Tekoäly käsite muuttuu, mutta sen lisäksi tarvitaan kulttuurin muutosta!

Viime aikoina yhä laajempaa aihetta on alettu kutsua tekoälyksi. Nykyään prosessiautomaatio on jo mukana kun tekoäly-aiheita tarkastellaan. Eli lähes kaikki mikä on vähänkään älykästä on tekoälyä... Olipa tämä oikein tai ei, minusta tärkeintä on kulttuuri ja osaaminen organisaatiossa.

Tekoäly (olipa kuinka edistynyttä tahansa) ei itsessään arvoa tuo, vaan se oikea kohde tulee löytää. Kohteen löytymisen jälkeen voidaan pohtia millaista tekoälyä voidaan soveltaa, onko kyseessä kuvan tunnistus, tekstin ymmärrys tai tuottaminen tai vaikka aikasarjadatan ennuste.

Kun (ja vain kun) liiketoiminnan edustajat oppivat tekoälyn potentiaalista ja alkavat pohtia mahdollisia käyttökohteita, voidaan arvoa luoda. Menneen talven lumia ovat innovation hubit missä keskitetysti yritettiin sovellus kohteita tekoälylle löytää.

Kuten aina, muutos on vaikea... Jos uskoa ei ole, ei aikaa tekoälyn oppimiseen löydy. Liiketoiminto keskittyy myyntiin ja tuotantoon, IT keskittyy servereihin ja tiketteihin. Muutokseen tarvitaan siis näyttö siitä että tekoäly voi arvoa luoda ja tuki ylimmästä johdosta. Tätä kompleksia tilannetta taas kerran pohdiskelen.

Se mikä minua harmittaa on että niin kauan kun tekoäly-hommat sijoitetaan IT organisaatioon, jää se aina perinteisen ERP:n ja servereiden jalkoihin. IT organisaatioissa perinne ATK on edelleen kingi!

Oman kokemukseni mukaan strategia-yksikkö olisi paras paikka tekoälytiimille. Valitettavasti kaikissa organisaatioissa tällaista yksikköä ei ole. Toinen vaihtoehto on hajautettu malli missä liiketoiminnoissa on omat tekoälytiimit ja vain koordinointi tapahtuu yli organisaation. 

No toivottavasti onnistun tälläkin kertaa liikauttamaan viisaria riittävästi että muutos alkaa. Sen jälkeen muutoksen ylläpito on helpompaa olipa kyse tekoälystä tai mistä tahansa 😅

Jännityksellä odotan kuinka meidän perusteisiin keskittyvä peli otetaan Outokummulla vastaan! Toivottavasti moni innostuu pelaamaan.
 

2022 päätös Italian vuorilla

Vuosi 2022 oli kyllä huippu. Jotain toistuvaa näissä vuodenvaihteessa on. Sillä 2022 alkoi Kreikan vuorilla 😊

Viime vuonna opin taas paljon ja muistin mikä on mulle tärkeää: jatkuva oppiminen, haastava työ ja riittävä vapaa-aika rakkaiden kanssa (usein ulkomailla). Kävin life coach sessiot läpi keväällä ja sain taas kiinni mun haaveista. Vaihdoin työpaikkaa ja nyt sielläkin on riittävästi säpinää 😎 Aloitin uudet opinnot hevosavusteisen coachingin saralla, mikä sisältää myös paljon johtamisen opiskelua. Opetin aika monta uutta hyppääjää putoamaan koneesta ja opettelin lisää varjoliitoa 🪂 Aika paljon tuli taas reissattua (mm kuukausi Volkarissa) ja se aina avartaa!

Hyvä vuosi!!!

Mitähän seuraavaksi?

2023 aion jatkaa oppimista. Heti tammikuussa pääsen SAFe-koulutukseen, aion myös tunteiden johtamiseen (emotional intelligent) perehtyä lisää. Yritän muistaa nauttia hetkistä ilman jatkuvaa kiirettä (tää on joskus vaikeaa). Vuorille on taas päästävä. 

Elän täysii ja rakastan ♥️ Tää riittää mun 2023 suunnitelmaksi tässä kohtaa..

Hevosavusteisen oppimisen coach - mun uusi opiskeluaihe

 Aloitin uuden opiskelun hevosavusteisen oppimisen saralla. 

Mitä hevosavusteinen oppiminen siis on?

"EFL - Equine Facilitated Learning, eli hevosavusteinen oppiminen, tarkoittaa toiminnallisen oppimisen muota, jossa hevoset ovat mukana ihmisen oppimiseen liittyvissä tilanteissa. Hevosavusteista oppimisen vaikuttavuutta on myös tieteellisesti tutkittu ja todennettu."

