Työmatkoja vai kulttuuria vai molempia???

Mä rakastan matkustamista, mutta joskus täytyy tunnustaa että työmatkat joskus vähän kyllästyttää. Tai ehkä se kotoa lähteminen ei huvita, mutta kun potkaisen itseni ovesta ulos niin taas on kaikki ihan jees! Vähän sama juttu kun joillekin urheilu, lähtö on se kynnyskysymys mutta sit on siistiä kun pääsee treenaan.
Kun nyt kuitenkin työ vaatii reissaamista niin oon yrittänyt yhdistää jotain muutakin kun neukkareita ja lentokenttiä näihin matkoihin. Joskus pääsen hyppäämään jos sattuu drop zone lähelle tai katsomaan nähtävyyksiä. Nyt oon Kiinassa ja Pekingissä ois päivän pysähdys. Päätin siis aamulla aikaisin hypätä taksiin ja päästellä katsastamaan Kiinan muurin.

Meidän firman yks ruotsalainen johtaja joskus neuvoi ettei matkoilla saa suorittaa, joten yritän välillä muistaa tän neuvon 😆
Vaikkakin hoidan aina duunit ja meilit myös matkustaessa, enhän mä ehtis muuten tekemään mitään!
Tää on mun tapa pitää yllä hyvä fiilis ja hoitaa työni hyvin ilman stressiä.

Miten suhtautua juttuihin musta itsestäni???

Tuntuu hassulta lukea juttuja mun omasta urasta. Enhän mä oo mitään muuta kun tavallinen insinööri joka innostuu uusista asioista!
No tää juttu tuli ulos vähän aikaa sitten (ja on siis oikeestaan jo vanhentunu, kun oon jo vaihtanu työtehtäviä):
http://www.fortum.com/fi/urapolku-ja-opiskelijat/urapolku/tulevaisuuden-tyokaverisi/kristiina-soderholm/pages/default.aspx

On siis NIIN OUTOO lukee tätä! Miks ketään kiinnostais? Ainut oikeesti tärkee asia on jätetty ihan loppuun, eli se että me tarvitaan lisää naisia alalle (sekä ydinvoimaan että digitalisaatioon). Mut kuka jaksaa lukee tällasia juttuja loppuun asti  😕

Positiivinen energia ja tehokkuus yhdistyy

Mistä syystä osa ihmisistä, jopa kiireisistä johtajista, tuntuu olevan aina hyvällä tuulella? Ja toiset taas aina kiukkuisia...
Nykyään puhutaan paljon onnellisuuen ja positiivisuuden vaikutuksista aivojen toimintaan ja organisaation innovatiivisuuteen. Myös wellbeing on tärkeä osa tätä yhtälöä.
Kun on kova stressi ja kiire päällä, on tosi tärkeetä saada omaa aikaa ja aivoille lepoa jollain tavalla. Kukin sitä tekee omalla tavallaan, urheilemalla, perheen kanssa aikaa viettäen tai vaikkapa opiskellen. Mä tarviin vähän kaikkea, joten tykkään tasapainoitella näiden välillä... ja tyhjätä välillä aivoja lentokoneesta hyppäämällä :)
Miten tällaista asiaa pitäis viestiä isossa organisaatiossa? Ehkä se johdon ja mielipidevaikuttajien esimerkki ajaa asiaa? Mutta voitaisko tehdä vielä jotain muuta?
Meillä ei Suomessa oikein oo sitä kulttuuria että hengailtais työkavereiden kanssa muuten kun työajalla, mutta tää on muuttumassa. Mietitään just miten saatais työpaikasta mukava ja hauska paikka porukan viettää aikaa. Ajatuksena on että töitä voi tehdä joustavasti missä tahansa, vaikka kotona. Mutta työpaikalla pitäis olla niin hyvä fiilis ja mielenkiintoista porukkaa, että sinne haluaa tulla yhteistyötä tekemään ja innovoimaan uusia juttuja. Tietyt asiat vaan menee paljon paremmin eteenpäin porukalla, kuin yksin pähkäilemällä.

