San Francisco ja Dramforce - wow mikä tilaisuus!!!!!

Pääsin viime viikolla todistamaan yhtä älyttömän kokoista seminaaria, kun eksyin Dreamforceen San Franciscoon... Tämä tilaisuus on siis Salesforcen järkkäämä ja se oli ehdottomasti suurin missä oon ikinä ollut. Porukkaa joku 160000 henkeä ja pari päivää tiukkaa asiaa digi-aiheesta. Toki siellä oli järkätty hienoja dinnereitä ja U2:n keikka (aika huikee!).

Se mitä jenkit osaa on huikee show ja kaiken tekemisen pukeminen helppoon muotoon. Lisäksi silmiin pisti se, että kaiken pitää olla kivaa (siis sopii mulle) :)
Myös Salesforce tuntuu panostavan käytettävyyteen ja helppouteen. Järjestelmiä on helppo käyttää ja esimerkkiä antavat iäkkäät tädit, jotka oppii käyttämään Salesforcen ohjelmia ilman IT taustaa 😆 Jollain tapaa uskon että ollaan oikeilla jäljillä, kun keskitytään asiakkaaseen ja käyttökokemukseen!

Myös startup-tekeminen on San Franciscon seudulla aivan omaa luokkaansa. Vauhti ja kilpailu on kovaa ja innovatiivisia ideoita löytyy. Mistä ihmeessä mekin saatais tarvittavaa rohkeutta viedä uusia asioita rohkeasti eteenpäin, eikä annettais pienten esteiden estää meitä.

Meillä Suomessa usein tehdään hommia tiukalla suoritus-asenteella ja välillä unohdetaan kokonaan että kivaakin voi olla kun duunia tehdään! Vaikka meille kuinka kerrotaan tutkimuksista kuinka ihmiset on tuotteliaampia ja innovatiivisempia kun töitä tehdessä on myös kivaa. Niin ei se vaan suomalaiseen yrityskulttuuriin oikein tunnu istuvan.

Viime viikko oli hyvä muistutus taas itselle siitä ettei pidä suorittaa vaan voi saada asioita aikaan myös elämästä nauttien. Kyllä tuo jenkkilä edelleen mua vetää puoleensa… Tällä hetkellä mulla onneks on niin mielenkiintoinen ja hauska rooli myös Suomessa etten just nyt haikaile muualle, mutta aika näyttää miten jatkossa!

Onpa aika pitkä päivä...

Alotettiin aamulla Barcelonassa kun kello soitti seiskalta. Minilomalta kotia kohti aamulennolla 😊
Helsingissä oli ihana syyspäivä, josta mä ehdin nauttimaan about 5 minsaa. Kävin siis autolla vaihtamassa matkalaukun toiseksi ja raahauduin takasin kentälle.
Seuraavaksi raahauduin loungeen syömään ja seuraavalle lennolle kohti Chicagoa. No kone oli myöhässä, kun joku oli sairastunut ja sen kassia etsittiin ruumasta puoli tuntia. Tässä vaiheessa aina mietin että kannattaiskohan noi kassit tägätä, niin löytyisivät varmaan helpommin...
Chicagossa siis vauhdilla tullit ja maahantulotarkastukset, terminaalin vaihto ja juoksu seuraavalle gatelle. Ja matka kohti päivän viimeistä etappia, eli San Franciscoa. Illalla pitäis vielä olla perillä!
Jos lähdin paikallista aikaa klo 7 matkaan ja pääsen perille illalla about klo 12. Aikaero mukaan, niin oon matkustanu tän päivän aikana 25 tuntia! Alkaa istumalihakset veteleen viimesiä 😆
Onneks elän hetkessä (kuten nautin leffojen katselusta lennoilla) ja mun duuni vaan on niin huippu et jaksan näitä päiviä välillä vetään. Huomenna Stafordiin ja startupeja ihmettelemään.
Huikee viikko tulossa!

Gaudi on taidetta insinöörin makuun!

