Vakuutus - riskialttiit lajit (vaellus, hyppy) entä ydinvoima?

Joudun välillä tilanteisiin missä vakuutus olisi hyvä juttu, erityisesti kun harrastan riskialttiita lajeja. En ole vielä saanut selville parasta tapaa itseni vakuuttamiseksi, sillä en hirmuisesti haluaisi siitä maksaa.

Olen yleensä vaelluksille ottanut kertaluontoisesti vakuutuksen https://www.worldnomads.com
Tämän juju on siinä, että se korvaa kustannukset jos mut pitää hakea sieltä helikopterilla pois ja kuskata sairaalaan. Samaa kautta saa laittaa pienen avustuksen milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen!

Myös hyppyreissuun otan yleensä vakuutuksen, erityisesti jenkkeihin, kun siellä sairaanhoito vaan on hirmu kallista.

Kaikkialla vaaditaan vakuutus sille, jos vahingoitan toisen omaisuutta hyppäämisellä, mutta tämä on helppo hoitaa esim SIL:in kautta.

Varmaan parempikin tapa itsensä vakuuttamiseksi olisi, mutta oon vähän laiska selvittämään tätä 😆

Samaa aihetta selvitetään miljoonilla euroilla vuosittain lakimiesten toimesta, kun pohditaan vastuita ydinvoiman käytöstä. Erityisen hankalaa on määrittää ylärajaa sille paljonko korvauksiin pitää varata rahaa, mikäli ydinmateriaalia pääsee toisen maan alueelle. No tässä asiassa on riittänyt töitä lakimiesarmeijalle jo vuosiksi, yhteisymmärrys tässä on vaikeaa, joten työt jatkuvat vielä pitkään!

Annapurnalle olisi suunta seuraavaksi, toivottavasti vakuutukselle ei tule käyttöä.

standardeja... mihin oon taas joutunut???

Ja taas kerran istun kokouksessa ainoana naisena (ja ainoana alle 60v osallistujana), tällä kertaa Washingtonissa.
Suurin osa osallistujista on eläkkeellä, mutta innostuneita keskustelemaan uuden tyyppisestä lähestymisestä ydinvoimaloiden turvallisuuteen. Onhan toki hienoa, että eläkeläiset ovat niin innostuneita asiasta, että jaksavat jatkaa töiden parissa.
Kuitenkin muutosta alalla tarvitaan kipeästi, eikä sitä tule jos nuoremmat eivät pääse sellaisiin positioihin missä päätöksiä tehdään. Nyt vanhat, kokeneet, mutta myös tiettyihin tapoihin urautuneet miehet yrittävät uudistaa alaa, mutta se ei tule näin onnistumaan.

Onko mitään muuta alaa maailmassa, missä työpaikkailmoituksessa voidaan vaatia esimerkiksi 30 vuoden työkokemusta?

Tyypillisiä kuvia ydinvoima-alan tilaisuuksista ovat tällaiset (tässäkin keskustellaan tulevaisuuden näkymistä)...

Haluaisin saada digitaalisen maailman vauhtia tai vaikkapa ilmailun fiilistä edes hiukan ydinvoimaan. En siis tarkoita että varsinaisesti ydinvoimalassa tarvitsisi muuttaa toimintaa, mutta edes tässä kun suunnitellaan tulevaisuuden aktiviteetteja. Suurin osa ydinvoima-alasta siis tapahtuu aivan muualla kuin laitoksella!

No jatkanpa osallistumista standardien suunnitteluun.Tosin täällä on taas uudet koodit, joten en uutena osallistujana vielä pysy perässä mistä puhutaan (tyyliin RP3C, ANS 30.1, SECY-2011-0041, ANS 51-1, GSI-191, RIPB,...). Onneksi näihin on ydinvoimassa tottunut, joten aika nopeasti oppii :)

hyvää turvallisuuskulttuuria???

Arvostelenkohan ydinvoima-alaa liikaa mm. tässä blogissa?

