sunnuntai 22. elokuuta 2021

Loppukesän masennus

 Jostain syystä mulle aina elokuussa iskee alakulo.



Kesä on taas kerran hujahtanut niin nopeasti ohi ja pitkä talvi kolkuttelee jo ovella. Aina tässä vaiheessa vuotta pitäisi saada elämään jotain mitä odottaa, jotain muutosta ja jännitystä. 



Ehkä osa tästä johtuu laskuvarjohyppyharrastuksesta, joka talveksi painuu tauolle, mutta kyllä osa on ihan mun päästä johtuvaa kesäihmisen syysoireilua. Muistan nuorempana kun uskoin että oon syntynyt vahingossa väärälle mantereelle ja mun ois kuulunut asua jossain etelämpänä. Asuinkin muutaman vuoden Väli-Amerikassa. No enää en ajattele niin vaan tykkään kyllä Suomesta, mutta pitkä ulkomaanmatka talvella tai joku muu kiva juttu kyllä tarvitaan.

Oon jo varannut reissun Jenkkeihin talveksi, mutta rajoituksista johtuen joudun sitä siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Eurooppa talvella ei oikein houkuta, ehkä keväämmällä sitten.

No jotain muutosta sentään ehkä luvassa kun päätettiin laittaa kämppä myyntiin ja muuttaa (jos joku tän haluaa ostaa) 😂 Katsotaan tuoko tää idea kaivattua muutosta syksyyn, ainakin jotain mitä jännätä.

Eipä tässä auta muu kuin keskittyä heppahommiin ja koiran kanssa puuhasteluun, ne ei onneks rajoitu vain kesään! Ja tätiratsastajat-facebookryhmä jaksaa kyllä aina piristää syksyä, suosittelen kaikille hevostelijoille.

Heihei kesä, kiva kun taas kävit, nähdään ens vuonna...



keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Jännittämistä ja pelkoa

Oon viime viikkoina kouluttanut monia uusia laskuvarjohyppääjiä ja nähnyt erilaisia reaktioita jännitykseen ja pelkoon. 

Pelon voittaminen näkyy eri tavoin, toiset menevät hyvin hiljaisiksi, toiset puhua pulputtavat tai nauravat. Osa pystyy hyvin toimimaan pelosta huolimatta, osa unohtaa kaikki opit.

Välillä näitä jännityksiä ja pelkoja näkee myös työelämässä, mm. viime vuonna lomautusuhat toivat vastaavia jännitteitä esiin. Samoin erilaiset yllätykset voivat tuoda vastaavia tunteita esiin. 

Olen saanut oppia ihmisistä paljon näiden laskuvarjohyppyoppilaiden kautta. On ollut onnistumisia mutta myös isoja pettymyksiä. Välillä jäädytään ja mun tehtävä on auttaa tilanteen yli. Kaikki koetaan yhdessä ja parhaita hetkiä on hyppyjen jälkeiset palautteet ja videoiden katselut. Opitaan omista hypyistä ja myös toisten hypyistä. Kannustetaan ja jaksetaan ne pettymykset yhdessä.

Jään pohtimaan miten vastaavaa kulttuuria saisi tuotua myös töihin. Ehkä se on liikaa toivottu, tai ehkä meidän pitää kokea yhdessä jotain yhtä sykähdyttävää...

No nyt nautitaan kesästä ja kerätään voimia lomilla 😎








maanantai 17. toukokuuta 2021

Elämää kommuunissa

En tiedä kuinka monia erilaisia kommuuneja Suomesta löytyy, mutta yksi erityinen löytyy Lahdesta ja tarkemmin Vesivehmaalta, eli EFLA lentokentältä. Siellä sijaitsee Hämeen Laskuvarjourheilijoiden kerho.

Kun hyppyharrastuksen aloitin, en todellakaan tiennyt mihin lähdin mukaan. Tuolloin kiinnosti lähinnä lentokoneesta putoaminen, mutta elämäntapa on vienyt mennessään.