No tätä nyt yritetään edistää, mutta on vähän vielä haasteena se, et ihmiset on niin kiireisiä ettei ne ehdi tai ei kiinnosta asiasta edes keskustella. Tää on tätä että juostaan kovaa ilman että ehditään yhtään miettimään miten tätä hullua juoksua voisi vähentää ja tehdä asiat fiksummin.

Olisiko tää miellyttävä ympäristö?

Positiivinen energia ja sen jakaminen muille on mulle punaisia lankoja, sekä omassa elämässä ja myös töissä. Toisinaan onnistun paremmin, joskus huonommin. Onneks äitiys ja ikä on tuonut armollisuutta omaa itseäni kohtaan, joten jaksan toisinaan hymyillä myös näinä epäonnistuneina päivinä :)
Ihanaa viikonloppua!

Leikin tärkeys myös bisneksessä

Viime viikolla opittiin taas paljon ja jäin pohtimaan muutamaa asiaa.
Nykyään on tuo palvelumuotoilu varsin pinnalla. Ja mistä siinä on kyse... Mun käsityksen mukaan puhutaan ihan perus jutuista: kuuntele mitä asiakas tarvitsee, tehkää yhdessä ensimmäinen mahdollinen ratkaisumalli ja yrittäkää kuvata se ymmärrettävästi. Me mm. askarreltiin IT konsepti meidän ongelmaan siiloutuneesta informaatiosta.
Ohje siis oli: leikkikää ja kyselkää! Vähän kuin olisitte 5-vuotiaita.
Kysymys kuuluukin: ollaanko me niin tosissaan bisneksessä, ettei voida pärjätä nykyisillä ja tulevilla markkinoilla? Ehkä Suomessa on liian perinteinen yrityskulttuuri ja muistellaan edelleen kaiken maailman vuorineuvoksia ja muita entisajan tärkeitä pestejä.
Mun ajatus olisi tehdä paikka palvelumuotoilulle = askartelupaja 😆 Siinä vaan on sellainen pienenpieni haaste, etten tiedä kehtaisiko kukaan sitä käyttää (tai ehtisitkö), kun tuntuu niin kiire kaikilla olevan ettei ehdi ajatella...
Pienin askelin eteenpäin 😊

Ihanat kamalat sisarukset

Mulla on kaksi pikkuveljeä ja vaikka en muuten oo kovin kilpailuhenkinen, niin veljien kanssa on aina vähän kilpailtu. Pentuna pelattiin biljardia ja pingistä ja kilpailtiin kovaa. Opittiin siinä sekä voittamaan että häviämään js välillä häviöstä tuli suututtua ihan tosissaan!
Nyt aikuisina ei enää niin kilpailla, mutta huomasin tässä taannoin että tunsin pienen kateuden piston veljien menestyksestä. Tämä alkoi oikein häirtsemään mua itseäni, koska ollaan jokainen pärjätty hyvin omilla tahoillamme.
Päätin siis tarkoituksellisesti muokata omaa suhtautumistani asiaan.
Nyt oon jo päässyt siihen pisteeseen, että voin vilpittömästi iloita veljien menestyksestä ja on kiva kuulla kuinka hienoja juttuja nuo rakkaat veljeni tekevät.

Tässä hyvä esimerkki vanhemmasta pikkuveljestäni ja huikeasta menestyksestä RFID-alalla.
Onnea Lauri!
https://www.youtube.com/watch?v=qfmy3uycTbg&feature=youtu.be

Toivottavasti myös omilla lapsilla välit kehittyy aikuisena siihen että toisten menestyksestä voi iloita. Vielä meillä ollaan kilpailu-moodissa :)

Eksoottista lomailua Suomessa

Tuntuu et oon ollut lomalla vaikka kuinka kauan! Mä tykkään olla töissä kesällä, kun kiire ei oo niin hirvee ja ruuhkatkaan ei ärsytä.
Tänä kesänä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä ja suurin osa kesästä on mennyt muualla kun toimistolla.
Vaan yhden viikon loma nyt heinäkuussa on tuntunut varsin rentouttavalta. Me nimittäin ajettiin Kuusamoon ihmettelemään mökkiprojektia. Hypättiin Touraniin 4 aikuista, 3 lasta ja 1 koira. Suksiboksiin kamppeet kyytiin ja hyvällä mielellä matkaan!

