Teknologiakehitystä, vaikuttaako energia-alaan?

Digitalisaatio ja virtuaalimaailmat ovat päivän sana ja myös ydinvoima-alalla näitä pohditaan kovaa vauhtia. Mutta mitä ihmettä digitalisaatiolla voidaan saavuttaa ydinvoimassa, joka muuttuu hitaasti ja on aina 20 vuotta kehitystä jäljessä???
Olen päässyt kokeilemaan virtuaalilaseja ja niillä mallinnettua ydinvoimalan valvomoa. Pääsinpä myös kokemaan, miltä tuntuu kävellä ydinvoimalan reaktorin alapuolella, missä säteilee normaalisti niin paljon ettei sinne pääse. Aika huikea tunne kun voi katsella ympäriinsä ihan kuin olisi oikeasti siellä!
Digitalisaatiolla voidaan tarkoittaa niin montaa eri asiaa, että on aina vaikeaa käsittää mistä sillä kerralla puhutaan. Löysin joululomalla mielenkiintoisen arvion lupaavimmista start-upeista, mistä iso osa liittyi jollain tapaa digitaalisiin sovelluksiin. Hiukan ihmettelin kun vain yksi liittyi virtuaalilaseilla toteutettuihin virtuaalimaailmoihin, se oli aivokirurgien mahdollisuus harjoitella leikkauksia virtuaalimaailmassa. http://uk.businessinsider.com/startups-that-will-be-huge-in-2016-2015-12??r=US&IR=T
Peleissä jo käytetään kaikkia hienoja juttuja, mutta niillä voisi tehdä niin paljon enemmän. Juuri eilen katsoin leffaa Maleficent ja pohdin kuinka siistiä olisi katsella sitä virtuaalilaseilla. Saapa nähdä monta vuotta menee ennen kuin se on mahdollista, veikkaan että about 5 😊

Pitäisköhän sitten myös laskuvarjolla lentämistä ja erityisesti laskeutumisia harjoitella virtuaalisesti. Kuinkahan monta katkennutta tai revähtänyttä jalkaa vältettäisiin?

Turvallisuuskäsitys muuttuu kun joku kuolee!

Taannoin kyselin turvallisuuskulttuurin käsitystä ydinvoimassa ja laskuvarjohypyssä. Huomioin kaksi asiaa: ydinvoimaihmisillä on tarve määritellä asia kauhean tarkasti ja tieteellisesti, laskuvarjohyppääjät jakautuvat kahteen kategoriaan (kokeneisiin ja kokemattomiin).

Laskuvarjohyppääjät korostavat turvallisuutta, mikä on loogista sillä onnettomuudet aiheuttavat hyppääjien kuolemia joka vuosi. Uudet hyppääjät eivät riskiä alkuun ymmärrä, mutta ennen pitkään joku läheinen kuolee tai loukkaantuu, silloin asenne oikeasti muuttuu!

Sain turvallisuuskulttuurista hyppääjiltä mm. määrityksen: ostetaan kavereille kaljaa kun mokataan! Tämä on sinänsä hyvä juttu, sillä virheet tuodaan esiin ja niistä otetaan oppia. Kuitenkin monen suhtautuminen turvallisuuteen ei ole riittävän vakavaa hyppyuran alussa. Sitten onnettomuus tapahtuu ja suhtautuminen muuttuu.

Ydinvoimaihminen ei näe onnettomuuksia ikinä läheltä, joten tällaista oppimista ei tapahdu. Turvallisuuskulttuuri on kuitenkin tärkeä aihe, joten sitä yritetään kehittää monin muin tavoin. Ei ole kuitenkaan sama asia yrittää kehittää omaa suhtautumista turvallisuuteen, jos seurauksia omista toimista ei käytännössä voi nähdä.

Yksi esimerkki turvallisuuskulttuurista on laskuvarjohypyn laskeutumiskuvio. Käytännössä varjolla laskeudutaan aina saman kuvion mukaisesti, jotta törmäyksiä varjoilla ei tapahtuisi. Tässä esimerkki vasemman käden puoleisesta laskeutumiskuviosta.