Vesivehmaan kommuuni on porukka erilaisia ihmisiä, joita yhdistää jokin (en aivan tiedä mikä, mutta ehkäpä se liittyy jotenkin ilmailuun). Kerholle muuttaa keväällä yksi tyyppi, joka asustaa siellä syksyyn asti. Pikkuhiljaa porukka heräilee talviunilta ja suuntaa perjantaisin nokan kohti kerhoa, ja valuu ehkä sunnuntaina takaisin kotiin. Kesällä siellä saatetaan viettää monta viikkoa kesälomaa. Kerholla on myös palkattu työntekijä, joka käy töissä lähinnä viikonloppuisin tai hyvällä säällä ja työn kuva on varsin monimuotoinen 😂

Koirat juoksevat vapaana ja leikkivät kaikkien kanssa, niitä komentaa se joka sattuu olemaan paikalla. Lapsia on mukana eri ikäisiä. Osa porukasta hyppää lentokoneesta, osa rakentaa uutta rakennusta, joku pesee paljua, illalla grillataan porukalla, saunotaan ja paljuillaan. Toiset on aamulla taas valmiina hyppyhommiin, jotkut nukkuu iltapäivään saakka. Kaikki ovat tervetulleita ja uutta porukkaa eksyy mukaan lähes joka viikonloppu. 

Aina en tiedä onko se hyppääminen tärkeintä, vai yhdessä olo. Siellä jaetaan ilot ja surut, etsitään hävinneitä varjoja yhdessä, pohditaan onnistumisia ja epäonnistumisia ja jokainen saa olla oma itsensä. Tällainen epämääräinen ja sekava kommuuni on meidän kesämökki, siellä nautitaan lentomelusta ❤





torstai 22. huhtikuuta 2021

Mitä opin markkinoinnista konsulttina?

 Mä olin tuossa viime vuonna konsulttina ja pääsin hyppäämään myyntiin ja markkinointiin tosissaan.

No mitä siitä jäi käteen?

Ainakin kolme asiaa:

1. Paras markkinointi ja näkyvyyskikka on nimetä ihmisiä alalta parhaiksi jossain tai järjestää kilpailu. Vuoden vaikuttaja, paras design, top 10 CTO:ta, top 100,... Ihmiset ja organisaatiot kannattaa myös mainita somessa ja linkata mukaan. Näin he myös jakavat asiaa eteenpäin. Olen itse ollut suunnittelemassa ja myös nimettynä tällaisiin.

Nyt pohdin miten voisi vastaavaa hyödyntää myös teollisuuden puolella (kun tyypillisesti näillä myydään konsultointia).

2. Negatiivinen kiinnostaa. Eli dokumentaatio ja viestintä kannattaa tuottaa negatiivisen viestin kautta, esim. Miten välttää pahimmat sudenkuopat? Missä tehtiin virhe projektissa x? Älä kompastu näihin tyypillisiin esteisiin,... Ja porukka klikkaa näitä viestejä paljon paremmin kuin positiivisia uutisia.

Tämä on myös hankalaa tuoda teollisuuden kontekstiin, mutta ehkä helpompi toteuttaa kuin tuo kohta 1 👍

3. Selkeät ohjeet johonkin, esim. 3 steppiä parempaan hyvinvointiin, 10 askelta johtajuuteen, projektijohtajan työkirja,...

Nämä oikeastaan ymmärrän, koska niistä saattaa lukija saada apua käsillä olevaan ongelmaan. Tietenkin niiden tarkoitus on saada liidejä kiinnostuksen perusteella, mutta tämä on aika win-win minusta.

Ehkä taas jossain vaiheessa päädyn markkinoinnin pariin ja pääsen näitä pohtimaan. Nyt keskityn rakentamaan kulttuuria datan ympärille ja keskityn vain sisäiseen markkinointiin (vaikka kyllä sielläkin pieni kilpailu toimii 😁).

Googletin huvikseen "vuoden paras" ja tuloksia tuli 45 miljoonaa, top 10 sain yli 18 miljardia 🤣



torstai 25. maaliskuuta 2021

Ragemutsit...

 Tiesitkö että Ragemutsit on ryhmä Facebookissa? Se on ihan huippu ympäristö teinien vanhemmille kun kaipaa vertaistukea. 