Tontti on siis keskellä ei mitään (melkein tunnin matka Kuusamosta itään), siellä on saunatupa järven rannalla ja mökki rakenteilla.
Siellä kun uitiin ja puuhattiin muutama päivä ilman juoksevaa vettä ja sähköjä, niin kyllä jäi kiire ja stressi pois kuviosta.

Nukuttiin teltassa, lämmitettiin vettä saunan padassa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa iltaisin (Rodi-koirakin pääsi jaolle). Aivan ihanan eksoottista ja alkeellista lomailua. Tulee mieleen vaellusreissut vaikka ne yleensä suuntautuu VÄHÄN kauemmaksi.

Täytyy tunnustaa että tällasen reissun jälkeen maistuu ravintolaruoka ja kunnon suihku taas ihan uudella tavalla 😊

Poroja tuli kuvattua pihassa ja meidän suunnaton vahtikoira pääsi räkyttämään niitä 😆 Tätä ei etelämmässä näe!

Perhepäivä Tampereella

Tammerfest taas monen vuoden tauon jälkeen oli huikee juttu!
Koko päivä jammailtiin ja laulettiin Ratinassa perheen voimin. Oli Vesala, Elastinen, Tuisku, Chisu,.. Tuttujakin nähtiin ja yhteinen kiinnostuksen kohde oli tietenkin Pokémon go!
Koko päivän juhlinnan jälkeen syömään ja keskustan Omena hotelliin (tuli sellainenkin testattua) nukkumaan. Omenahotelli konsepti on kyllä hyvä ja käyttää teknologiaa hyväkseen. Varaus ja maksu etukäteen netissä, pääsykoodi ja huoneen numero suoraa kännykkään. Sitten sillä vaan sisään! Ei mitään kirjautumista ja muuta aikaa vievää pyrokratiaa! Hyvä kokemus!!!
No toinen perhepäivä Särkänniemessä ja viikonloppu on pulkassa.
Halvat ei ole nää huvit, joten parempi kun ei laske kuluja tälle viikonlopulle 😊
Kaikilla on ollut aivan mahtavaa joten joka sentin arvoinen.
Suomen kesä ja kaupunkiviikonloput on välillä aivan mahtavia! Saapa nähdä mitä kesä seuraavaksi tuo tullessaan, olisi viikon lomakin tiedossa 😊

Pariisi ja Ranska... Ydinvoimaa...

Vietin viikkoni Pariisissa ydinenergian merkeissä taas vaihteeksi. Kylläpä tulikin muistutus alan asenteista ja historian painolastista! Edellisen kerran pääsin vastaavaa tunnustelemaan muutamia vuosia sitten kurssilla Etelä-Ranskassa.
Ranska on siis perinteinen ydinvoimamaa. Joskus aikanaan ranskalaiset olivat alan johtajia ja tämä asenne näkyy edelleen.
Nykyään Aasian maat kuten Kiina ja Korea ovat jo ohittaneet perinteiset johtajat monessa asiassa, eikä länsimaissa rakenneta uutta ydinvoimaa kuten Aasiassa.

No heti alkuviikosta pääsin esiintymään nuorten ydinvoimaosaajien seminaarissa (Atoms for future) ja juttelin monien nuorten kanssa. He näkivät Ranskan tilanteen odottavana, sillä vanhan maailman edustajat johtavat alaa eivätkä usko muutosten energia-alalla vaikuttavan ydinvoima-alaan. Sentään nuoria osaajia Ranskasta löytyy, päinvastoin kuin Ruotsista!

Toinen suuri tapahtuma viikolla oli World Nuclear Exhibition, mihin pääsin kutsuvieraana. No aloituspuheen kohokohta oli Ranskan energiaministeri, joka toi esiin Euroopan yhteisenä tavoitteena nostaa Ranskan taas ydinvoimateollisuuden kärkeen. En taida olla tästä tavoitteesta samaa mieltä 😆

Mun mielestä nää vanhat ydinvoimamaat saa joko hävitä uusille tai uudistaa koko alan kilpailukykyiseksi. Asenteet ja toimintatavat kaipaa niin isoa muutosta, että en heti löisi vetoa niiden puolesta... No voin olla väärässäkin!!!