Jos kaksi hyppääjää törmää toisiinsa tässä vaiheessa (matalalla), on suuri todennäköisyys että molempiin sattuu pahasti. Ei siis parane mokata tässä vaiheessa!

Jos yritän tällaisia esimerkkejä vielä ydinvoimaan on asia vaikeampi nähdä. Siellä voi kuka tahansa tehdä virheen milloin tahansa, eikä silti seurausta tule, koska ydinvoiman käyttö on tehty niin ettei kukaan pysty onnettomuutta yksin aiheuttamaan. Ehkä jokainen ydinvoimaihminen pitäisi viedä simulaattorille, missä ydinvoimalaonnettomuus voidaan simuloida. Mutta ei sielläkään saa yhtä todellista tunnetta. Olisiko ratkaisu laittaa jokainen ydinvoimainsinöörit hyppäämään laskuvarjolla 😉

Työnarkomaani???

Onko ihan väärin jos vähän lukee sähköposteja joulun pyhinä? Tai päivittää someen jotain työhön liittyvää, tai surffaa avoimia työpaikkoja?

No kai sen voi tulkita niinkin että oma ala vaan on niin mielenkiintoinen että sitä seuraa mielellään...

Onhan tässä jouluna ehditty muutakin kuin työjuttuja! Mä oon ehtinyt mm. esittämään joulupukkia ja sairastamaan kauheen flunssan. No onhan me rauhoituttu mummolassa, pelattu Monopolya ja käyty notskilla makkaraa paistamassa.

Himos jää väliin tänä vuonna, kun ei oo lunta, mutta jäälle saattaa päästä pian luistelemaan, ei siis hullumpi joulu lainkaan!

No vaikka tämä joulu on ollut varsin mukava, niin voisi taas ensi vuonna ottaa pidemmän reissun lämpöön. Viime vuonna oltiin kuukausi Thaimaan suunnalla ja se oli kyllä ihanaa.

Joulu on siis pian taas kerran juhlittu ja on aika palata arkeen ja ehkä uusiinkin juttuihin vuonna 2016. Tällainen rauhoittuminen on kyllä tarpeen välillä, kun muuten juostaan siinä kuuluisassa oravan pyörässä. Mutta sitä kiirettä alkaa jo kaipailemaan tässä vaiheessa.

Saapa nähdä mitä uusi vuosi taas tuo. 2015 on ollut täynnä matkustusta ja kiinnostavia työtehtäviä. 

Täällä viimeisin juttu pienistä modulaarisista reaktoreista: http://view.digipage.net/00000074/00011131/00093328/

Tuli käytyä vuoden aikana Jenkeissä, Kiinassa, Nepalissa, Venäjällä, Singaporessa, Ruotsissa, Espanjassa, Itävallassa, Belgiassa, Norjassa, Italiassa ja ehkä vielä parissa muussa maassa (muisti pätkii 😊). 2016 ajatus olisi reissata vähemmän ja panostaa määrän sijaan laatuun!

Uusia työtehtäviä olisi toiveissa ja ehdottomasti hyppäämistä lentokoneista... Nyt vaan suunnittelemaan uusia kujeita!!!

Pariisin ilmastokokous... mitä ihmettä?

Kaikkialla hehkutetaan Pariisin ilmastokokouksen saavutuksia (COP21).
Kahden viikon kokoukseen osallistui lähes 200 maata keskustelemaan ilmaston lämpenemisestä. Seurasin jonkin verran asiaa ja ihmettelen hiukan tätä innostunutta juhlintaa kokouksen tuloksista.
Mitä sitten saatiin sovittua? Se että ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan 2 asteeseen. Yritin muuten selvittää miten juuri tähän kahteen asteeseen ollaan näissä keskusteluissa päädytty, mutta en asiasta kovin selkeää kuvaa saanut.