Siis meissä kaikissa teinien vanhemmissahan asuu pieni ragemutsi tai -faija. Samalla tavalla kun pikkulasten vanhemmat aikoinaan kirjoittivat vauva.fi sivustolle kysymyksiä vaipan vaihdosta ja kakan väristä, ragemutsit-ryhmässä ihmetellään alkoholin käyttöä, etäkoulua ja kommunikoimattomuutta.

Tietenkin positiivisiakin postauksia näkee (vaikkakin harvoin) ja se kyllä ilahduttaa! 

Pääasiassa tätä kautta osaa omat ongelmat laittaa johonkin mittakaavaan. Mä esimerkiksi stressaan sitä onko lapsilla harrastuksia ja kertovatko huolistaan. Ehkä oon kuitenkin päässyt vielä helpolla kun ei tarvitse stressata osallistutaanko koulun opetukseen tai käytetäänkö aineita.

Nyt kun harrastukset taas laitetaan seis (ja arvaan että tämä kestää taas useamman kuukauden vaikka kolmesta viikosta puhutaan) niin kyllä huoli teinien hyvinvoinnista kasvaa. Meillä ainakin etäkoululainen voi paljon paremmin kun pääsee välillä säbä-treeneihin hikoilemaan. Onneksi sentään Vapaavuori on vetänyt tiukkaa linjaa näissä ja mahdollistanut tähän asti alle 10 hengen harrastukset myös teineille.

Täytyy sanoa että on vaan niin paljon mielenkiintoisemapaa ja monimutkaisempaa olla teinin kuin taaperon äiti 😆



keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Ilmastoinvestointi ja vihreät Helsingissä

Ihmettelen kovasti tätä Helsingin kaupungin ja poliitikkojen toimintaa. Nyt EU:n Koronatukea laitetaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Onko tämä nyt maan kannalta paras tapa rahaa käyttää? Muistetaan kuitenkin että Suomen hiilidiokdidipäästöjen osuus koko maailman päästöistä on noin 0,13 prosenttia. Toki jos tällä investoinnilla rakentaa jotain fiksua koko maailman päästöjen torjuntaan niin voidaan oikeasti tehdäkin jotain todellista.

Paikallisesti ilmaston ja ympäristön eteen voitaisiin tehdä paljonkin...

Miksi Helsingin kaupunkia ei laiteta faktojen eteen esim. Helenin toimissa, mistä edelleen hiilivoima on iso osa (vaikka mitä mainostaisivat julkisuudessa). Päästöttömyyteen ja kestävään kehitykseen vaikuttavat poliittiset päätökset ja aina niihin ei tarvita rahoitusta vaan halua. 

Omalla yli 15 vuoden energia-alan osaamisella voin kyllä todeta että nyt syydetään rahaa sinne mikä on hypeä ja missä voitaisiin rakentaa asioita vaikkapa vähän pienemmillä voittomarginaaleilla ulkoisen rahoituksen sijaan. Tuulienergia on mainostettu olevan kilpailukykyistä Suomessa ilman tukia, niin miksi ei Heleniä ohjata siihen suuntaan ja pois hiilikasoista Helsingissä? Samoin pohdin että Fortumin ostama Uniper tuottaa suuren osan energiasta kaasulla ja hiilellä, miksi tähän ei puututa vain koska tämä ei tapahdu Suomen rajojen sisällä. Valtio omistaa Fortumista enemmistön mutta tämä halutaan unohtaa.

Mites sitten liikenne, Norja teki vuosi sitten päätöksen tukea sähköautoilua (siis merkittävästi eikä parin tonnin pelleilyllä) ja tämä olisi mahdollista Suomessakin. Mutta meillä poliitikot eivät halua luopua veroista edes sähköautojen osalta, vaan sen sijaan kiristetään autoilijoiden verotusta. Eli ei koskaan porkkanaa vaan kepillä ohjataan.

