Kärsiikö harrastukset uran ehdoilla?

Täytyy tunnustaa että tänä keväänä en ole montaa kertaa laskuvarjon alle ehtinyt. Viime vuonna tuli paljon enemmän hyppyjä heti alkukesästä. Välillä tulee fiilis, että pitäis päästä hyppäämään (erityisesti aurinkoisella tyynellä kelillä). On kuitenkin ollut sellaista vilskettä, että en vaan oo jaksanu raahata itseäni Uttiin viikonlopuiksi. Ja kun oon muutaman kerran sinne asti päässyt, niin oon ollut niin puhki että fiilis on ollut jotenkin laimee.
Muistan viime kesästä pari viikonloppua erityisen hyvin, kun ne oli NIIN HUIPPUJA ja täynnä hyppäämistä. Yks parhaista oli viikonloppu Vesiksellä kun hypittiin kavereiden kanssa 4-way flatsia (eli mahallaan lentäen) ja tehtiin hassuja kuvioita. Tosin oltiin niin surkeita et nauratti!!! Mutta se fiilis, kun hyppää hyvien kavereiden kanssa koneesta päivän ja illalla saunoo ja nauttii elämästä 😊 Taisin tuolla kertaa joutua myös elämäni ekoihin vaahtobileisiin, mistä jäi lähinnä jäätävä mielikuva. Kun tää Suomen kesä on niiiiin lämmin.
Tänä keväänä oon nauttinut täysin rinnoin uusista työhaasteista ja saanu kiksit niiden ratkomisesta. Ei se hyppykipinä kuitenkaan sammunu oo, joten aion ehtiä myös koneesta loikkimaan taas joku viikonloppu. Sitäpaitsi en tiedä olisinko tätäkään duunia saanut, jos en olisi hyppääjä. Tää harrastus on antanut mulle niin paljon uudenlaista luottamusta itseeni uusien haasteiden suhteen. Kun käy vapaapudotuksessa muistuttamassa välillä itselleen mistä elämässä oikeesti on kysymys, ei oo mikään ongelma mennä oman mukavuusalueelle ulkopuolelle. Mä oon siis venyttänyt oman mukavuusalueeni rajoja aika pitkälle 😄
Suosittelen kaikille ura-ihmisille kokeileen ainakin kerran lentokoneesta hyppäämistä.
Paras päätös mitä voit tehdä! Tosin tässä varoituksen sana...

Tässä ensimmäisiä hyppyjä 2012.

SKYLIFE 💙
Nähdään Utissa!!!

Urheilua kaiken kiireen keskellä!!!

"Mä en kestä! En kerkee treenaan tarpeeksi tällä viikolla."

Niin tuttu keskustelu mun ja serkkuni välillä.

Me molemmat ollaan urheiluhulluja tai ehkä  urheiluhulluja, mutta urheilu on osa meidän elämää ja jos ei päästä treenaan niin meitä ahdistaa 😊

Mä huomaan että kun on töissä kiire, niin urheilulla on vielä normaalia suurempi rooli. Kun pääsen vaikka salille hutkimaan nrkkeilysäkkiä, niin unohtuu työstressi varsin tehokkaasti. 

Viime viikkoina olen käynyt lenkkeilemässä ja kävelyillä, kun siellä raittiissa ilmassa ja musat korvilla mun aivot lepää ja prosessoi asioita. Huomaan usein lenkillä, että sekalaiset ajatukset jotenkin asettuu omille paikoilleen ja kokonaisuudet alkaa hahmottumaan.

Viime päivinä on tullut niin paljon uusia asioita, joiden rooli pitäisi jotenkin käsitellä ja laittaa omaan lokeroon kokonaisuudessa, että välillä on tuntunut et mun aivot on täynnä. Hyvä esimerkki tältä aamulta, juteltiin yhdestä ideasta (ja muutamasta muustakin 😆) ja kun iltapäivällä jatkettiin aiheesta niin oltiin jo unohdettu aamun jutut. Mutta tärkeää tälle kehittelylle on se, että mulla on kaveri kenen kanssa asioita voin pallotella. Ja kun on tarpeeksi ideoitu ja palloteltu, on hyvä lähteä lenkille ja antaa aivojen prosessoida kaikkia uusia asioita.