No miten tähän tavoitteeseen sitten päästään??? Jos oikein tulkitsen kokouksen päätöksiä, niin käytännössä rikkaat maat maksavat köyhemmille maille rahaa, jotta kasvihuonekaasuja saataisiin rajoitettua.
Aika usein tällainen raha ei ratkaise asiaa kovinkaan hyvin, vaan sitten rakennetaan isoja systeemejä miten rahaa jaetaan. Kuka maksaa ja kuka saa ja kuinka paljon...

Olisi ollut niin hienoa nähdä että maat, joissa puhdasta energiaa on otettu käyttöön (uusiutuvia ja ydinvoimaa), olisivat vaikkapa lupautuneet auttamaan ja ohjaamaan kehittyviä maita oikeaan suuntaan. Vaikkapa jokaiselle kehittyvälle maalle olisi nimetty toinen maa, joka voisi auttaa asiassa. Ehkäpä olen liian idealisti, kun tällaista ajattelen :) Voisi olla käytännön toteutus lähes mahdotonta.

No ehkäpä Pariisin kokouksesta saatiin jotain hyvää alulle, sillä ainakin ilmaston lämpenemiseen ollaan vihdoinkin suhtautumassa tosissaan. Nyt vaan kaikki keinot käyttöön ja uusiutuvia energianlähteitä ja ydinvoimaa lisäämään. Kun vain kaasun ja hiilen hinnatkin saataisimaan nousemaan niin se automaattisesti ajaisi maita ja organisaatioita oikeisiin valintoihin :)

No jos oikein arvaan, niin kukin organisaatio tulee tulkitsemaan tätä päätöstä omien tavoitteidensa mukaisesti. Ydinvoimaorganisaatiot juhlivat, kun ydinvoima on otettu mukaan tekstiin, uusiutuvien kannattajat tulkitsevat tämän sisältävän vain uusiutuvien tukemista, ym...
Näin korkealla tasolla ei käytännössä vain ole mahdollista kirjoittaa tarkkaa tekstiä, vain poliittisesti korrekti (ympäripyöreä) teksti saadaan hyväksyttyä koko joukolla.

Tämä Forbesin artikkeli käsittelee COP21 kokousta. Tykkään kovasti tavasta millä James Conca käsittelee energia-aiheisia asioita.
http://www.forbes.com/sites#/sites/jamesconca/2015/12/15/paris-cop21-and-the-urgent-need-for-more-nuclear-energy/?ss=energy

Myös Eija-Riitta Korhola kommentoi asiaa varsin hyvin
http://www.korhola.com/lang/fi/2015/12/keisarilla-ei-ole-aatteita/

Vakuutukset testissä...

Meidän Nepalin reissulla siis kävi niin että matkalaukut myöhästyi koneesta ja ilmestyi vasta seuraavana päivänä perille. Tämän vuoksi päästiin vaelluksen alkuun päivän suunniteltua myöhemmin.
Koska reittiä ei voinut oikein muuttaa, niin päätettiin tulla takaisin Katmanduun lentäen bussin sijaan, näin säästettiin yksi päivä vaelluksesta ja ehdittiin myös paluulennolle Suomeen.

No vakuutusten piti olla kunnossa, kun otettiin World Nomads vakuutus erityisesti tätä vaellusta varten (https://www.worldnomads.com). Lisäksi matkavakuutukset on kunnossa Lähi Tapiolasta.

Nyt ollaan yritetty saada korvausta kuluista ylimääräisen hotelliyön ja lentojen osalta, mutta eipä asia olekaan niin helppoa. Kaikki vakuutukset kyllä kattavat kustannukset joita syntyi matkatavaroiden viivästymisestä. Eli uudet vaatteet, yms. korvataan kyllä. Mutta lentojen tai hotellin kustannusta ei suostunut ainakaan World Nomads korvaamaan. Perustelu oli se, että matkatavaroiden myöhästyminen ei suoraa aiheuttanut näitä lento- tai hotellikuluja. Katsotaan miten käy Lähi Tapiolan kanssa.