Mitä tilaisuudesta jäi käteen: uusia tuttavuuksia ja mahdollisia yhteistyökumppaneita, käsitys siitä missä Ranskan teollisuus menee ja muistutus koko alan muutosvastaisesta asenteesta.
Mä aion silti jääräpäisesti jatkaa alan ja asenteiden muuttamista, vaikka mua kyseenalaistetaankin. Sain juuri epäilyä osakseni pienten voimaloiden mahdollisuudesta, kun "suuri ja vielä suurempi on se oikea suunta länsimaissa"...

Tää on silti mun oma ala ja sitä haluan tukea myös tulevaisuudessa 😊

Niin ja jalkapallo oli joka paikassa Pariisissa esillä ja fanit oli valloittaneet kadut! Jopa Eiffel-torni oli puettu palloon ⚽️

Haaste otetaan vastaan 😊

Haasteet on pop! Ihan sama onko kyseessä vuoren valloitus, joku kilpailu, itseni voittaminen (esim. ekalla laskuvarjohypyllä) tai uudet haasteet töissä. En tiedä onko se sisäänrakennettu kilpailuvietti vai mikä, mut nautin haasteen alkuvaiheesta, kun pääsen aloittamaan uutta urakkaa. Sitten on hienoo matkan varrella viedä asioita kohti tavoitetta. Kun sitten lopuksi pääsee maaliin, niin huippu on sitä palkitsevampi mitä isompi työ on vaadittu...

Mulle on tulossa kaksi isoa vastuuta tässä yhtäaikaa ja MBA kurssi on myös menossa. Tämä vuosi tulee olemaan tiukka, ja uskoisin että myös aivan mahtava!
Sain viime viikolla yhden tyypin epäilemään että en pysty näitä vastuita hoitamaan. No otin asian positiivisesti ja sovittiin että teen asialle jotain, jos alkaa näyttämään tarpeelliselta.
Samoin kävi väikkäriäni tehdessä, mun pomo ei uskonut että saan sen tehtyä niin tiukalla aikataululla (kun olin kuitenkin täysipäiväisesti myös töissä ja lapset oli pieniä). Kun pääsin tavoitteeseeni, se kyllä muisti epäilyksensä ja uskon että sain sen arvostamaan mua uudella tavalla.
No nyt mulla on taas uusi haaste edessä, välillä kauhistuttaa, mutta lähinnä oon intoa piukassa.
Tän tavoitteen saavuttamiseen tarviin hyvän jengin auttamaan, yksin ei näitä taisteluja voiteta!
Onneksi töissä on mahtavaa porukkaa ja firman johto antaa tukensa. Mulla on myös upeat kotijoukot jotka ymmärtää, tukee ja auttaa kaikin mahdollisin keinoin. Pään saa tyhjennettyä välillä lentokoneesta hyppäämällä ja tiukka urheilu pitää myös kropan kunnossa.
Siis antaa tulla vaan, valmiina ollaan!

"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa kun tulosta taas teen..."
Elastisen Eteen ja ylös on niiiiin mun biisi! https://m.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I

Lauluterapiaa ratissa...

Laulatko sä autossa?
Mulle on jäänyt tapa laulaa autossa radiosta tulevia biisejä ja tuun usein hyvälle tuulelle siitä.
Tätä autossa laulamista harrastettiin opiskeluaikana serkun kanssa, kun ajettiin Jämsänkoskelle viikonlopuiksi. Useimmiten tämä oli kesällä (oltiin molemmat kesätöissä pääkaupunkiseudulla ja asusteltiin Keravalla) ja autona toimi pieni ja legendaarinen Nissan Micra!
Silloin oltiin vielä angstisia ja ideologisia nuoria, koko maailma meidän edessä. Jotain noista ajoista on muuttunut ja ymmärrän maailmaa ehkä jollain tapaa kokonaisvaltaisemmin nykyisin, mutta moni asia on säilynyt.
Edelleen ajan autolla ja laulan ihan täysiä hyviä biisejä ja jos ahistaa niin sillon pitää vetää apulantaa tai muuta vastaavaa 😆
Sama serkku on edelleen yksi mun läheisimpiä ihmisiä ja oon ehkä vieläkin vähän räväkkä (ainakin silloin tällöin). Autokin on lähes yhtä rousku kun 90-luvun lopulla, mutta myös yhtä luotettava 😊