Käytännössä tähän siis liittyy se eläin eli hevonen ja se coach eli minä. Coaching toimintona tarkoittaa valmentamista tyypillisesti avointen kysymysten kautta. Coachingiin kuuluu coach eli valmentaja sekä coachattava jota valmennetaan. 

Hevosavusteista oppimista hyödynnetään paljon sote-puolella mutta myös johtamisen apuna, mihin itse aion keskittyä. Eli tarkoitukseni on oppia käytäntöjä ja työkaluja johtamisen kehittämiseen ja tiimien toimimiseen. Jännittävä elementti on tuo iso eläin joka tuo toisaalta yllätyksiä ja toisaalta luottamusta osaksi tätä toiminnallisen oppimisen muotoa.

Hevonen on laumaeläin joka aistii ihmisen tunteita ja kehon kieltä. Usein emme kehonkieltä itse tajua, mutta eläin sen kyllä tunnistaa. Hevonen voi reagoida turhautumiseen tai voimakkaan johtajan hyökkääväänkin kehonkieleen yllättävällä tavalla. Hevoselle luontainen reagointi on juosta karkuun kaikkea uhkaavaa ja sen kanssa on opeteltava maltillista ja rauhallista kehonkieltä.

Saapa nähdä mitä tästä tulee, mutta ainakin aihe on mielenkiintoinen ja hyviä työkaluja saadaan sekä itse koulutuksen sisällöstä että laajata opiskelijaporukasta.

Tässä on mun tuleva apuri, saapa nähdä millainen työpari meistä tulee :) 

Johtaminen ja tunteet

Viime vuosina on paljon puhuttu tunnejohtamisesta. Olen pohtinut mitä se tarkoittaa... Pitäisikö johtajan pyrkiä johtamaan tunteita mitä ihmiset tuntevat, vai pitäisikö pyrkiä johtamaan omia tunteita?

No luin hyvän artikkelin Harvard Business Reviewsta ja sain ainakin hyviä vinkkejä aiheesta "emotional intelligence" olisikohan suomeksi tunneäly.

Artikkelissa oli tutkittu johtajan tunneälyä suhteessa organisaation tulokseen ja sieltä löytyi selvä yhteys. Tunneäly määriteltiin viiden osa-alueen kautta: self-awareness (itsetuntemus), self-regulation (itsensä säätely), motivation (motivaatio), empathy (empatia) ja social skills (sosiaaliset taidot).

Pääasia artikkelissa oli osoittaa että ainoastaan älykkyys ja tekninen osaaminen eivät tee johtajasta hyvää. Hyvä johtaja (joka saa tiimin suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla) tarvitsee myös tunneälyä. Tunneälyä voi oppia, mutta sen opiskelu ja itsensä muokkaaminen on hidasta ja vaatii kovaa sitoutumista. Tätä voisi verrata elämäntapa muutoksiin. Jos päätän muokata elämäntapani terveellisemmiksi ei sekään aivan käden käänteessä käy, vaan vaatii aikaa ja päättäväisyyttä.

Hyvää lukemista esimerkiksi lentokentällä boardingia odotellessa ☺️

Kolme viikkoa Volkkarissa

Tänä kesänä päätettiin kokeilla miten meidän vanha Sambabus vuodelta -66 toimii matkailuautona. 

Lähdettiin liikkeelle Helsingistä Tukholmaan laivalla: minä, mies ja koira. Hankinnat matkalle: patja ikeasta, Makitan akkukäyttöinen kahvinkeitin, pari muovilaatikkoa vaatteille ja lainaksi pieni jääkappi. Suunnitelma oli seuraava: yksi autotapahtuma ja lentelyä laskuvarjolla ja liitovarjolla, ehkä Norjan ihmettelyä (jos auto kestää). 

Ihan huippua lomailla ilman mitään suunnitelmaa ja mennä sinne mihin nenä osoittaa.

Nyt matka on jo loppupuolella ja ollaan käyty Ölannissa, Köpiksessä, Norjan Vossissa ja monessa muussa mestassa. On hypätty, lennetty, laskettu koskea, ihmetelty hirviä, tsekattu Kon tiki museo ja autojen hautausmaa. Ollaan tavattu tuttuja ja tutustuttu uusiin ihmisiin. Pääasiassa on nukuttu hyppykeskuksissa tai rannoilla. Hyvin on pärjätty pelkällä kahvinkeittimellä ja kertakäyttögrillillä 🤣

Autoa on korjailtu pari kertaa ja päivän suunta on katsottu aina sääennusteen mukaan (=ollaan poutahaukkoja) 😎

Huippuloma, voin suositella kaikille seikkailuhenkisille!!! 