Olen kiukustunut nykyisen hallituksen linjauksista useassa asiassa, erityisesti verotuksen kiristäminen ei varmasti auta Suomea pitkällä tähtäimellä sillä ei täällä kohta enää kannata töitä edes tehdä tai mitään omistaa. Marinin hallitus ajaa meidät kohta siihen että sote-uudistuksen mukana tulee yksi verottava taho lisää ja verot nousevat taas. Jos aiot yhtään tienata niin parempi on varmaan suunnitella muuttoa ulkomaille, mm. Portugali on melko houkutteleva.

Olen monesta asiasta Helsingin kaupungin päästösten kanssa eri mieltä, mm. Malmin lentokenttä minusta pitäisi säilyttää ja asuntoja rakentaa ränsistyneille teollisuusalueille ympäri Helsinkiä! Vapaavuori on yhdessä asiassa onnistunut: nuorten liikuntaharrastuksista on pidetty kynsin ja hampain kiinni nyt korona-aikana. Tämä nuoriso joka tulee johtamaan maata tulevaisuudessa on niin huonovointista kaikkien rajoitusten keskellä että huoli on iso. Tähän aiheeseen minusta kannattaisi panostaa nyt enemmän ja laittaa rahoitusta nuorten mahdollisuuksien tukemiseen. Ensinnäkin koko lastensuojelu on jo nähty puutteelliseksi näiden viimeaikaisten pahoinpitely- ja murha-tragedioiden kautta. Nuorten mahdollisuudet työelämässä ovat tilastojen mukaan huonommat kuin pitkään aikaan ja työttömiä ja väliinputoajia on aivan liikaa. Minä laittaisin EU-rahaa nyt tähän sukupolveen sen sijaan että se syydetään taas tutkimuslaitoksille ja firmoille jotka kehittävät ilmastonmuutoksen torjuntaan kaikenlaista. Valitettavasti isot firmat osaavat käyttää tällaiset rahoitusmekanismit hyväksi liiankin hyvin ja niillä rahoitetaan tutkimusta mitä muutoin tehtäisiin firmojen omalla rahalla! Kehitetään vetyautoja, hiilidioksidin talteenottoa, sähköautojen akkuja ja ydinvoimaa, ym. Olen itse ollut vetämässä tutkimustoimintaa isossa firmassa ja tunnen kyllä mahdollisuudet.

Eli miettikää vielä Suomen ja Helsingin poliittiset päättäjät ja arvioikaa mikä on oikeasti täällä asuville ihmisille parasta... ja katsokaa että päätökset mahdollistavat yritystoiminnan kilpailukyvyn Suomessa, jotta tännekin saataisiin investointeja eivätkä kaikki menisi tulevaisuudessa sivu suun.

Kasvihuonekaasupäästöt EU:ssa ja maailmalla (infografiikka) | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti (europa.eu)



maanantai 15. maaliskuuta 2021

Koronan kangistamana on kokemukset jääneet väliin

 Huomaan että viimeiseen vuoteen oon kirjoittanut vähemmän blogeja kuin aiemmin.

Jäin miettimään asiaa ja päädyin seuraavaan lopputulokseen: korona on tylsistyttänyt mun aivot! 

Kyllähän sitä näin kotikonttoriltakin saa duunit tehtyä ja mun kohdalla on uuden työn aloituskin onnistunut. Mutta ne uudet ideat, ahaa-elämykset, syvälliset keskustelut ja väittelyt on jääneet väliin. 

Kaikki virtuaaliset seminaarit tuo kyllä aiheita esiin niin kuin aiemmin live seminaarit, mutta niiden ympäriltäjää keskustelu ja pohdinta pois. Viesti tulee yksisuuntaisena luentona, jolloin ainakaan minä en saa siitä kaikkea irti.

Hyvä esimerkki oli viime syksyn Gartnerin iso tilaisuus. Yleensä näistä tulee uusia ideoita ja niitä sitten pohditaan erilaisilla kokoonpanoilla. Nyt jäi homma melko laimeaksi, vaikka asiasisältö ei välttämättä ollut yhtään huonompi kuin edellisinä vuosina.

No loppukiriä viedään ja toivottavasti 2021 syksyllä päästään taas livenä tapaamaan ihmisiä 👍

Muistoina tilaisuuksista tämä:


Vai tämä???


Ei kovin vaikea valinta 🤣