Aion jatkaakin autossa laulamista, se vaan on terapiaa mulle. Voin suositella muillekin, kokeileppa huvikses!

Toimarin tapaaminen

Mulla on tapaaminen meidän toimarin kanssa ens viikolla ja siinä pitäisi näyttää miksi just mä olisin hyvä yhteen kehityshommaan. Tähän hiukan kuvausta meidän firmasta, suurin osa mun kollegoista ei ikinä tavannut henkilökohtaisesti edellistä toimaria (joka kuitenkin oli virassaan vuosia).

En siis oikein tiedä miten suhtautua tapaamiseen: työhaastattelu vai keskustelu -tyyppisesti...

Ja miten ihmeessä voin vakuuttaa että just mä oon hyvä tähän hommaan, kun muilla hakijoilla on varmasti enemmän teknistä osaamista kyseisestä hommasta.

Tähän ei riitä perusteluksi että oon hyvä tyyppi ja saan tiimin tekemään hommia yhdessä (vaikka asia näin onkin). Ei taida myöskään olla apua periksi antamattomasta asenteesta (kuten vuorille kiipeäminen) tai rohkeudesta ja riskien arvioinnista (kuten laskuvarjohyppy).

Hyvä organisointikyky mulla on (kuten kolmen lapsen kanssa on harjoiteltu) ja muutoksia osaan vetää varsin hyvin (tämän voin näyttää jopa töiden saralta).

Miten siis saan vakuutettua että just mä ymmärrän miten liiketoiminta ja teknologia saadaan parhaiten sovitettua yhteen ja voittokortit on meidän??? Musta vaan tuntuu siltä että voisin auttaa tän palapelin ratkaisemisessa ja saada kriittisen massan mukaan muutokseen, jolloin siinä voitaisiin hyvinkin onnistua.

Ehkä mun pitäis tehdä kysely somessa ja pyytää jengiä vastaamaan mun puolesta. Näitä some-kyselyitäkin on tullut testattua. Vai tekisinkö videon periscopeen?

Taidan näyttää tän blogin meidän toimarille ja vaan kysyä että oliko vielä jotain lisäkysymyksiä vai joko sain perusteltua asiani 😊

Voin vielä lisäperusteena kertoa että oon sinnikäs ja ahkera (tein väikkärinkin töiden lomassa), joskus jopa itsepäinen... Osaan myös ajaa asiaani, kuten tulevaisuuden realtoriteknologiaa, jota oon saanut edistettyä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. En mä myöskään pelkää esiintymistä, joku voisi sanoa että jopa hakeudun valokeilaan (mut se riippuu tilanteesta 😎)

No ehkä mun pitää vielä vähän harkita mitä suustani päästän, mutta yleensä ottaen latelen asiat aika suoraviivaisesti turhia kaunistelematta (toiset arvostaa, toiset ei..)

Mikä ihmeen digitalisaatio...

Mä olen nyt keskustellut digitalisaatio-aiheesta eri ihmisten kanssa...

Se tuntuu olevan eri asia eri porukoille!

Yksi käsittää digitalisaationa sen, että tietoja kirjoitetaan johonkin järjestelmään (tämä siis hyvin perinteinen käsitys). Toinen taas alkaa puhumaan 3D vistuaalilaseista ja kokemuksista sitä kautta (tyyliin koe laskuvarjohyppy virtuaalisesti).

Ehkä molemmissa on jotain perää...

Musta tuntuu että nykyään tietokoneilla saadaan tehtyä mitä vaan ja se juju on yhdistää käyttäjän tarve oikeaan toteutukseen.