Jokainen ihminen on erilainen näissä prosesseissa, mutta mun aivot toimii näin. Ja pääasia on tunnistaa miten just ne omat aivot pelaa. Mä tykkään ymmärtää ison kokonaisuuden ja asettaa siihen maisemaan asiat "omille paikoilleen". Kun näin saan mielikuvan mistä puhutaan ja osaan sen sijoittaa maisemaan, pääsen aika nopeasti asioissa eteenpäin. 

No just nyt on vielä vähän tekemistä tän maiseman ymmärtämisessä, mutta on se jo paljon selkeämpi kuva kuin viime viikolla (kiitos lenkkeilyn)...

Niin ja mikä kivointa, että suurin osa ihmisistä urheilee jotenkin ja näin aina löytyy yhteistä juteltavaa uusienkin tuttavuuksien kanssa!

Koira perheeseen

Lapset toivoivat koiraa joskus vuosia sitten ja tokaisin siihen että saattekoiran kun olette kaikki koulussa. Ajattelin että siihen on ikuisuus ja asia unohtuu ennen pitkään. No syksyllä on nuorimmainen menossa kouluun ja tänään meille muutti koiranpentu.
Päädyttiin Sheltiin rotuna ja juuri sattui hyvästä kennelistä olemaan urospentu vapaana kun asiaa selviteltiin.
Miksi ottaa koira 5-henkiseen perheeseen, jonka molemmat aikuiset ovat vaativissa ammateissa, lapset harrastavat koulun ohella ja koko poppoo reissaa ympäri maailmaa lomilla?
Olen sitä mieltä että lapset oppivat koiran avulla vastuullisuutta (vaikka vastuu toki aina on vanhemmilla). Toinen tärkeä asia olisi mielestäni lasten kanssa asuminen ulkomaille, mutta sitä emme ole vielä saaneet toteutumaan.
Koira on perheemme uusin jäsen ja siitä haluamme kaikki pitää huolta. Lapset toivovat kaveria harrastukseen (agility toiveissa), minä toivon lenkkiseuraa (joka jaksaa juosta mun mummovauhtia), mies taitaa toivoa seuraa sekä lenkille, että kotona rentoutumiseen 😊
Saapa nähdä miten tämä pieni karvapallo meidän vauhtiin sopeutuu, ainakin se oli rohkein ja reippain pentueensa jäsen ja siksi toivottavasti juuri oikea tyyppi meidän rymysakkiin!
Ensimmäiseksi yöksi yksi lapsista varasi sohvamajoituksen, ettei pennun tarvitse ihan yksin alakerrassa nukkua. Saapa nähdä montako yötä näin mennään...
Kyllä meistä vielä koiraperhe leivotaan!

Laskettelua koko perheellä Alpeilla

Päätettiin sitten raahautua laskettelemaan Alpeille koko perheen voimin! Mukana siis 5 henkeä, 5 sukset, 5 monot, 5 kypärää, yms...
Varattiin edulliset lennot Salzburgiin, sieltä auto (suksitelineillä) ja ajo Ellmaun kylään. Kylästä varasin huoneiston, johon mahdutaan (tosin yksi makuupussi mukana, just in case 😊).
Tämä Ski Welt hiihtokeskus valittiin kahdestakin syystä: paljon helppoja rinteitä lapsille ja family week tällä viikolla, joten lapset laskee ilmaiseksi.

Hyvin on loma sujunut ja kivaa on ollut koko poppoolla!
Testasin jopa Periscopea ja postasin parit videot täältä...

