Haasteet on pop! Ihan sama onko kyseessä vuoren valloitus, joku kilpailu, itseni voittaminen (esim. ekalla laskuvarjohypyllä) tai uudet haasteet töissä. En tiedä onko se sisäänrakennettu kilpailuvietti vai mikä, mut nautin haasteen alkuvaiheesta, kun pääsen aloittamaan uutta urakkaa. Sitten on hienoo matkan varrella viedä asioita kohti tavoitetta. Kun sitten lopuksi pääsee maaliin, niin huippu on sitä palkitsevampi mitä isompi työ on vaadittu...
Mulle on tulossa kaksi isoa vastuuta tässä yhtäaikaa ja MBA kurssi on myös menossa. Tämä vuosi tulee olemaan tiukka, ja uskoisin että myös aivan mahtava!
Sain viime viikolla yhden tyypin epäilemään että en pysty näitä vastuita hoitamaan. No otin asian positiivisesti ja sovittiin että teen asialle jotain, jos alkaa näyttämään tarpeelliselta.
Samoin kävi väikkäriäni tehdessä, mun pomo ei uskonut että saan sen tehtyä niin tiukalla aikataululla (kun olin kuitenkin täysipäiväisesti myös töissä ja lapset oli pieniä). Kun pääsin tavoitteeseeni, se kyllä muisti epäilyksensä ja uskon että sain sen arvostamaan mua uudella tavalla.
No nyt mulla on taas uusi haaste edessä, välillä kauhistuttaa, mutta lähinnä oon intoa piukassa.
Tän tavoitteen saavuttamiseen tarviin hyvän jengin auttamaan, yksin ei näitä taisteluja voiteta!
Onneksi töissä on mahtavaa porukkaa ja firman johto antaa tukensa. Mulla on myös upeat kotijoukot jotka ymmärtää, tukee ja auttaa kaikin mahdollisin keinoin. Pään saa tyhjennettyä välillä lentokoneesta hyppäämällä ja tiukka urheilu pitää myös kropan kunnossa.
Siis antaa tulla vaan, valmiina ollaan!
"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa kun tulosta taas teen..."
Elastisen Eteen ja ylös on niiiiin mun biisi! https://m.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti