putoilemaan koneestakin 😊

Ruuhkavuodet vs. ruuhkaviikko 😉

Mä en ole ikinä allekirjoittanut ruuhkavuodet-käsitettä. Tosin viimeinen viikko on kyllä ollut aikas ruuhkaa...
Meillä on siis perheessä 3 lasta ja kaksi töissä käyvää aikuista. Kun tein joitain vuosia sitten väikkäriä täyden työpäivän lisäksi, oli jonkin verran kiireitä. Olen kuitenkin aika hyvä järjestelemään asioita, joten silloinkin onnistuin harrastamaan urheilua ja aloittamaan myös laskuvarjolla hyppäämisen.
No viime viikko on ollut tosiaan jotain aivan sairasta (mutta myös aika mahtava)!
Alkuviikko oli vielä normaali ja ehdin maanantaina urheilemaankin. Sitten alkoi flunssa tiistaina.
No keskiviikkona lähti tuo puoliso työmatkalle (tätä tapahtuu siis ehkä kerran vuodessa). Tarkoitus oli torstaina saada mummo lapsia hoitamaan ja ajamaan lapset ja koiranpentu mummolaan perjantaina. Mulla oli MBA koulutus Tamperella varattu pe-la. Siis suunnitelmat valmiina viikolle.
Torstaina meni sitten suunnitelmat uusiksi, kun sain aamupäivällä puhelun ja tarjouksen uudesta vastuualueesta töissä. Tämän vuoksi siis työpäivät torstaina ja perjantaina venyivät, enkä siis päässyt MBA koulutukseen mukaan vielä perjantaina. Peruutin mummon tulon ja sain sukulaiset hakemaan eskarilaisen torstaina ja perjantaina, kun en ehtinyt viideksi kotiin. Perjantaina illalla pitkän workshopin jälkeen aloitin opiskelun lauantain MBA koulutusta varten.
Kolmen lapsen harrastukset ja tuo pieni koiranpentu (joka siis pissailee sisälle vähän väliä), yksinhuoltajana ja uusien työjuttujen edetessä, jäi kyllä kaupassakäynti ja urheilu väliin.
No onneksi perjantaina puoliso palasi reissulta ja pääsin lauantaina aamulla lähtemään kouluun.
Sitten vielä sunnuntaina MBA kotitehtävät ja ylimääräiset perjantain korvaavat tehtävät.
Nyt on kyllä aika käytetty olo...

Joskus tulee näitä ruuhkaviikkoja, mutta niistäkin selviää hyvällä asenteella 😊

Ensi viikko on onneksi taas helppo, kun ei tarvitse yksin olla vastuussa koko perheestä. Jos en allekirjoitakaan käsitettä ruuhkavuodet, niin allekirjoitan täysin puolison merkityksen uran ja perheen, harrastusten ja opiskelun yhdistämiseksi. Kaikki on mahdollista ja taas mennään täysillä eteenpäin!!!

Koira perheeseen

Lapset toivoivat koiraa joskus vuosia sitten ja tokaisin siihen että saattekoiran kun olette kaikki koulussa. Ajattelin että siihen on ikuisuus ja asia unohtuu ennen pitkään. No syksyllä on nuorimmainen menossa kouluun ja tänään meille muutti koiranpentu.
Päädyttiin Sheltiin rotuna ja juuri sattui hyvästä kennelistä olemaan urospentu vapaana kun asiaa selviteltiin.
Miksi ottaa koira 5-henkiseen perheeseen, jonka molemmat aikuiset ovat vaativissa ammateissa, lapset harrastavat koulun ohella ja koko poppoo reissaa ympäri maailmaa lomilla?
Olen sitä mieltä että lapset oppivat koiran avulla vastuullisuutta (vaikka vastuu toki aina on vanhemmilla). Toinen tärkeä asia olisi mielestäni lasten kanssa asuminen ulkomaille, mutta sitä emme ole vielä saaneet toteutumaan.
Koira on perheemme uusin jäsen ja siitä haluamme kaikki pitää huolta. Lapset toivovat kaveria harrastukseen (agility toiveissa), minä toivon lenkkiseuraa (joka jaksaa juosta mun mummovauhtia), mies taitaa toivoa seuraa sekä lenkille, että kotona rentoutumiseen 😊
Saapa nähdä miten tämä pieni karvapallo meidän vauhtiin sopeutuu, ainakin se oli rohkein ja reippain pentueensa jäsen ja siksi toivottavasti juuri oikea tyyppi meidän rymysakkiin!
Ensimmäiseksi yöksi yksi lapsista varasi sohvamajoituksen, ettei pennun tarvitse ihan yksin alakerrassa nukkua. Saapa nähdä montako yötä näin mennään...
Kyllä meistä vielä koiraperhe leivotaan!

Koti, ura, perhe, harrastukset,..... stressiä?

Uraäideistä kirjoitetaan vaikka kuinka paljon. Olen itse 3 lapsen äiti, käyn töissä, opiskelen aina kun mahdollista (tohtorin paperit sain muutama vuosi sitten, nyt vuorossa MBA) ja harrastelen urheilua, vuorille kiipeämistä ja laskuvarjohyppyä.
Joskus siis on vähän kiire!
Mutta nykyään ei äideillä ole mitään oikeutta ottaa itselleen "kunniaa" kodin pyörittämisestä, sillä isät ottavat kyllä roolia ja vastuuta jos tilaisuus annetaan. Liian monet äidit ylpeilevät sillä miten haastavaa on uran ja perheen yhdistäminen ja se on NIIN HISTORIAA!!!
Ei äideillä ole mitään tarvetta hoitaa yksin kaikkea.
Meillä hommat jaetaan tilanteen mukaan ja kun itse matkustan melko paljon työmatkoja, on tuolla miehellä välillä yksin koko homma hoidossa. Tietysti kun tulen taas kotiin, yritän tehdä oman osani kuskauksista ja muustakin kotihommista.
Onhan sitä itselläkin välillä haastavia päiviä, hyvänä esimerkkinä eilinen, kun töissä oli asioita vähän liikaakin ja jouduin tuottamaan pettymyksiä tietyille insinööreille (aina kurjaa). Lyhyet yöunet edellisen päivän työreissun vuoksi eivät auttaneet tilannetta. Kun sitten pääsin kotiin, unohdin täysin tyttären ratsastustunnin ja pojan jalkapallon. No isäntä onneksi hoiti homman kotiin ja pelasti taas yhden päivän :)
Ei siis oteta marttyyrin asennetta vaan jaetaan vastuut kotona, eihän sitä töissäkään pärjää jos ei osaa delegoida! Suomessa tasa-arvoinen asema on nykypäivää, mutta se vaatii myös naisilta asennetta ja luopumista yksinoikeudesta ylpeillä kodin ja uran yhdistämisellä.
Uudet jutut on kivoja niin äideille, isille kuin lapsillekin, meillä isä pääsi lakkaamaan kynsiä ja minä pääsen tänään pojan kanssa Cheekin konserttiin!!!