Tekoäly = työkalu

Minusta oli vaihteeksi hieno Gartner esitys hype-aiheesta AI.

Tästä aiheesta on nähty viime aikoina liikaakin asiantuntijoita ja mielipidevaikuttajia. Tekoäly vie työpaikat, ratkaisee kaikki ongelmat ja niin edelleen.

Minusta tekoäly on yksi työkalu pakissa siinä missä robotiikka ja automaatio. Tässä maailman tilanteessa moni yrittää tekoälyllä kuten suurilla kielimalleilla ratkaista kaikki ongelmat. Tämä on yhtä tyhmää kuin ruuvin hakkaaminen vasaralla tai naulan vääntäminen ruuvimeisselillä.

Gartner lähestyi asiaa juuri sen käyttökohteen (use cases) kautta ja jakoi hyvän kuvan millä arvioida oikeaa työkalua erityyppisiin tarpeisiin.

Tällä taulukolla voidaan arvioida eri tyyppisten tekoälytyökalujen soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi suuret kielimallit ovat osa Generative AI laatikkoa ja sopivat hyvin vaikkapa tiedon hakuun tai sisällön tuottamiseen. Niitä ei kuitenkaan kannata käyttää ennustamiseen kuten ennakoivaan kunnossapitoon tai optimointitarpeisiin. 

Eli kun yritys lähtee tekoälyä hyödyntämään niin ensin pitää osata valita parhaat käyttökohteet. Yksinkertaisesti arvioidaan arvon luomisen mahdollisuus ja se kuinka työlästä ratkaisu on tehdä (tyypillinen innovaatio pipeline). Samalla kun arviota tehdään pohditaan paras ja sopivin ratkaisu kullekin käyttökohteelle. Taulukosta vihreät laatikot kertovat että tyypillisesti kyseinen tekoälytyökalu soveltuu kyseiseen käyttöön.

Toki arviointiin tarvitaan muitakin parametrejä, kuten datan saatavuus.

Tekoäly on hyvä työkalu nyt ja tulevaisuudessa, mutta edelleen ne osaajat tarvitaan ja ihmiset on keskiössä!

Mikä motivoi?

Mä oon viime päivinä miettinyt mikä motivoi duunissa. En tiedä miltä muista ihmisistä tuntuu, mutta mua selkeästi motivoi yhteistyö ja kovat tavoitteet. On kiva tehdä tiimillä töitä ja nähdä miten homma etenee oikeaan suuntaan. Myös hyvä ja avoin ilmapiiri on selkeä motivaattori eikä ongelmatkaan tunnu pahalta kun edetään ratkaisukeskeisesti.

Mikä sit demotivoi: no ainakin se jos ylintä johtoa ei kiinnosta pätkääkään se mitä itse teen. Silloin tulee mieleen että oonko väärällä alalla tai väärässä firmassa.

Täytyy sanoa että oon viime vuosina kokenut tosi motivoivaa johtamista, ehkä sen perusteella on mun odotukset korkealla ja ehkä niihin ei aina päästä. Minusta yksi esimerkki motivoivasta johtajasta on Pia Aaltonen-Forsell. En ole montaa yhtä avointa, fiksua ja motivoivaa naisjohtajaa pörssiyhtiöissä nähnyt. 

Toinen demotivoiva asia on jatkuva säästäminen, sitä näyttää nyt olevan joka suunnalla ja tietyn aikaa sitä jaksaa mutta jossain kohtaa motivaatio kyllä lopahtaa. Valitettavasti IT on hyvin usein just se aihe mihin säästöpaineet kohdistuu ensimmäisenä.

Tulevaisuudessa haluan keskittyä enemmän kehitykseen ja strategiaan kuin päivittäisten asioiden pyörittämiseen. Oon kyllä hyvä saamaan asioita aikaan ja hommat pyörimään mutta haluan aina oppia jotain uutta. Tämä jatkuvan oppimisen halu täyttyy kun saan uusia asioita ja uusia ongelmia ratkaistavaksi. Hyvä esimerkki oli SMR projektin pystyttäminen nollasta. Eli jos annat mulle vain tyhjän paperin ja ylätason tavoiteen niin mä oon timanttinen 😉

Tässä fiilis kun liiketoiminnan kanssa tavattiin Ruotsissa syksyllä. 

Johtaminen, ihanan kamala aihe

Johtajuusseminaari, johtajuus koulutus, Executive MBA, talent ohjelmat, digitalisaatio, tekoäly, sustainability...

Johtaminen on taitolaji ja siinä voi oppia ja kehittyä, sen varmaan meistä jokainen tajuaa. Johtaminen on kuitenkin myös hyvin tuotteistettu aihe. Kun kerran googletat aiheen, alkaa mainospommitus seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Johtajuus liitetään nykyään myös digitalisaatioon ja tekoälyyn, koska HYPE MYY!

