Ajettiin tänne nuorimman tytön kanssa kun loman lopuksi halusin vähän vapaapudotusta.
Luulin tulevani tänne yksin, mutta kun muu porukka oli lähdössä kotiin, ilmoitti Sohvi ettei lähdekään vaan tulee mun kans Uttiin. No seurahan mulle kelpaa ja telttakin on pakattu mukaan.
Perille kun päästiin alko just sataan, joten tänään ei tarvii koneesta putoilla. Ehkä sit huomenna...
Eipä siinä muuta kun lenkille ja pieni lihaskunto päälle 😊 Jos näyttää satavan yölläkin voidaan mennä kaverin asuntovaunuun yöksi ettei tarvii teltassa kökkiä.
Siitä on aikaa kun oon täällä kerholla keliä odotellut. En oo paljon ehtiny tänä kesänä hyppäämään. Mutta muutama vuosi sitten kun olin oppilas, tuli täällä vietettyä enemmänkin aikaa keliä odotellessa. Silloin kirjottelin ahkerasti väikkäriä, ja hyppyharrastus auttoi kummasti sen stressaavan ajan yli.
Tänään mietin miten kännykät ok muuttaneet tätäkin harrastusta. Aikasemmin joutui porukka olemaan sosiaalisempaa kuin nykyään. Viihdytystä tarjosi telkkari, jota joutui katsomaan yhdessä isolla porukalla. Nyt jotainen voi valita oman juttunsa tai viettää aikansa somessa.
On täällä edelleen tosi sosiaalista jengiä ja aikaa vietetään yhdessä, mutta ei oo maailma sama kuin "vanhaan hyvään aikaan". Tosin täällä hyppykerholla on muutenkin muutosta ilmassa, kun uuden kerhorakennuksen myötä on naisten ja miesten pesuhuoneet erotettu (aiemmin kaikki peseyty samoissa tiloissa). Tästäkään muutoksesta ei kaikki pidä, mutta niin taitaa olla kaikkien muutosten kanssa 😊
lauantai 30. heinäkuuta 2016
perjantai 29. heinäkuuta 2016
Mitkä jutut jää lasten mieleen?
Mä raahaan meidän kolmea kakara milloin mihinkin juttuihin... Mietin mistä kokemuksista itse tykkään ja raahaan lapset niihin kans. Joskus onnistuu, toisinaan ei.
No ovatpa kokeilleet ja nähneet yhtä ja toista. Ehkä niille jää joitain muistoja, hyviä tai huonoja.
Itse kun mietin lapsuutta niin mitä mulle ois jäänyt mieleen... Ainakin mummon mökki ja siellä projekti kun meidän lasten piti juosta ämpärissä hiekkaa mäen päältä rantaan. Ja jokaisesta kiposta maksettiin jotain, oisko ollut pennin tai pari 😊
Muistan myös yllätysreissun Särkänniemeen ja jonkun juhannuksen kun iskä tippui mökillä laiturilta järveen (oiskohan meillä ollut juhannusjuhlat tai jotain). Mummolasta muistan pätkiä kun sain nukkua laatikossa ja joitain muistoja on jäänyt kesistä kun serkut asui meillä. Toki reissuilta, kuten Kenian safarilta on jäänyt jännittäviä muistoja leijonista ja muista eläimistä.
Eli mulle on jäänyt mieleen joko jännittäviä tai muuten vaan hyvän fiiliksen juttuja!
Tänä kesänä on lapset päässeet uimaan Kuusamon mökillä (jossa ei siis oo naapureita ihan lähellä), ihmetteleen poroja ja nukkumaan teltassa. Koko matkan kestävä hyvä buugi riitti pitämään autossa kaikki hyvällä tuulella, vaikka meitä aika monta olikin. Vaari ajoi, mummo istui edessä, Rodi koira istui jalkatilassa ja meidän 5 henkeä valloittivat keskipenkin ja peräkontin. Mulle jäi ainakin ihanat muistot tästä reissusta, ehkä jollekin lapsista myös. On se ihmeellistä miten tuolla korvessa pääsee eroon kaikista arkijutuista!
Onhan me toki puuhailtu muutakin tänä kesänä ja uskoisin että mieleen jäi myös Tammerfestien huikee päivä.