Jos käyttäjä on ihminen, joka haluaa kokea uusia juttuja, on ehkä tosiaan virtuaalimaailma se oikea sovellus. Sitten jos tarvitaan uusia sovelluksia parantamaan voimalaitoksen toimintaa, voivat työkalut ja sovellukset olla aika toisenlaiset. Tässä tapauksessa tuntuu haaste aina olevan datan määrä ja sen erilaiset tallennusmuodot eri paikkoihin. Miten siis saada oikea data oikeaan käyttötarkoitukseen?
Asia on yllättävän samanlainen kuin organisaatiossa ihmisten kanssa toimiminen. Miten saada oikeille ihmisille oikea informaatio mahdollisimman järkevällä tavalla. Sovelluksia on monia, muutos tarvitaan jotta nykytilasta päästään parempaan. Muutos on aina haastava: yritäppä saada ihmiset käyttämään sovelluksia älypuhelimissa, kun osa käyttää edelleen pöytäpuhelimia (tämä siis vain yksi esimerkki). Erityisesti perinteisillä aloilla isoissa firmoissa muutosnopeus on etanaa hitaampaa. KOKEMUSTA ON!
Mutta kun löydät oikeat ihmiset tukemaan muutosta ja ujuttamaan sitä eteenpäin organisaatiossa, niin kaikki on mahdollista 😊
Jännittävää nähdä miten nyt pinnalla olevat asiat (Internet of things, 3D printing, big data, virtual reality, ym.) saadaan käyttöön eri aloilla. Ja mikä tulee olemaan seuraava ISO JUTTU??

Laskuvarjohyppyjä talvella

Aivan mahtava kevättalven keli Utissa 12.3.

Jengiä kasaantuu paikalle 10 aikoihin. Valmisteluihin kuluu melkoisesti paperitöitä, kuten varjojen tarkastamista, vakuutusten ja lisenssien tarkastamista, ym.

Sitten aletaan olemaan valmiita ja puetaan varusteet päälle. Vielä käydään kävelemässä laskeutumispaikalla, jotta tiedetään miten hanki kestää ja onko liukasta.

Lajille tyypilliseen tapaan odotellaan ja säädetään melkoisesti ennen kuin koneeseen päästään. Ensimmäiseen koneeseen lastataan 12 hyppääjää ja lähdetään taivaalle.

Maisemat on huikeita ja keli melkein sama kuin juhannuksena 😊

2000m korkeudella ovi auki ja sopivalla kohdalla päästään Marjan kanssa ensimmäisinä taivaalle.

Tuntuu niin hienolta olla taas pitkästä aikaa vapaana ilmassa.

Pienen lisän lentoon antaa mun Sorelin talvisaappaat, jotka tuo lisää pintaa jalkoihin ja vaikuttaa lentämiseen. Aika siistiä!

Kyllä tämä vaan on elämää parhaimmillaan!!!

Eikä siinä vielä kaikki. Parin hypyn jälkeen kotiin ja toisenlaisiin mukaviin puuhiin, kuten makkaranpaistoon pihatakalle 😊

Onnellisuuden avain, vai vaan hyvä päivä?

Tänään opin taas jotain uutta itsestäni.

Aamulla nimittäin ajelin Uttiin ja tarkoitus oli hypätä koneesta. Perillä oli liian pilvistä, joten käytiin viettämässä aikaa lounaan merkeissä ABC:llä (tuttu juttu kaikille Utin hyppääjille 😊). No sitten hyvällä sykkeellä kamat päälle ja koneelle, kun katsottiin että matalat pilvet meni juuri ohi ja seuraava pilvikerros näytti olevan riittävän korkealla. Noustiin ilmaan ja ylhäällä huomattiin että pelkkää pilveä näkyi, ei siis raon rakoa missään. No päätös ja koneella alas.

Onneksi luottopilottimme Pertti oli puikoissa, joten ei jännittänyt ihan liikaa!
Pääsin siis nauttimaan kaiken muun hyppäämiseen liittyvän, paitsi itse koneesta tippumista.
Aika siisti kokemus tämäkin ja koko päivästä jäi mahtava fiilis...

