Venäjän omituisia kokemuksia

Oon käynyt työn puolesta Venäjällä useita kertoja viime vuosina. Mutta en silti saa kulttuurista otetta.
Ihmiset on toisaalta hirmu ystävällisiä ja vieraanvaraisia, varsinkin kun mennään valmiiksi järjestettyihin tilaisuuksiin. Mutta kun pitää asioida esim. lentokentällä, tulee fiilis et ystävällisyys häviää jonnekin.

Pohdittiin asiaa tänään ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että työntekijät jotka on tiskin takana saa valtaa muihin nähden. Kun Venäjä on tunnetusti korkean vallan kulttuuri, johtaa tämä tilanne epämiellyttävään käyttäytymiseen. Kulttuuriin siis jollain tapaa kuuluu se, että valta-asteikolla korkealla oleva näyttää asemansa painamalla muita alas. Jos tällaiseen kulttuuriin tottuneelle ihmiselle annetaan virallinen leima käteen ja valta leiman muodossa, tulee tämä "korkea asema" esiin käyttäytymisessä.
Suomessa ja erityisesti Ruotsissa ei tällaiseen olla totuttu, vaan ihmiset ovat hyvin saman arvoisia.

Venäjä on siis mulle edelleen arvoitus, ja joka kerta kokemus on hyvin kaksijakoinen. Ehkä keskitys siihen positiiviseen puoleen ja yritän ymmärtää tätä valta-asettelua.

Kyllä oli hieno taivas kotimatkalla ja muutenkin hyvä fiilis kun pääsi taas koti-Suomeen.
Ensi reissua odotellessa 😊

Oma maa mansikka, muu maa toinen mansikka 😊

Päätin vähentää työmatkoja tälle vuodelle ja se on kyllä onnistunutkin! Pari USA:n matkaa jopa peruin, kun en vaan ehtinyt ja pystynyt niihin venymään.
Nyt siis puolen vuoden jälkeen tsekkaan tilanteen ja tänä vuonna on mahtunut seuraavat maat: Viro, Ruotsi, Norja, Puola, Latvia, Itävalta, Ranska, Espanja, Singapore (en ainakaan muista muita 😂). Heinäkuussa ois sit tulossa ainakin Britit ja Venäjä.
No pääasiahan on se ettei matkustaminen rasita tai ahista ja että käyn kotonakin aina välillä kääntymässä...

Tietysti kolmen lapsen äitinä sitä välillä miettii miten paljon voi/kannattaa olla reissussa. Mutta kun tilaisuus tulee ja pääsen taas kokemaan/oppimaan/tekemään jotain uutta ja jännää niin aina oon mukana. Onneksi voin välillä yhdistää työmatkan ja perheen tai harrastukset keskenään. Ja kotijoukot on vahvasti tukena mun uran edistämisessä!
Olisi hirveetä, jos pitäisi potea huonoa omaa tuntoa töistä (tai harrastuksista)! Meillä ei kukaan syyllistä, olipa kyse töistä tai harrastuksista.

Viime kuukausina on uuden digitalisaatio kehitysohjelman kasaaminen on vaatinut pitkiä päiviä ja matkustamistakin, joten täysillä on taas menty. Nyt on hyvä huokaista hetkisen, että jaksaa lomien jälkeen taas...

Onneksi meidän koko perhe nauttii matkustamisesta ja reissataan lomillakin ahkerasti. Meidän periaate on se, että kerätään kokemuksia, ei nollia pankkitilille 😊
Tosin, just nyt tuntuu Suomessa olo aivan mahtavalta!!!

Pariisi ja Ranska... Ydinvoimaa...

Vietin viikkoni Pariisissa ydinenergian merkeissä taas vaihteeksi. Kylläpä tulikin muistutus alan asenteista ja historian painolastista! Edellisen kerran pääsin vastaavaa tunnustelemaan muutamia vuosia sitten kurssilla Etelä-Ranskassa.
Ranska on siis perinteinen ydinvoimamaa. Joskus aikanaan ranskalaiset olivat alan johtajia ja tämä asenne näkyy edelleen.
Nykyään Aasian maat kuten Kiina ja Korea ovat jo ohittaneet perinteiset johtajat monessa asiassa, eikä länsimaissa rakenneta uutta ydinvoimaa kuten Aasiassa.