Ainakin ollaan kaikki lueskeltu kirjoja, kun kännykät oli käyttökiellossa Kuusamossa ja nuorimmainen hotkii kirjoja ihan hulluna (se siis menee vasta kouluun syksyllä).
Joskus nää mun extreme-yritykset onnistuu (kuten tällä kertaa), mut ois voinut mennä myös vikaan kun lähdetään kolmen sukupolven voimin yhdellä autolla pitkälle reissulle ja mökkiin, jossa tällä hetkellä käytössä vaan n.10 neliön tupa! Onneks otettiin riski ja vietettiin aikaa yhdessä, se on sitä rikkautta mitä ei rahalla saa.
Vaikka näiden reissujen jälkeen on ihana makoilla ihan yksin riippukeinussa ja kirjottaa blogia 😆
No ovatpa kokeilleet ja nähneet yhtä ja toista. Ehkä niille jää joitain muistoja, hyviä tai huonoja.
Itse kun mietin lapsuutta niin mitä mulle ois jäänyt mieleen... Ainakin mummon mökki ja siellä projekti kun meidän lasten piti juosta ämpärissä hiekkaa mäen päältä rantaan. Ja jokaisesta kiposta maksettiin jotain, oisko ollut pennin tai pari 😊
Muistan myös yllätysreissun Särkänniemeen ja jonkun juhannuksen kun iskä tippui mökillä laiturilta järveen (oiskohan meillä ollut juhannusjuhlat tai jotain). Mummolasta muistan pätkiä kun sain nukkua laatikossa ja joitain muistoja on jäänyt kesistä kun serkut asui meillä. Toki reissuilta, kuten Kenian safarilta on jäänyt jännittäviä muistoja leijonista ja muista eläimistä.
Eli mulle on jäänyt mieleen joko jännittäviä tai muuten vaan hyvän fiiliksen juttuja!
Tänä kesänä on lapset päässeet uimaan Kuusamon mökillä (jossa ei siis oo naapureita ihan lähellä), ihmetteleen poroja ja nukkumaan teltassa. Koko matkan kestävä hyvä buugi riitti pitämään autossa kaikki hyvällä tuulella, vaikka meitä aika monta olikin. Vaari ajoi, mummo istui edessä, Rodi koira istui jalkatilassa ja meidän 5 henkeä valloittivat keskipenkin ja peräkontin. Mulle jäi ainakin ihanat muistot tästä reissusta, ehkä jollekin lapsista myös. On se ihmeellistä miten tuolla korvessa pääsee eroon kaikista arkijutuista!
Onhan me toki puuhailtu muutakin tänä kesänä ja uskoisin että mieleen jäi myös Tammerfestien huikee päivä.
Ainakin ollaan kaikki lueskeltu kirjoja, kun kännykät oli käyttökiellossa Kuusamossa ja nuorimmainen hotkii kirjoja ihan hulluna (se siis menee vasta kouluun syksyllä).
Joskus nää mun extreme-yritykset onnistuu (kuten tällä kertaa), mut ois voinut mennä myös vikaan kun lähdetään kolmen sukupolven voimin yhdellä autolla pitkälle reissulle ja mökkiin, jossa tällä hetkellä käytössä vaan n.10 neliön tupa! Onneks otettiin riski ja vietettiin aikaa yhdessä, se on sitä rikkautta mitä ei rahalla saa.
Vaikka näiden reissujen jälkeen on ihana makoilla ihan yksin riippukeinussa ja kirjottaa blogia 😆
torstai 28. heinäkuuta 2016
Eksoottista lomailua Suomessa
Tuntuu et oon ollut lomalla vaikka kuinka kauan! Mä tykkään olla töissä kesällä, kun kiire ei oo niin hirvee ja ruuhkatkaan ei ärsytä.
Tänä kesänä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä ja suurin osa kesästä on mennyt muualla kun toimistolla.
Vaan yhden viikon loma nyt heinäkuussa on tuntunut varsin rentouttavalta. Me nimittäin ajettiin Kuusamoon ihmettelemään mökkiprojektia. Hypättiin Touraniin 4 aikuista, 3 lasta ja 1 koira. Suksiboksiin kamppeet kyytiin ja hyvällä mielellä matkaan!
Tontti on siis keskellä ei mitään (melkein tunnin matka Kuusamosta itään), siellä on saunatupa järven rannalla ja mökki rakenteilla.