Keskustelu eiliseltä
Minä: arvostelenko mä ydinvoimaa ihan liikaa mun blogissa?
Kaveri: no et, sähän hehkutat ydinvoimaa!
Minä: häh, hehkutanko? Mähän oon arvostellut meidän monia käytäntöjä!
Kaveri: ehkä sä arvostat ydinvoimaa ja arvostelet käytettyjä tapoja toimia?
Minä: joo, totta.
Kaveri: mutta sehän on just hyvää turvallisuuskulttuuria, kun tuo epäkohtia esiin ja pyrkii muuttamaan niitä paremmiksi.
Minä: oho, enpä tullut ajatelleeksi

Turvallisuuskulttuurista on ydinvoimassa paljon puhetta ja mä tein yhden kysymyksen aiheesta LinkedInissa. Kysyin yksinkertaisesti mitä on turvallisuuskulttuuri sinulle (yhdellä lauseella). Sain satoja vastauksia! KAIKKI ERILAISIA!!!

Ydinvoiman kanssa ongelma on se, että kukaan ei uskalla siitä puhua (paitsi tietysti vastustajat, koska se on helppoa). Ydinvoimasta kerrotaan aina seuraavaa: se on turvallista, tutkitaan ja parannetaan turvallisuutta, viranomainen valvoo, laitokset pidetään hyvässä kunnossa,...

Heti kun joku uskaltaa kirjoittaa vähän provosoiden, niin se on kamalaa! Hyvä esimerkki on tämä Uhkapeli ilmastolla-kirja: http://uhkapeli-ilmastolla.net
Jos tällainen olisi kirjoitettu vaikkapa tuulivoimasta, en usko että uutiskynnys olisi ylittynyt. Tällaisia teoksia vaan on niin paljon uusiutuvista energiamuodoista. Mutta ydinvoimasta tehtynä tätä kauhistellaan.
Siinä olen vähän eri linjoilla, että en itse halua uusiutuvia ja ydinvoimaa asettaa vastakkain, vaan molempia tarvitaan. Tämä kirja lähinnä kertoo ydinvoima-alan pelkotilasta kirjoittaa julkisuuteen yhtään mitään. Helpompi strategia monille toimijoille, on vain olla hiljaa!
Ja taas olen eri linjoilla, mun mielestä meidän pitää kertoa avoimesti miten ala toimii, sekä hyvät että huonot puolet ydinvoimasta 😊

Säteilyä iiiiiik!!!

Säteilyä on monen tyyppistä ja sitä on kaikkialla. Säteilyä saamme joka suunnalta, toisissa paikoissa enemmän kuin toisissa. Yksi esimerkki, missä säteilee paljon on Helsingin rautatieasema, sillä se on tehty graniitista mikä on melko tehokas säteilyn lähde. Säteily siis kuuluu elämään, mutta sitä ei kannata itselleen liikaa ottaa (niin kuin ei aurinkoakaan..). Säteilyä lasketaan annoksena, eli kuinka kauan viettää aikaa tietyssä säteilyssä. Näitä annoksia rajoitetaan säteilytyötä tekevillä. Hyvä esimerkki säteilyyn rajoituksista on lentoteollisuus. Ilmassa 10km korkeudessa säteily on huomattavasti voimakkaampaa kuin maan pinnalla, joten lentäjät ja lentoemot saavat viettää vain tietyn ajan lentokorkeudessa vuodessa.

Tällaista gamma-säteilyä voi välttää vain sillä ettei sen lähellä oleile pitkiä aikoja (tai laittaa lyijymattoja väliin). 

Ydinvoimalassa tällainen suora gamma-säteily on helppo välttää, kun voi vain pysyä poissa niistä paikoista missä säteilee. Hiukan hankalampaa on suojautua säteilevää likaa (kontaminaatiota) vastaan, sillä se pölyää helposti. Tähän suojaukseen riittää ohut materiaali tai iholle joutuessa sen voi pestä pois. Ainut vaara on jos tällaista pölyä joutuu elimistöön hengityksen tai ruoan kautta.