Mitä siis opin tästä? Onnellisuus syntyy matkan varrella, ei määränpäässä. Tämä on välillä vaikeaa muistaa kun olen täysin suorittajatyyppi ja aina menossa tai puskemassa eteenpäin kuin höyryveturi.
Tämän matkasta nauttimisen muistaa aina välillä, kuten vaellusreissuilla.
No juttuhan on sama kuin esim mindfulness, eletään tässä ja nyt.

Muistanpa tämän vielä huomenna tai en, mutta tänään on taas ollut HYVÄ PÄIVÄ 😊 Ja viime aikoina näitä hyviä päiviä on ollut paljon!

Onnellinen kun on elossa... Miten muistan tän huomennakin???

Onpa mukavaa olla kotona, vaikka Singaporen muutama lämmin päivä oli kyllä pitkän lennon arvoinen 😊

Tänään kuulin uutisen Nepalin vuoristossa pudonneesta pienkoneesta. Ja huomasin reitin ja koneen olevan sama kuin millä lensimme joulukuussa Jomsomista Pokharaan vaellusmatkan päätteeksi.

http://edition.cnn.com/2016/02/25/asia/nepal-plane-crash/index.html http://yle.fi/uutiset/pienkone_pain_vuorenseinaa_nepalissa_23_ihmista_kuoli/8695997 

Kylläpä tuli muistutus itselleni että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka ikinen päivä, vaikka kuinka joutuu juoksemaan kilpaa töiden, perheen, urheilun ja muiden harrastusten kanssa.

Pidän itse enemmän hektisestä kiireen tunteesta kuin tylsistä päivistä ilman mitään tekemistä! Mutta aina välillä on mahtavaa ottaa kokonainen päivä ilman mitään tekemistä.

S

Oletpa sitten toimintaa rakastava suorittaja tai rauhasta nauttiva sohvaperuna, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä!

Meistä kukaan ei voi olla varma mikä päivä on se viimeinen ja sen vuoksi pitäisi muistaa nauttia joka päivä ainakin yhdestä tai kahdesta jutusta. Eihän kaiken tarvitse olla kivaa, mutta huomioidaan erityisesti ne positiiviset asiat. Esim aamulla lentokentällä tullivirkailijan kanssa hymyiltiin toisillemme ja toivotettiin mukavat jatkot. Tulipa hyvä fiilis 👍🏼

Se on asenteesta kiinni!!

Asiat voi nähdä monella tapaa. Olen enemmän optimisti kuin pessimisti, vaikka joskus minäkin retkahtanut kyynisyyden puolelle jos asiat ei onnistu.

Tänään suurin onnistumisen tunne liittyi rikkinäiseen autoon...
Aamulla meidän auton etuosa roikkui maassa, eikä sillä päässyt ajamaan. No ei ollut mitään hajua mikä siinä oli vialla, mutta päätin soittaa yhteen paikalliseen autokorjaamoon ja kysyä voisivatko sille jotain tehdä... Auto on siis vanha romu, joten ei siinä mitään vakuutuksia ole, enkä sitä merkkihuollossa käytä.
No sain kuulla että heidän hinausautonsa on varattu koko päivän, mutta jos saan auton pajalle, saattavat ehtiä sitä katsomaan jo tänään. No parin soiton jälkeen oli hinaus hoidossa ja auto vietiin aamupäivällä pajalle. Sieltä työmies soitti ja kertoi mikä oli vialla, sekä ilmoitti kustannukseksi 350€. Lupasivat soitella kun työ olisi valmis ja niinhän klo 15 puhelin soi ja auto oli korjattu. Kertoivat vielä vaihtaneensa laakerit, jotka olivat huonossa kunnossa. Hintaa tuli 30€ lisää osista (ja oli mennyt samalla työllä).
Kylläpä tuli voittaja-fiilis kun auto oli kunnossa samana päivänä ja 380€ hintaan. Kiitin virolaisia työmiehiä erityisen hyvästä palvelusta kun auton kävin hakemassa!!!

Kaikki siis riippuu asenteesta 😊