Mitä opittiin: varaa reissu aikaisin ja optimoi kustannukset ajankohdan mukaan (hintaa tulee lähinnä lennoista, majoituksesta ja hissilipuista). Lisäksi ota huoneisto missä kokkausmahdollisuus, sillä 5 hengen ravintolalasku on harvoin alle 100€!

Jotta loma olisi mahdollisimman ihana, laita työpostit pois puhelimesta, piilota muutenkin kaikki elektroniikka ja keskity lautapeleihin ja yhteiseen tekemiseen! Meillä on ollut laskettelun lisäksi ohjelmassa lenkkeilyä, ratsastusta, uintia, museoita, shoppailua ja vain hengailua pikkukylissä. Aivan täydellinen combo. Voin suositella muillekin 😊

Laskuvarjohyppyjä talvella

Aivan mahtava kevättalven keli Utissa 12.3.

Jengiä kasaantuu paikalle 10 aikoihin. Valmisteluihin kuluu melkoisesti paperitöitä, kuten varjojen tarkastamista, vakuutusten ja lisenssien tarkastamista, ym.

Sitten aletaan olemaan valmiita ja puetaan varusteet päälle. Vielä käydään kävelemässä laskeutumispaikalla, jotta tiedetään miten hanki kestää ja onko liukasta.

Lajille tyypilliseen tapaan odotellaan ja säädetään melkoisesti ennen kuin koneeseen päästään. Ensimmäiseen koneeseen lastataan 12 hyppääjää ja lähdetään taivaalle.

Maisemat on huikeita ja keli melkein sama kuin juhannuksena 😊

2000m korkeudella ovi auki ja sopivalla kohdalla päästään Marjan kanssa ensimmäisinä taivaalle.

Tuntuu niin hienolta olla taas pitkästä aikaa vapaana ilmassa.

Pienen lisän lentoon antaa mun Sorelin talvisaappaat, jotka tuo lisää pintaa jalkoihin ja vaikuttaa lentämiseen. Aika siistiä!

Kyllä tämä vaan on elämää parhaimmillaan!!!

Eikä siinä vielä kaikki. Parin hypyn jälkeen kotiin ja toisenlaisiin mukaviin puuhiin, kuten makkaranpaistoon pihatakalle 😊

Onnellisuuden avain, vai vaan hyvä päivä?

Tänään opin taas jotain uutta itsestäni.

Aamulla nimittäin ajelin Uttiin ja tarkoitus oli hypätä koneesta. Perillä oli liian pilvistä, joten käytiin viettämässä aikaa lounaan merkeissä ABC:llä (tuttu juttu kaikille Utin hyppääjille 😊). No sitten hyvällä sykkeellä kamat päälle ja koneelle, kun katsottiin että matalat pilvet meni juuri ohi ja seuraava pilvikerros näytti olevan riittävän korkealla. Noustiin ilmaan ja ylhäällä huomattiin että pelkkää pilveä näkyi, ei siis raon rakoa missään. No päätös ja koneella alas.

Onneksi luottopilottimme Pertti oli puikoissa, joten ei jännittänyt ihan liikaa!
Pääsin siis nauttimaan kaiken muun hyppäämiseen liittyvän, paitsi itse koneesta tippumista.
Aika siisti kokemus tämäkin ja koko päivästä jäi mahtava fiilis...

Mitä siis opin tästä? Onnellisuus syntyy matkan varrella, ei määränpäässä. Tämä on välillä vaikeaa muistaa kun olen täysin suorittajatyyppi ja aina menossa tai puskemassa eteenpäin kuin höyryveturi.
Tämän matkasta nauttimisen muistaa aina välillä, kuten vaellusreissuilla.
No juttuhan on sama kuin esim mindfulness, eletään tässä ja nyt.

Muistanpa tämän vielä huomenna tai en, mutta tänään on taas ollut HYVÄ PÄIVÄ 😊 Ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on ollut paljon!

Koti, ura, perhe, harrastukset,..... stressiä?