Lentoyhtiöstä kysyessä vastaus oli myös sama, että näitä kuluja ei korvata.

Jos näin epäselvää on jo näin yksinkertaisen asian kanssa, niin voin vain kuvitella miten vaikeaa voi olla vakuutusten valinta ydinvoimalaitoksen osalta. On niin kovin hankalaa näyttää suoria syy-seuraus-suhteita. Heti jos seuraus ei ole suoraa seurausta tietystä (ja todennäköisimmistä) tapahtumasta, nousee kysymys onko asia vakuutuksen korvausten piirissä.

Meillä nyt onneksi kyse on pienistä summista, joten ongelmaa ei tule kävipä miten tahansa 😊

Nepal - uskomaton kulttuuri

Nyt on vaellus takana ja paluu Katmanduun Jomsomista lentäen.

Ensimmäinen lento oli pienellä koneella vuoriston solaa pitkin ja saimme 20 min ajan ihailla huimia vuoria molemmin puolin konetta.

Uskomaton kokemus!!!

Nyt vielä toinen lento Pokharasta Katmanduun. Pokharan pienellä kentällä saimme ensin laukut suoraa seuraavalle lennolle (eikä asiaa tarvinnut itse pyytää, vaan paikalliset ehdottivat). Sitten päätimme mennä lounaalle ravintolaan, josta joku tuli hakemaan meidän liput ja passit (en muuten missään muualla olisi passiani tyypille antanut, mutta Nepal on erityinen paikka), saimme hetken päästä takaisin passit ja boarding passit. Kaikki valmiina lähtöön.

Konetta ei tosin vielä näy, joten tässä saattaa vielä hetki mennä ennen kuin lentoon päästään 😊

Viimeiset muistiinpanot vaellukselta... Kagbeni oli käymisen arvoinen (Mustang alueen rajalla). Kagbenissä ja Jomsomissa tuulee kovaa aina iltapäivisin, joten vaellus kannattaa ajoittaa aamuun.

Mitä tahansa kysyy, niin yleensä aina vastaus on "yes", eli asiat pyritään hoitamaan pyydetyllä tavalla. Myös kaikkien vaeltajien kanssa tulee hyvin juttuun ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä.

Majapaikan valinnan kriteerit: kuuma vesi, peitot sänkyyn, takka (ainakin ylempänä vuoristossa), Wi-Fi (isommissa paikoissa).

Rahaa mukaan, sillä automaatteja ei vuoristosta löydy.

Aivan mahtava reissu! Seuraavalla kerralla täällä pitää päästä yli 6000m korkeuteen!

Hevosen lantaa ja muuta Nepalista

Annapurna circuit lähestyy minun osaltani päätepistettä. Vielä on tiedossa jännittävä lento pienkoneella vuoriston yli.

Mitä siis on jäänyt käteen vaellukselta: jos vessanpöntön saa vedettyä ja käsienpesuallas löytyy, ollaan jo kaukana vuorilta. Nepalilaiset ihmiset ovat aivan huikeita, avuliaita ja luotettavia. Tällaiseen kulttuuriin en ole missään muualla törmännyt! Tuli käytyä myös toisen kerran elämässäni yli 5000m korkeudessa (5416m tällä kertaa). Ja ah mitä maisemia...

Mielenkiintoista oli vuoristokylissä, kun kuivattua hevosen lantaa poltettiin kamiinassa joko pelkästään tai puiden kanssa. Puuta kun yli 4000m korkeudessa ei kauheasti kasva. Fortum on nyt Horse Powerilla menossa samaan suuntaan (mittakaava tosin vähän suurempi).

Kun Euroopassa nyt mennään hajautettuun sähköntuotantoon, niin täältä voisi hakea kokemuksia. Myöskin varautuminen sähkökatkoihin on täällä hoidettu hienosti, takat lämmittävät ja akkukäyttöiset  valot ovat aina valmiudessa. Ehkä näin siis tulevaisuudessa myös Euroopassa 😊