Siellä kun uitiin ja puuhattiin muutama päivä ilman juoksevaa vettä ja sähköjä, niin kyllä jäi kiire ja stressi pois kuviosta.
Nukuttiin teltassa, lämmitettiin vettä saunan padassa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa iltaisin (Rodi-koirakin pääsi jaolle). Aivan ihanan eksoottista ja alkeellista lomailua. Tulee mieleen vaellusreissut vaikka ne yleensä suuntautuu VÄHÄN kauemmaksi.
Täytyy tunnustaa että tällasen reissun jälkeen maistuu ravintolaruoka ja kunnon suihku taas ihan uudella tavalla 😊
Poroja tuli kuvattua pihassa ja meidän suunnaton vahtikoira pääsi räkyttämään niitä 😆 Tätä ei etelämmässä näe!
Tänä kesänä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä ja suurin osa kesästä on mennyt muualla kun toimistolla.
Vaan yhden viikon loma nyt heinäkuussa on tuntunut varsin rentouttavalta. Me nimittäin ajettiin Kuusamoon ihmettelemään mökkiprojektia. Hypättiin Touraniin 4 aikuista, 3 lasta ja 1 koira. Suksiboksiin kamppeet kyytiin ja hyvällä mielellä matkaan!
Tontti on siis keskellä ei mitään (melkein tunnin matka Kuusamosta itään), siellä on saunatupa järven rannalla ja mökki rakenteilla.
Siellä kun uitiin ja puuhattiin muutama päivä ilman juoksevaa vettä ja sähköjä, niin kyllä jäi kiire ja stressi pois kuviosta.
Nukuttiin teltassa, lämmitettiin vettä saunan padassa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa iltaisin (Rodi-koirakin pääsi jaolle). Aivan ihanan eksoottista ja alkeellista lomailua. Tulee mieleen vaellusreissut vaikka ne yleensä suuntautuu VÄHÄN kauemmaksi.
Täytyy tunnustaa että tällasen reissun jälkeen maistuu ravintolaruoka ja kunnon suihku taas ihan uudella tavalla 😊
Poroja tuli kuvattua pihassa ja meidän suunnaton vahtikoira pääsi räkyttämään niitä 😆 Tätä ei etelämmässä näe!
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Perhepäivä Tampereella
Tammerfest taas monen vuoden tauon jälkeen oli huikee juttu!
Koko päivä jammailtiin ja laulettiin Ratinassa perheen voimin. Oli Vesala, Elastinen, Tuisku, Chisu,.. Tuttujakin nähtiin ja yhteinen kiinnostuksen kohde oli tietenkin Pokémon go!
Koko päivän juhlinnan jälkeen syömään ja keskustan Omena hotelliin (tuli sellainenkin testattua) nukkumaan. Omenahotelli konsepti on kyllä hyvä ja käyttää teknologiaa hyväkseen. Varaus ja maksu etukäteen netissä, pääsykoodi ja huoneen numero suoraa kännykkään. Sitten sillä vaan sisään! Ei mitään kirjautumista ja muuta aikaa vievää pyrokratiaa! Hyvä kokemus!!!
No toinen perhepäivä Särkänniemessä ja viikonloppu on pulkassa.
Halvat ei ole nää huvit, joten parempi kun ei laske kuluja tälle viikonlopulle 😊
Kaikilla on ollut aivan mahtavaa joten joka sentin arvoinen.
Suomen kesä ja kaupunkiviikonloput on välillä aivan mahtavia! Saapa nähdä mitä kesä seuraavaksi tuo tullessaan, olisi viikon lomakin tiedossa 😊
Koko päivä jammailtiin ja laulettiin Ratinassa perheen voimin. Oli Vesala, Elastinen, Tuisku, Chisu,.. Tuttujakin nähtiin ja yhteinen kiinnostuksen kohde oli tietenkin Pokémon go!
Koko päivän juhlinnan jälkeen syömään ja keskustan Omena hotelliin (tuli sellainenkin testattua) nukkumaan. Omenahotelli konsepti on kyllä hyvä ja käyttää teknologiaa hyväkseen. Varaus ja maksu etukäteen netissä, pääsykoodi ja huoneen numero suoraa kännykkään. Sitten sillä vaan sisään! Ei mitään kirjautumista ja muuta aikaa vievää pyrokratiaa! Hyvä kokemus!!!