Mikä on organisaation kulttuuri?

Paljon puhutaan organisaatiokulttuurista, mutta mitä se kulttuuri on ja millainen kulttuuri tarvitaan nykyajan digitaalisessa ympäristössä.

Aloitetaan kulttuurista: se on fiilis porukan kesken, se on tapa kommunikoida, se on päätöksentekoa, se on toiminnan mallia, se on yhdessä viihtymistä.

Mutta miten kulttuuriin voi vaikuttaa?

Voi kouluttaa ihmisiä, voi törmäyttää eri tiimejä, voi kommunikoida virallisia ja epävirallisia kanavia ja erityisesti voi viettää aikaa yhdessä. Nyt koronan etä-elämän jälkeen on vaikea saada ihmisiä työpaikalle, mutta yhdessä oleminen on tärkeää kun kulttuuria rakennetaan. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä näemme mm. Teslan, missä viesti on ollut että takaisin toimistolle tai lopputili. Minusta sillä ei ole väliä onko porukka toimistolla vai jossain muualla, kunhan vietetään aikaa yhdessä. 

Jospa sitten vielä pohditaan digitalisaation aikakaudelle sopivaa kulttuuria. 

Nykyisin muutos on nopeampaa kuin koskaan, osaksi digitalisaation mutta myös yleisen maailmanmenon vuoksi. Lisäksi kilpailu lähes alalla kuin alalla on kovaa ja innovaatiot auttavat kilpailussa. Tällaiseen ympäristöön pitää organisaation kulttuurin pystyä vastaamaan sopeutumalla uusiin tilanteisiin nopeasti ja tehdä päätöksiä tehokkaasti ilman turhaa byrokratiaa. Rohkeus on avain uusiin ideoihin ja niiden kokeiluun. Jatkuva oppiminen on tärkeä. 

Jos nimetään tällainen kulttuuri niin ehkä agile tai ketterä on kuvaava, tai toisaalta on puhuttu oppivasta organisaatiosta, tai resilienssi termiä olen myös nähnyt. Yhtä kaikki, kaiken keskiössä on luottamus. Voin luottaa siihen että minua tuetaan organisaatiossa ja minuun luotetaan omalla vastuualueellani. Voin luottaa toisiin että he toteuttavat lupauksensa. Voin luottaa organisaation johtoon viisaassa päätöksenteossa. Voin luottaa dataan minkä pohjalta päätöksiä tehdään. Voin myös luottaa siihen että jos (tai kun) teen virheen niin syyllisten etsintä ei ole se juttu, vaan yhdessä asia korjataan ja siitä opitaan.

Hyvä esimerkki luottamuksesta on hyppääminen ensimmäisen kerran laskuvarjolla ulos lentokoneesta. Jokainen ekakertalainen pohtii luottako varjoon ja minuun kouluttajana. Tämä on huippuunsa viritetty testi luottamuksesta.

Tällaisen luottamuksen kulttuurin minä organisaatiota halua ja vaadin, ja sellaista myös pyrin rakentamaan.

Data vs. Digitalisaatio

Mä olin jo unohtanut koko digitalisaatio-termin kunnes se tuli vastaan kasatessani Kemiran koulutuspakettia aiheen tiimoilta.

Fortumilla siirryttiin digitalisaatiosta data&analytiikan johtamiseen muutamia vuosia sitten.

Dgitalisaatio is back 😄

Tällä hetkellä johdan digital platforms-nimistä yksikköä ja se kokoaa kivasti molemmat.

Eli mun ajatuksissa digitalisaatio on sitä miten arvoa luodaan datan, analytiikan ja uusien teknologioiden avulla. Toki suurin osa tästä on datan ja analytiikan hyödyntämistä, mutta ei kaikki. Nykyisessä vastuualueessani on toki tekoäly-osa-alue, data alustat ja visualisointi, mutta myös datan siirtely ja automaatio. Se mitä ei vielä paljoa tässä ympäristössä näy on virtuaali- ja lisätty todellisuus (VR, AR), sekä niiden kyljessä usein näkyvät 3D-mallinnukset ja muut kevyet kuvaukset ympäristöistä. Saapa nähdä milloin niiden kimppuun päästään.

Data on tietenkin tavalla tai toisella kaiken pohjalla, ja itse datan hallinnassa on jo paljon tekemistä. Mutta kyllä tämä hyödyntämiskerros on se juttu. Siitä saa kiksejä ihan toisella tavalla 🤣

No niin, aika hypätä digitalisaation maailmaan taas päiväksi. Ihanaa kun aurinko paistaa!