Mä oon kriittinen johtajuuden ja digiaiheiden koulutuksen suhteen. Ehkä on tullut käytyä riittävästi näitä kouluja. Suurin osa niistä toistaa samaa tarinaa: koulutus, viestintä, johdon tuki, nopeat voitot, strategiset tavoitteet. Sit otetaan Kotterin muutosmalli ja siinä se: uusi koulutus on valmis myytäväksi... Nää samat asiat pätee tekoälyyn ihan samoin kun aiemmin automaatioon, robotiikkaan tai muihin aiheisiin. 

On mielenkiintoista seurata kauan tälle tekoäly&johtajuus aiheelle riittää hypeä ja milloin siirrytään seuraavaan. Sit rakentuu taas johtajuuskoulutukset uuden aiheen ympärille. Pari vuotta tää oli sustainability, mikähän aihe on vuorossa seuraavana, kierrätetäänkö turvallisuus tai tasa-arvo taas hype-myllyyn vai keksitäänkö taas uusi aihe?!? Demokratia voisi olla kova erityisesti jos Trump voittaa Jenkkien vaalit...

Luottamus ja turvallinen ilmapiiri

Luottamus ja turvallinen ympäristö duunissa on tärkeä elementti. Valitettavan usein näkee organisaatiossa korkeilla paikoilla henkilöitä jotka johtavat pelottelemalla tiimiä. 

Näihin ongelmiin kaatui aikanaan Nokia kun ei organisaatio uskaltanut tuoda ongelmia johdolle esiin. Pienemmässä mittakaavassa näitä ongelmia näkee usein esimerkiksi projekteissa, kun projektitiimi ei uskalla tuoda huolia esiin ja koko homma räjähtää silmille loppuvaiheessa.

Yhdessä aiemmassa firmassa pääsin läheltä todistamaan hyvin räikeää pelottelua johdosta. Tuolloin tilanne oli niin hankala että itse hakeuduin pois firmasta. Jäin kuitenkin miettimään miten tällaisia johtajia nykypäivänä hyväksytään isoihin firmoihin? Tyypillisesti HR keskittyy diversiteettiin, yhdenmukaisuuden ja ihmisten reiluun kohteluun. Silti johtoportaasta löytyy näitä tyranneja aivan liian usein. 

Kysymys kuuluu: miten tähän voi puuttua? Pitääkö itse asia ottaa esiin ja kenen kanssa? Entä jos kyseessä ei ole oma esimies vaan muualla organisaatiossa?

Meille johtamiskoulutuksissa opetetaan turvallisen ympäristön tärkeyttä organisaation toiminnalle, silti johtajilta ei tällaista vaadita jos tulokset riittävät näytöksi. Voiko rahalla ostaa eettisten periaatteiden puutteet?

Olisipa kiva kuulla esimerkkejä miten tällaisiin tilanteisiin on puututtu! Vaikka asia on vaikea ei siitä pitäisi vaieta tai tilanne ei koskaan muutu.

AIKA ON TÄSSÄ JA NYT

Tätiratsastaja lähtee kisoihin

Mun ratsastusharrastus alkoi 6-vuotiaana kun sain ponivarsan joululahjaksi 🤣 Kaikki hevosihmiset ymmärtää kuinka hullu tuo lause on: 1. Hevosta ei pitäisi ostaa lapselle tai lahjaksi, 2. Varsan hankkiminen on aina iso riski.

Kun tätä mietin näin jälkeenpäin niin ymmärrän kuinka paljon mun vanhemmat on vaikuttaneet mun rohkeaan elämänasenteeseen. No äiti ja isä voi Espanjassa tätä lukiessa miettiä mitä oli mielessä vuonna -86!

Mä ostin nykyisen ponin kun korona alkoi, mikä oli huippujuttu koska sitä harrastusta ei voi laittaa tauolle vaikka olisi mikä tauti liikkeellä vaan hevoset pitää hoitaa ja liikuttaa päivittäin. Me siis lasten kanssa harrastettiin läpi korona-aikojen... 

Nyt siis päätin mennä kokeilemaan kouluratsastuskisoja viikonloppuna. En osaa sanoa miksi, mutta välillä on kiva olla tavoitteita. Oon ehtinyt treenaan sitä rataa läpi kerran ja se meni ihan surkeasti, poni sätki hulluna eikä meidän keskittymisestä tullut mitään!

No joku joskus sanoi että "lahjattomat harjoittelee". Joten sunnuntaina sit vaan kisoihin suorittamaan. Onneksi mun pojan tyttöystävä tulee apuun niin pääsen ainakin vessaan jos jännittää ennen suoritusta 🤣🤣🤣

Hyvä viikonloppu aikaa rentoutua kiireisten työviikkojen välissä.

Ja kilpailu kannatti... Tuli voitto kotiin 🤩