No heti alkuviikosta pääsin esiintymään nuorten ydinvoimaosaajien seminaarissa (Atoms for future) ja juttelin monien nuorten kanssa. He näkivät Ranskan tilanteen odottavana, sillä vanhan maailman edustajat johtavat alaa eivätkä usko muutosten energia-alalla vaikuttavan ydinvoima-alaan. Sentään nuoria osaajia Ranskasta löytyy, päinvastoin kuin Ruotsista!

Toinen suuri tapahtuma viikolla oli World Nuclear Exhibition, mihin pääsin kutsuvieraana. No aloituspuheen kohokohta oli Ranskan energiaministeri, joka toi esiin Euroopan yhteisenä tavoitteena nostaa Ranskan taas ydinvoimateollisuuden kärkeen. En taida olla tästä tavoitteesta samaa mieltä 😆

Mun mielestä nää vanhat ydinvoimamaat saa joko hävitä uusille tai uudistaa koko alan kilpailukykyiseksi. Asenteet ja toimintatavat kaipaa niin isoa muutosta, että en heti löisi vetoa niiden puolesta... No voin olla väärässäkin!!!

Mitä tilaisuudesta jäi käteen: uusia tuttavuuksia ja mahdollisia yhteistyökumppaneita, käsitys siitä missä Ranskan teollisuus menee ja muistutus koko alan muutosvastaisesta asenteesta.
Mä aion silti jääräpäisesti jatkaa alan ja asenteiden muuttamista, vaikka mua kyseenalaistetaankin. Sain juuri epäilyä osakseni pienten voimaloiden mahdollisuudesta, kun "suuri ja vielä suurempi on se oikea suunta länsimaissa"...

Tää on silti mun oma ala ja sitä haluan tukea myös tulevaisuudessa 😊

Niin ja jalkapallo oli joka paikassa Pariisissa esillä ja fanit oli valloittaneet kadut! Jopa Eiffel-torni oli puettu palloon ⚽️

Mikä on hyvä juhannus???

Mun juhannus oli yks niistä parhaista tänä vuonna.
Aloin pohtimaan mikä teki tästä erityisen hyvän ja tulin siihen tulokseen että sain kaikkea kivaa mahdutettua tähän viikonloppuun. Tää siis mukailee sitä mun periaatetta, et haluun kaiken enkä luovu mistään mulle tärkeästä jutusta 😊
Ehdin siis viettämään laatuaikaa perheen kanssa, poltettiin kokkoa, syötiin, juotiin, saunottiin ja uitiin. Keli teki osansa kun oli ihanan lämmin ja yölläkin kun kipaisin aitasta huussiin, ei palellut yhtään! Urheilua tuli lenkkeilyn muodossa ja urakointia kun pystytettiin iskän ja mieheni Kaitsun kanssa keloista kota.
Vesivehmaalla kävi. Hyppelemässä lentokoneesta parina päivänä ja oli ihanaa hypätä pitkästä aikaa ja nähdä kavereita.
Suurin osa jutuista onnistu just hyvän sään ansiosta, eli Suomen kesä näytti taas parhaat puolensa!
Niin ja juhlittiinhan me myös 12v kihlapäivää, ja vieläkin tuo parempi puolisko mua jaksaa 😊

Nyt on kotona kiva polttaa vähän vesipiippua saunan jälkeen ja pakata kamppeita. Huomenna Pariisiin 😎

Kesän aloitus Espanjassa

Suomalaiset viihtyvät hyvin Malagan seudulla Espanjan aurinkorannikolla. Meilläkin on mahdollisuus nauttia tilanteesta ja reissata Espanjan mökille aina tilaisuuden tullen. Tänä vuonna päädyttiin kesäkuun alkuun ja lennettiin tänne aurinkoon heti koulujen päätyttyä. Viime vuoden tukala kuumuus elokuussa sai meidät päättämään ainakin sen, että kuumimpaan aikaan ei tänne tulla.
Itse asiassa tää alkukesä onkin ollut just täydellinen valinta, on riittävän lämmin että voidaan uida ja ottaa arskaa, mut ei liian kuuma. On jaksettu käydä kiipeilemässä Amazona Aventura-kiipeilykeskuksessa, ihmettelemässä tippukiviluolia Nerjassa, Tivoli on jokavuotinen huvitus. Urheilu on aamusin niin ihanaa! Lenkillä ei oo paikat kylmänä, joten jaksaa vetää mäkiä ylös ja alas.
Taas ollaan kokeiltu kaikkee uutta kivaa. Torremolinoksessa kävin ekaa kertaa ikinä! Vesipuisto oli hauska ja eksyttiin myös festareille syömään ja juomaan...

