Singaporessa on viety smart city asia pitkälle, sillä hallitus seuraa ihmisten käyttäytymistä hyvinkin laajasti. Datan käsittely on erittäin pitkällä ja kaikkea mallinnetaan tietokoneilla. Hyvä esimerkki tästä on julkinen liikenne ja miten ihmiset toimivat jos joku metroasema esimerkiksi on suljettu.
Toinen ääripää voisi olla USA, missä on ollaan hysteerisen tarkkoja tietojen jakamisesta. Apple ei suostunut jokin aika sitten edes pankkivankitilanteessa ylittämään tätä moraalista rajaa.
Nyt jo postataan tietoja someen vaikka kuinka paljon. Mutta raja menee siinä, että ihmiset saavat valita mitä tietoja laittavat ja mitä jättävät laittamatta. Milloin mennään siihen tilaan, että edut henkilödatan "pakollisella" avaamisella ovat niin suuret, että se viedään läpi?
Tarkittaako tämä smart city-ajatus sitä että kaupungit pyrkivät optimoimaan toimintansa?
Jätehuolto, energia, vesihuolto, lämmitys/jäähdytys, tietoliikenne, ja monta muuta asiaa pyritään tässä mallissa tekemään mahdollisimman fiksusti. Tätä varten tarvitaan hyvinkin paljon tietoa ihmisten käyttäytymisestä.
Milloin olemme valmiita luopumaan henkilökohtaisista rajoista ja avaamaan ovemme elämämme yhteisen hyvän vuoksi??? En ole ihan varma mikä olisi sopiva korvaus, jotta avaisin kaiken tekemiseni "isoveli valvoo" tyyppisesti, vaikka eipä ketään kiinnosta mun tekemiset joten ei siinä ehkä paljon riskikään olisi :)
No ainakin täällä Singaporessa kaikki tuntuu toimivan hienosti (ja aurinko paistaa Sentosan saarella)!