No toinen perhepäivä Särkänniemessä ja viikonloppu on pulkassa.
Halvat ei ole nää huvit, joten parempi kun ei laske kuluja tälle viikonlopulle 😊
Kaikilla on ollut aivan mahtavaa joten joka sentin arvoinen.
Suomen kesä ja kaupunkiviikonloput on välillä aivan mahtavia! Saapa nähdä mitä kesä seuraavaksi tuo tullessaan, olisi viikon lomakin tiedossa 😊
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Festareita... Siis mitä???
Istun autossa (jos tätä kirppua voi autoksi kutsua) ja oon matkalla Laukaaseen! SIIS MITÄ???
Rakas serkkuni, joka on media-alalla, raahaa mut John Smith festareille.
Serkulle tunnustus, kun on myös uskaltautunut mun mukaan ydinvoimatilaisuuksiin seurustelemaan vanhojen miesten kanssa. Nyt siis mun vuoro ja pääsen ihmettelemään rankempaa musaa 😊
Rock ja raskas musiikki ei ole todellakaan mun juttu, mutta avoimin mielin...
Meidän valmistautuminen tähän tilaisuuteen alko kävelylenkillä, jatku joogalla ja viimeisteltiin pullakahvilla. Lapset jätettiin mummolaan ja lähdettiin kaksistaan liikenteeseen. Miksiköhän nää jutut tuntuu nykyään enemmän rasitteelta kun nuorempana oltiin ihan fiiliksissä kaikista festareista. Oi niitä aikoja!
No oon sitä mieltä edelleen, että kaikkea pitää koittaa ainakin kerran ja nyt on siis testissä tällainen tilaisuus. Voihan olla et innostun kyseisestä genrestä ja musta tulee hevari! Tai sit ei, mut onpa testattu tätäkin...
http://johnsmith.fi/aikataulu/
Huomenna on sitten suuntana Tampere ja vähän toinen moodi, kun lavalla Vesala, Ela ja Tuisku 😆
Rakas serkkuni, joka on media-alalla, raahaa mut John Smith festareille.
Serkulle tunnustus, kun on myös uskaltautunut mun mukaan ydinvoimatilaisuuksiin seurustelemaan vanhojen miesten kanssa. Nyt siis mun vuoro ja pääsen ihmettelemään rankempaa musaa 😊
Rock ja raskas musiikki ei ole todellakaan mun juttu, mutta avoimin mielin...
Meidän valmistautuminen tähän tilaisuuteen alko kävelylenkillä, jatku joogalla ja viimeisteltiin pullakahvilla. Lapset jätettiin mummolaan ja lähdettiin kaksistaan liikenteeseen. Miksiköhän nää jutut tuntuu nykyään enemmän rasitteelta kun nuorempana oltiin ihan fiiliksissä kaikista festareista. Oi niitä aikoja!
No oon sitä mieltä edelleen, että kaikkea pitää koittaa ainakin kerran ja nyt on siis testissä tällainen tilaisuus. Voihan olla et innostun kyseisestä genrestä ja musta tulee hevari! Tai sit ei, mut onpa testattu tätäkin...
http://johnsmith.fi/aikataulu/
Huomenna on sitten suuntana Tampere ja vähän toinen moodi, kun lavalla Vesala, Ela ja Tuisku 😆
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Digitaalisten palveluiden testausta
Mä (kuten niin moni muukin) on jo testannut Airbnb:tä, samoin kun muita vastaavia palveluita. Näissä jutuissa on palvelu ihan se perinteinen juttu, kuten kämpän vuokraaminen tai autokuljetus, mutta palvelu tavoittaa ihmiset uudella tavalla. Palvelun tarvitsijalla on verkosto mistä etsiä palvelun tarjoajaa (ja valita parhaiten itselleen soveltuvan).
Fiksuja bisnes-malleja!
No tänään testasin ekaa kertaa yogaiaa. Tämä siis tarjoaa joogaa ja muutamia jumppatunteja virtuaalitunteina. Eli tunneille voi osallistua livenä tai katsoa niitä jälkeenpäin.
