Laskuvarjohyppyjä talvella

Aivan mahtava kevättalven keli Utissa 12.3.

Jengiä kasaantuu paikalle 10 aikoihin. Valmisteluihin kuluu melkoisesti paperitöitä, kuten varjojen tarkastamista, vakuutusten ja lisenssien tarkastamista, ym.

Sitten aletaan olemaan valmiita ja puetaan varusteet päälle. Vielä käydään kävelemässä laskeutumispaikalla, jotta tiedetään miten hanki kestää ja onko liukasta.

Lajille tyypilliseen tapaan odotellaan ja säädetään melkoisesti ennen kuin koneeseen päästään. Ensimmäiseen koneeseen lastataan 12 hyppääjää ja lähdetään taivaalle.

Maisemat on huikeita ja keli melkein sama kuin juhannuksena 😊

2000m korkeudella ovi auki ja sopivalla kohdalla päästään Marjan kanssa ensimmäisinä taivaalle.

Tuntuu niin hienolta olla taas pitkästä aikaa vapaana ilmassa.

Pienen lisän lentoon antaa mun Sorelin talvisaappaat, jotka tuo lisää pintaa jalkoihin ja vaikuttaa lentämiseen. Aika siistiä!

Kyllä tämä vaan on elämää parhaimmillaan!!!

Eikä siinä vielä kaikki. Parin hypyn jälkeen kotiin ja toisenlaisiin mukaviin puuhiin, kuten makkaranpaistoon pihatakalle 😊

Onnellisuuden avain, vai vaan hyvä päivä?

Tänään opin taas jotain uutta itsestäni.

Aamulla nimittäin ajelin Uttiin ja tarkoitus oli hypätä koneesta. Perillä oli liian pilvistä, joten käytiin viettämässä aikaa lounaan merkeissä ABC:llä (tuttu juttu kaikille Utin hyppääjille 😊). No sitten hyvällä sykkeellä kamat päälle ja koneelle, kun katsottiin että matalat pilvet meni juuri ohi ja seuraava pilvikerros näytti olevan riittävän korkealla. Noustiin ilmaan ja ylhäällä huomattiin että pelkkää pilveä näkyi, ei siis raon rakoa missään. No päätös ja koneella alas.

Onneksi luottopilottimme Pertti oli puikoissa, joten ei jännittänyt ihan liikaa!
Pääsin siis nauttimaan kaiken muun hyppäämiseen liittyvän, paitsi itse koneesta tippumista.
Aika siisti kokemus tämäkin ja koko päivästä jäi mahtava fiilis...

Mitä siis opin tästä? Onnellisuus syntyy matkan varrella, ei määränpäässä. Tämä on välillä vaikeaa muistaa kun olen täysin suorittajatyyppi ja aina menossa tai puskemassa eteenpäin kuin höyryveturi.
Tämän matkasta nauttimisen muistaa aina välillä, kuten vaellusreissuilla.
No juttuhan on sama kuin esim mindfulness, eletään tässä ja nyt.

Muistanpa tämän vielä huomenna tai en, mutta tänään on taas ollut HYVÄ PÄIVÄ 😊 Ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on ollut paljon!