Kyllä tää kesä alkaa ihanasti Espanjassa 😊

Kärsiikö harrastukset uran ehdoilla?

Täytyy tunnustaa että tänä keväänä en ole montaa kertaa laskuvarjon alle ehtinyt. Viime vuonna tuli paljon enemmän hyppyjä heti alkukesästä. Välillä tulee fiilis, että pitäis päästä hyppäämään (erityisesti aurinkoisella tyynellä kelillä). On kuitenkin ollut sellaista vilskettä, että en vaan oo jaksanu raahata itseäni Uttiin viikonlopuiksi. Ja kun oon muutaman kerran sinne asti päässyt, niin oon ollut niin puhki että fiilis on ollut jotenkin laimee.
Muistan viime kesästä pari viikonloppua erityisen hyvin, kun ne oli NIIN HUIPPUJA ja täynnä hyppäämistä. Yks parhaista oli viikonloppu Vesiksellä kun hypittiin kavereiden kanssa 4-way flatsia (eli mahallaan lentäen) ja tehtiin hassuja kuvioita. Tosin oltiin niin surkeita et nauratti!!! Mutta se fiilis, kun hyppää hyvien kavereiden kanssa koneesta päivän ja illalla saunoo ja nauttii elämästä 😊 Taisin tuolla kertaa joutua myös elämäni ekoihin vaahtobileisiin, mistä jäi lähinnä jäätävä mielikuva. Kun tää Suomen kesä on niiiiin lämmin.
Tänä keväänä oon nauttinut täysin rinnoin uusista työhaasteista ja saanu kiksit niiden ratkomisesta. Ei se hyppykipinä kuitenkaan sammunu oo, joten aion ehtiä myös koneesta loikkimaan taas joku viikonloppu. Sitäpaitsi en tiedä olisinko tätäkään duunia saanut, jos en olisi hyppääjä. Tää harrastus on antanut mulle niin paljon uudenlaista luottamusta itseeni uusien haasteiden suhteen. Kun käy vapaapudotuksessa muistuttamassa välillä itselleen mistä elämässä oikeesti on kysymys, ei oo mikään ongelma mennä oman mukavuusalueelle ulkopuolelle. Mä oon siis venyttänyt oman mukavuusalueeni rajoja aika pitkälle 😄
Suosittelen kaikille ura-ihmisille kokeileen ainakin kerran lentokoneesta hyppäämistä.
Paras päätös mitä voit tehdä! Tosin tässä varoituksen sana...

Tässä ensimmäisiä hyppyjä 2012.

SKYLIFE 💙
Nähdään Utissa!!!

Leadership koulutusta...

Olipa mielenkiintoinen opintojakso aiheesta contemporary leadership (olisiko tämä nykyajan johtaminen tai kehittynyt johtaminen tai jotain...)
No pari päivää teoriaa ja harjoituksia toi ainakin esiin sen että en mä IHAN VÄÄRIÄ JUTTUJA tee 😊
Kommunikointi, erilaiset tiimit, aivojen toiminta erilaisissa tunnetiloissa, kulttuuri ja jopa avoimet kysymykset (coaching) oli mulle tuttuja... En varmasti työkaluja osaa käyttää optimaalisesti mutta ehkä edes vähän oon ottanut oppia aiemmista koulutuksista.
Tehtiin mm. coaching harjoitus ja se tuntui helpommalta kuin edellisellä kerralla!

Tuntuu että positiivisen asenteen, kysymyksiä esittävän tyylin ja kokonaiskuvan ymmärtämisen avulla osuu melko oikeaan. Toki kommunikaatio tiimin kesken (varsinkin laajan epämääräisen kansainvälisen virtuaalitiimin kesken) on hiukan haasteellista. Pitää vetää mutkat suoriksi välillä kun ei vain aika riitä hyvää kommunikointiin henkilötasolla ihan kaikkien kanssa. No yritän siinäkin asiassa parantaa suoritustani!

Koulutuksessa oli erityisen mielenkiintoista coachata toisia ja oppia heidän tilanteistaan. Lisäksi harjoitus, missä ryhmässä konsultoitiin ohjatusti yhtä kerrallaan oli varsin hyvä.
Erityisesti pidän siitä että kotitehtäviin otetaan mukaan uusia kommunikaatiomuotoja, mitä pitää opetella. Tällä kertaa tehtäväksi tuli tehdä lyhyt video leadership -aiheesta.