Ei tämäkään idea uusi ole, sillä onhan jumppatunteja videoitu ennenkin ja aikoinaan myytiin jumppavideoita. Nykyään teknologia mahdollistaa live-videot ja helpon käytön omalla laitteella. Näin tunneille voi osallistua kuten perinteisesti kuntosalilla ihan fyysisesti!
Monilla kuntosaleilla on myös siirrytty virtuaalitunteihin, jolloin kustannuksia saadaan alas kun ei jokaisella salilla tarvita omaa ohjaajaa.
Se mikä mua tässä Yogaiassa mietityttää, on motivointi. Mikä saa mut laittamaan tunnin päälle ja alkaa urheilemaan? Salin kanssa se kynnys on kotoa lähteminen, mutta sen jälkeen jumppaan osallistuminen on selkeä juttu.
Kuinka usein tulee poljettua kuntopyörää kotona? Yhtä usein voisi kuvitella joogaavansa Yogaia-sovelluksen kanssa.
Matkustavalle tää voi olla hyvä juttu, kun voi urheilla myös hotellilla vaikka ei olisi kuntosalia (mikä on mun vaatimus yleensä hotellilta).
Testi on nyt menossa, katson muutaman viikon ja päätän onko tästä mulle hyötyä 😊
On kyllä kiva huomata kuinka koko ajan kuluttajalle tarjotaan uusia palveluja helposti ja edullisesti!
Fiksuja bisnes-malleja!
No tänään testasin ekaa kertaa yogaiaa. Tämä siis tarjoaa joogaa ja muutamia jumppatunteja virtuaalitunteina. Eli tunneille voi osallistua livenä tai katsoa niitä jälkeenpäin.
Ei tämäkään idea uusi ole, sillä onhan jumppatunteja videoitu ennenkin ja aikoinaan myytiin jumppavideoita. Nykyään teknologia mahdollistaa live-videot ja helpon käytön omalla laitteella. Näin tunneille voi osallistua kuten perinteisesti kuntosalilla ihan fyysisesti!
Monilla kuntosaleilla on myös siirrytty virtuaalitunteihin, jolloin kustannuksia saadaan alas kun ei jokaisella salilla tarvita omaa ohjaajaa.
Se mikä mua tässä Yogaiassa mietityttää, on motivointi. Mikä saa mut laittamaan tunnin päälle ja alkaa urheilemaan? Salin kanssa se kynnys on kotoa lähteminen, mutta sen jälkeen jumppaan osallistuminen on selkeä juttu.
Kuinka usein tulee poljettua kuntopyörää kotona? Yhtä usein voisi kuvitella joogaavansa Yogaia-sovelluksen kanssa.
Matkustavalle tää voi olla hyvä juttu, kun voi urheilla myös hotellilla vaikka ei olisi kuntosalia (mikä on mun vaatimus yleensä hotellilta).
Testi on nyt menossa, katson muutaman viikon ja päätän onko tästä mulle hyötyä 😊
On kyllä kiva huomata kuinka koko ajan kuluttajalle tarjotaan uusia palveluja helposti ja edullisesti!
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Jännä päivä hypäten DC-3:sta Jämillä
Kyllä mun perhe tukee tätä hyppyharrastusta...
Meidä sunnuntai alkaa aamupalalla ja autoon pakkautumisella. Siitä porhalletaan pari tuntia Tampereelle kahdella autolla. ABC:lle syömään (lasten toiveesta) ja siitä yhdellä autolla eteenpäin. Iltapäiväksi päästään Jämille ja Fly In:iin. Lentokoneita katsellen ja tapahtumassa pyörien menee kaikilla aika mukavasti.
Mun jännitys lisääntyy kun tuulet tyyntyy sen verran että hyppysää näyttää mahdolliselta ja klo 16 tehdään hyppypäätös. Eli pääsen hyppäämään ekaa kertaa DC-3:sta (Malmilla asuvasta vanhasta rouvasta).
Koneen pilotit on vanhempaa kaartia (eli eläkeikäisiä mukavia herrasmiehiä) perinteisissä lentohaalareissa. Meitä hyppääjiä on 23, joista osa hyppää ekaa näytöshyppyään (minä mukaan lukien), ekaa kertaa tällaisesta koneesta ja ekaa kertaa Jämillä. Jännitystä siis riittää...
No koneessa on kivaa ja outoa, kun siellä on oikein penkit, oikeat turvavyöt ja vessa (ei tosin käytössä). Tuntuu oudolta kun tästä pitäis hypätä!