Tässä pääsin labraan vierailemaan, missä käsitellään säteileviä materiaaleja (aina yhtä hauskaa) 😆

1940-luvulla kun säteilyä vasta tutkittiin, uskottiin säteilyn parantavan elimistöä. Pääsin kerran juttelemaan vanhan herran kanssa, joka oli ollut mukana ensimmäisessä kokeessa missä ydinreaktio saatiin aikaan (Chigaco pile 1). Voi niitä juttuja!!!! Oli säteilykylpyjä, atomihammastahnaa ja vaikka mitä.

Toisaalta olisi hienoa päästä kehittämään jotain yhtä uutta ja erilaista kuin tutkijat noina aikoina. Nykyään keksinnöt ovat harvoin yhtä konkreettisia ja suurieleisiä!

Kansainvälistä ydinturvallisuutta edistämässä (tai jotain)..

Ja taas vierähtää viikko IAEA:lla Wienissä. Täällä on tullut käytyä aika usein viime vuosina ja aina keskustelu on kohdistunut ydinvoimaan ja sen turvallisuuteen.

IAEA (International Atomic Energy Agency) on historiallinen organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää rauhanomaista ja turvallista ydinvoimaa. Toisin sanoen tämä on jähmeä ja hidas organisaatio täynnä vanhoja miehiä (kuten moni muukin ydinvoima-alan organisaatio)! 

Uskon täysin että kansainvälinen avoin keskustelu on avain turvalliseen ydinvoimaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta näitä mammuttiorganisaatioita vaan on liikaa tällä alalla.
Se mitä täällä haluaa saada aikaan 5 vuoden päästä, pitää aloittaa tänään. Nykymaailmassa tällainen jähmeys ei toimi, vaan asioiden on tapahduttava paljon ripeämmin.

No pääsenpä taas kertomaan miten alaa pitäisi muuttaa lähitulevaisuudessa, jos ydinvoimaa aiotaan tulevaisuudessakin käyttää. Joustavaa ydinenergiaa pitää voida rakentaa järkevästi, nykyään viranomaisten kanssa menee vuosia aikaa vain valmisteluun. Myös uusiutuvien energialähteiden yhdistäminen ydinvoimaan on lähellä sydäntä, joten yritän aina tuoda framille mahdollisuutta yhdistää useita päästöttömiä energiamuotoja.

Ydinvoiman viranomaiskäytäntöjä vertaillaan usein ilmailun kanssa. Euroopassa EASAa (European Aviation Safety Agency) voidaankin verrata IAEA:han. Yksi juttu vain on hoidettu lentoteollisuudessa fiksummin kuin ydinvoimassa. Nimittäin lentokoneet saavat tyyppihyväksynnän kansainvälisesti, kun taas ydinvoimalat joudutaan joka ikinen kerta hyväksymään erikseen. Jos jokainen lentokonetyyppi jouduttaisiin erikseen jokaiseen maahan hyväksymään, oltaisiin lähellä ydinvoiman nykykäytäntöjä... Ainakin tämä on nostanut paperin kulutusta, sillä vielä muutama vuosi sitten jouduttiin viralliset asiakirjat lähettämään viranomaiselle paperilla! NYKYAIKAA..
Näistä aiheista voisin jatkaa vaikka kuinka, sillä tutkin juuri näitä väitöskirjassani ja pohdin mitä lentoteollisuuden käytäntöjä voitaisiin ydinvoimaan tuoda.

No yritänpä olla tehokas ja vaikuttaa tällä viikolla ainakin siihen, mitä asioita täällä pitäisi (TAI EI PITÄISI) keskittyä jatkossa.
Se mikä tässä paikassa on upeaa, on kulttuurien sekoitus. Ihmisiä tulee maapallon joka kolkasta tänne United Nations asioissa - mielenkiintoinen kokemus!