En tajua taiteesta mitään, mutta Gaudi...
Kun oon tällainen insinööri, joka osaa piirtää vaan tikku-ukkoja, niin arvostan enemmän urheilua kuin taidetta. Jos pitää valita niin otan ehdottomasti urheilun tai jopa urheilun katselun ennemmin kuin taidenäyttelyä. Ja tuli sitä Barcelonassa tietty käytyä myös Camp Noulla ihmettelemässä Barcan maailmaa ⚽️

No takas taiteen pariin... Arvostan valinnoissani enemmän toiminnallisuutta kuin ulkonäköä. Vaikka nautin Washingtonin isoista massiivisista pylväsrakenteista ja suoraviivaisesta arkkitehtuurista.
Mutta Gaudi antaa mulle täydellisen elämyksen!
Siis täydellisen epätäydellistä taidetta ja toiminnallisuus mukana.

Hyvä esimerkki on Park Guell, missä on Gaudin suunnittelema pylväikkö. Siellä on aina viimeinen pylväs vinossa! Sadevesi kerätään sadevesisäiliöön näitä rakenteita pitkin. Ja kaikki on muotoiltu unenomaiseen taikamaailmaan. Samoin Gaudi kehitti uuden kattorakenteen perustuen roikkuvan ketjun muotoon. Tästä esimerkkejä mm. La Pedrera missä huikeita kattoja on rakennettu ketjun muotoon.

Herra Gaudi tais nauttia muutakin kun vettä kun on näitä piirtänyt, on meinaan aika hulluja rakennelmia (kuten Sagrada Familia, joka ehkä valmistuu joskus hamassa tulevaisuudessa).
Barcelona antaa siis mulle täydellinen taiteen kokemuksen kaikessa epätäydellisyydessään 😊
Ehkä eksyn tänne joskus uudelleenkin...

Positiivinen energia ja tehokkuus yhdistyy

Mistä syystä osa ihmisistä, jopa kiireisistä johtajista, tuntuu olevan aina hyvällä tuulella? Ja toiset taas aina kiukkuisia...
Nykyään puhutaan paljon onnellisuuen ja positiivisuuden vaikutuksista aivojen toimintaan ja organisaation innovatiivisuuteen. Myös wellbeing on tärkeä osa tätä yhtälöä.
Kun on kova stressi ja kiire päällä, on tosi tärkeetä saada omaa aikaa ja aivoille lepoa jollain tavalla. Kukin sitä tekee omalla tavallaan, urheilemalla, perheen kanssa aikaa viettäen tai vaikkapa opiskellen. Mä tarviin vähän kaikkea, joten tykkään tasapainoitella näiden välillä... ja tyhjätä välillä aivoja lentokoneesta hyppäämällä :)
Miten tällaista asiaa pitäis viestiä isossa organisaatiossa? Ehkä se johdon ja mielipidevaikuttajien esimerkki ajaa asiaa? Mutta voitaisko tehdä vielä jotain muuta?
Meillä ei Suomessa oikein oo sitä kulttuuria että hengailtais työkavereiden kanssa muuten kun työajalla, mutta tää on muuttumassa. Mietitään just miten saatais työpaikasta mukava ja hauska paikka porukan viettää aikaa. Ajatuksena on että töitä voi tehdä joustavasti missä tahansa, vaikka kotona. Mutta työpaikalla pitäis olla niin hyvä fiilis ja mielenkiintoista porukkaa, että sinne haluaa tulla yhteistyötä tekemään ja innovoimaan uusia juttuja. Tietyt asiat vaan menee paljon paremmin eteenpäin porukalla, kuin yksin pähkäilemällä.

No tätä nyt yritetään edistää, mutta on vähän vielä haasteena se, et ihmiset on niin kiireisiä ettei ne ehdi tai ei kiinnosta asiasta edes keskustella. Tää on tätä että juostaan kovaa ilman että ehditään yhtään miettimään miten tätä hullua juoksua voisi vähentää ja tehdä asiat fiksummin.

Olisiko tää miellyttävä ympäristö?

Positiivinen energia ja sen jakaminen muille on mulle punaisia lankoja, sekä omassa elämässä ja myös töissä. Toisinaan onnistun paremmin, joskus huonommin. Onneks äitiys ja ikä on tuonut armollisuutta omaa itseäni kohtaan, joten jaksan toisinaan hymyillä myös näinä epäonnistuneina päivinä :)
Ihanaa viikonloppua!

Reflektointia viikosta...

Meillä on tapana kotona kysellä päivän tai viikon kohokohtia (ja tylsimpiä juttuja).