Uraäideistä kirjoitetaan vaikka kuinka paljon. Olen itse 3 lapsen äiti, käyn töissä, opiskelen aina kun mahdollista (tohtorin paperit sain muutama vuosi sitten, nyt vuorossa MBA) ja harrastelen urheilua, vuorille kiipeämistä ja laskuvarjohyppyä.
Joskus siis on vähän kiire!
Mutta nykyään ei äideillä ole mitään oikeutta ottaa itselleen "kunniaa" kodin pyörittämisestä, sillä isät ottavat kyllä roolia ja vastuuta jos tilaisuus annetaan. Liian monet äidit ylpeilevät sillä miten haastavaa on uran ja perheen yhdistäminen ja se on NIIN HISTORIAA!!!
Ei äideillä ole mitään tarvetta hoitaa yksin kaikkea.
Meillä hommat jaetaan tilanteen mukaan ja kun itse matkustan melko paljon työmatkoja, on tuolla miehellä välillä yksin koko homma hoidossa. Tietysti kun tulen taas kotiin, yritän tehdä oman osani kuskauksista ja muustakin kotihommista.
Onhan sitä itselläkin välillä haastavia päiviä, hyvänä esimerkkinä eilinen, kun töissä oli asioita vähän liikaakin ja jouduin tuottamaan pettymyksiä tietyille insinööreille (aina kurjaa). Lyhyet yöunet edellisen päivän työreissun vuoksi eivät auttaneet tilannetta. Kun sitten pääsin kotiin, unohdin täysin tyttären ratsastustunnin ja pojan jalkapallon. No isäntä onneksi hoiti homman kotiin ja pelasti taas yhden päivän :)
Ei siis oteta marttyyrin asennetta vaan jaetaan vastuut kotona, eihän sitä töissäkään pärjää jos ei osaa delegoida! Suomessa tasa-arvoinen asema on nykypäivää, mutta se vaatii myös naisilta asennetta ja luopumista yksinoikeudesta ylpeillä kodin ja uran yhdistämisellä.
Uudet jutut on kivoja niin äideille, isille kuin lapsillekin, meillä isä pääsi lakkaamaan kynsiä ja minä pääsen tänään pojan kanssa Cheekin konserttiin!!!

Miten uralla edetään?

Pohdin tänään uralla etenemistä, kun törmäsin eilen toimiston ovella toimariin ja jäin miettimään olisiko tilanne pitänyt jotenkin käyttää hyväksi.

En ole näissä peleissä hyvä, enkä tiedä haluaisinkokaan olla.

Olen hyvä strategioiden suunnittelussa ja tiiminä pelaamisessa yhteiseen päämäärään, mutta tiedän että joskus pitäisi omat saavutukset tuoda enemmän esiin. Organisaatiosta kun aina löytyy myös niitä ihmisiä, ketkä ajavat omaa etuaan (avoimesti tai kulisseissa). Usein nämä tyypit huomataan ja he etenevät helposti organisaatiossa muiden kustannuksella.

Kyllähän voisin itsekin näihin peleihin lähteä, mutta saan enemmän iloa siitä että voin auttaa hyviä tyyppejä eteenpäin heidän urillaan ja etenemme yhtenä rintamana.

Suunnitelma on siis seuraava: opiskelen taas vähän lisää ja laajennan näin kompetenssejani (eMBA alkaa ensi viikolla). Samaan aikaan seuraan millaisia työpaikkoja avautuu organisaatiossa niin että bisneskehitys ottaa suuremman roolin työstäni.

Joa eteneminen on mahdollista niin toki tartun uusiin tilaisuuksiin, mutta periaatteistani en luovu! Yritän myös ymmärtää mihin asti voin päästä ja pitää tasapainon työn ja muun elämän välillä tasapainossa (tällä hetkellä se toimii harvinaisen hyvin)!

En mistään hinnasta luopuisi harrastuksista tai vapaa-ajasta. Pelkän työn ympärillä pyörivä elämä ei mua onnelliseksi tee 😊
Luonto ja talvi... Ihanaa!