800m korkeudessa näyttää siltä ettei korkeammalle pilvien takia päästä, mutta hyvinhän sitä korkeutta vielä saadaan ja 1300m asti noustaan.
Me hypätään 3s väleillä ja joka toinen hyppääjä avaa varjon heti koneesta hypättyä, joka toinen vasta alempana. Mä saan pudottaa alemmaksi, joten pääsen hyvin eroon muista 😊
Hyppy menee kivasti, vaikkakin pienet kanervikot tulee tarkastettua laskeutumisessa. Pieni tuulenpuuska yllättää... No välillä näinkin!
Nyt kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia ja pakkaan kamani, ostan lapsille (ja koiralle) makkarat. Tuo parempi puolisko hankki pienoismallin tästä hyppykoneesta, jotta pääsee toteuttamaan omia kiinnostuksen kohteita, eli pienoismalleja. Paljon hienoja valokuvia ja upeita lentonäytöksiä...
Sami Saikkonen ei tuulen vuoksi lentänyt näytöstään, mutta esitti sen kiitotiellä tanssien, huikeeta sekin!
Muutama tunti vielä autossa mummolaan ja aittaan hyville yöunille Päijänteen rannalle.
Yks näitä ihania päiviä tämäkin, joita mulla on ollut viime aikoina melkoisesti.
Onpa taas onnekas ja onnellinen olo, elämä osaa olla ihanaa 💙 (Tai "LIFE IS A PITTS") 😆
Meidä sunnuntai alkaa aamupalalla ja autoon pakkautumisella. Siitä porhalletaan pari tuntia Tampereelle kahdella autolla. ABC:lle syömään (lasten toiveesta) ja siitä yhdellä autolla eteenpäin. Iltapäiväksi päästään Jämille ja Fly In:iin. Lentokoneita katsellen ja tapahtumassa pyörien menee kaikilla aika mukavasti.
Mun jännitys lisääntyy kun tuulet tyyntyy sen verran että hyppysää näyttää mahdolliselta ja klo 16 tehdään hyppypäätös. Eli pääsen hyppäämään ekaa kertaa DC-3:sta (Malmilla asuvasta vanhasta rouvasta).
Koneen pilotit on vanhempaa kaartia (eli eläkeikäisiä mukavia herrasmiehiä) perinteisissä lentohaalareissa. Meitä hyppääjiä on 23, joista osa hyppää ekaa näytöshyppyään (minä mukaan lukien), ekaa kertaa tällaisesta koneesta ja ekaa kertaa Jämillä. Jännitystä siis riittää...
No koneessa on kivaa ja outoa, kun siellä on oikein penkit, oikeat turvavyöt ja vessa (ei tosin käytössä). Tuntuu oudolta kun tästä pitäis hypätä!
800m korkeudessa näyttää siltä ettei korkeammalle pilvien takia päästä, mutta hyvinhän sitä korkeutta vielä saadaan ja 1300m asti noustaan.
Me hypätään 3s väleillä ja joka toinen hyppääjä avaa varjon heti koneesta hypättyä, joka toinen vasta alempana. Mä saan pudottaa alemmaksi, joten pääsen hyvin eroon muista 😊
Hyppy menee kivasti, vaikkakin pienet kanervikot tulee tarkastettua laskeutumisessa. Pieni tuulenpuuska yllättää... No välillä näinkin!
Nyt kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia ja pakkaan kamani, ostan lapsille (ja koiralle) makkarat. Tuo parempi puolisko hankki pienoismallin tästä hyppykoneesta, jotta pääsee toteuttamaan omia kiinnostuksen kohteita, eli pienoismalleja. Paljon hienoja valokuvia ja upeita lentonäytöksiä...
Sami Saikkonen ei tuulen vuoksi lentänyt näytöstään, mutta esitti sen kiitotiellä tanssien, huikeeta sekin!
Muutama tunti vielä autossa mummolaan ja aittaan hyville yöunille Päijänteen rannalle.
Yks näitä ihania päiviä tämäkin, joita mulla on ollut viime aikoina melkoisesti.
Onpa taas onnekas ja onnellinen olo, elämä osaa olla ihanaa 💙 (Tai "LIFE IS A PITTS") 😆
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)