Nyt taas kysellään asiaa ja mitäs lapsilta tulee... Läksyt on tylsimpiä, erityisesti matikka. Kivointa on Pokémon go tai muu vastaava... Miehellä toi kohokohta oli 3D printterin tilaaminen tänään, mun taas tää hetki. Istutaan siis pergolassa saunan jälkeen, poltetaan vesipiippua, kuunnellaan musaa Spotifysta, juodaan skumppaa ja tehdään tytön kynsiin taideteoksia 😊 Viikko on ollut varsin pitkä ja työpainotteinen, aika monta asia on tälläkin viikolla puitu. Viimeksi tänään jumpattiin Software robotiikkaa ja sopivia käyttökohteita. Ei ihan helpoin aihe, kun periaatteessa yritetään ihmisiä korvata roboteilla!

Reflektointi on tärkeä osa meidän perheen arkea ja myös osa oppimista. Erityisesti uusien asioiden sisäistäminen vaatii reflektointia. Mikä hauskinta, meidän lapset opettaa jo mulle yhtä ja toista. YouTuben maailma on hyvä esimerkki siitä mitä tää nuoriso mulle opettaa!

Hyvää viikonloppua kaikille 😊

Leikin tärkeys myös bisneksessä

Viime viikolla opittiin taas paljon ja jäin pohtimaan muutamaa asiaa.
Nykyään on tuo palvelumuotoilu varsin pinnalla. Ja mistä siinä on kyse... Mun käsityksen mukaan puhutaan ihan perus jutuista: kuuntele mitä asiakas tarvitsee, tehkää yhdessä ensimmäinen mahdollinen ratkaisumalli ja yrittäkää kuvata se ymmärrettävästi. Me mm. askarreltiin IT konsepti meidän ongelmaan siiloutuneesta informaatiosta.
Ohje siis oli: leikkikää ja kyselkää! Vähän kuin olisitte 5-vuotiaita.
Kysymys kuuluukin: ollaanko me niin tosissaan bisneksessä, ettei voida pärjätä nykyisillä ja tulevilla markkinoilla? Ehkä Suomessa on liian perinteinen yrityskulttuuri ja muistellaan edelleen kaiken maailman vuorineuvoksia ja muita entisajan tärkeitä pestejä.
Mun ajatus olisi tehdä paikka palvelumuotoilulle = askartelupaja 😆 Siinä vaan on sellainen pienenpieni haaste, etten tiedä kehtaisiko kukaan sitä käyttää (tai ehtisitkö), kun tuntuu niin kiire kaikilla olevan ettei ehdi ajatella...
Pienin askelin eteenpäin 😊

Parasta stressin hallintaa...

Mulla oli taas vaihteeks aika huikee päivä!
Aamulla heräilin 10h yöunien jälkeen ja pohdin et mitä tekis, lähtiskö Uttiin vai jäiskö kotiin.
No siinä oli sen verran säätöö, et päätin napata yhden lapsista mukaan ja ajella Uttiin vähän hyppään. Kelin piti olla aamupäivällä hyvä ja iltapäivällä pilvistyä, joten ilmotin et tullaan ajoissa kotiin. Kun sitten pilviä ei ilmestynytkään, niin enhän mä malttanut kotiin lähteä, vaan hypittiin iltaan asti ja lähdettiin kotiin vasta puoli 9:ltä 😊
Mikä taas sai mut jyvälle tuulelle, oli kaverit ja yhteinen harrastus. Vaikka hyppääminen sinänsä on huikeeta, niin on se vielä monin kerroin kivempaa parhaassa seurassa.
Sillä ei oikeesti oo mitään väliä kuinka huonoja me ollaan kunhan vaan hypätään yhdessä. Nytkin mokailtiin oikein urakalla... Meidän lentäminen ei mennyt kovinkaan suunnitelmien mukaan, ja kerran hypättiin ihan väärästä paikasta! Yksi laskeutu pellolle, toinen tien pientareelle ja me loput 3 kiitoradan päädyssä olevan hiekkakuopan viereen. No pientä jännitystä peliin ja taas selvittiin ehjin nahoin 😆
Ainut juttu mikä jäi vähän harmittamaan tänään, oli se ettei jääty porukalla istumaan iltaa muutaman oluen kanssa. Ehkä ens kerralla ollaan yötä ja voidaan myös juhlia vähän...
Mut kyllä tää elämä ja laskuvarjourheilu on edelleen vaan niin siistii. Ja parasta stressinhallintaa, koska viikon kiireet unohtui ihan täysin.